G: Pahinta mitä sinulle on sanottu?

Me asutaan melko tiiviissä "kylä"yhteisössä (pikkuruinen kaupunginosa).
Meillä oli miehen kanssa avioliiton ekat vuodet vaikeita, lähinnä sen vuoksi, kun lapsia ei tullut.

Eniveis. Eräs ENTINEN ystävä tuli minulle avautumaan, haukkui minut 'mahoksi lehmäksi', kun en kyennyt tekemään miehelleni jälkeläisiä.

Meillä lapsettomuuden syy selvisi ja hedelmöityshoidoin ollaan saatu lapsia liuta. Se syy oli muuten miehessä.

Luulen, että tuo minut haukkunut eukko havitteli miestäni. :snotty: Miinua inhoaa edelleenkin, mutta minä tunnen lähinnä sääliä...

 

Selvitätkö lyhyesti miksi laitoit - hymiön siihen että syy oli miehessä? Vai että ähäkutti, minä oonkin ihan täydellinen, miestä hänen ois pitäny haukkua? Vai mikä logiikka.

Meilläkin lapsettomuuden syy oli miehessä. Se oli todellakin eikä , mieluummin oisin ottanu omille niskoilleni kun kattonu miehen kärsivän asiasta, vaikka lapsia sittemmin saatiinkin.

Ja pahin mulle sanottu asia on todellakin se lääkärin ilmotus aikoinaan että ongelmia lapsensaannissa on, ei joku satunnaisen kylätutun lällätykset.

 

ähäkutti, meilläpä onkin nykyään useampi lapsi. =)

 

"Vaikka noin hyvin ruoka maistuu, ei ole sitten tissit kasvaneet"
Serkun suusta.

 

"Tappasit ittes" ex-poikaystävän suusta.

 

Esikoista ja toista lastani odottaessa kätilön sijainen kysyi neuvolakäynnillä: Oliko vahinko? Olin ällikällä lyöty, hormonit teki tepposiaan ja mietin liiaksi tuota lausahdusta vihaan asti. Ei ole yksikään lapsistamme ollut vahinko.

Äitini suusta; "Isänne ei halunnut yhtäkään teistä". En tiedä, onko totta, valehdella kun osaavat kummatkin toistensa pään menoksi vaikka ovat eronneet jo 20 vuotta sitten.

 

"En rakasta sinua enää" sanoi mieheni minulle muutama vuosi sitten. Silloin romahti maailma.

 

"toivottavasti joku raiskaa ja hakkaa sut" exän suusta, jonka olin juuri jättänyt
"onpa läski ja pienirintainen muija sulla" teiniajan poikaystävän kaveri avautui
"kaikki isättömiä lapsia tekevät pitäis steriloida" katkera tuttava, kun kuuli raskaudestani

 

"Sä oot huono äiti."
"Sä vaan orjuutat ja kohtelet huonosti miestäs."

Ylläripylläri. Nämä ovat siis anopin kommentteja jonka mielestä mun pitäis taipua mieheni tahtoon joka asiassa, kun hänen poikansa on hänen kultapalleroisensa ja maailman paras kaikessa. Vika ei koskaan voi olla mieheni vaan aina minun. -.- Menis itteensä tai kattois ees peiliin. Onneksi mieheni on tullut enemmän isäänsä.

 

Mieheni haukkui minua huoraksi veljeni edessä ja muutenkin puhui minusta ja lapsestamme ( jota silloin odotin ) todella kauheita.. Jouduin pitämään veljeäni kiinni ettei mene ja hakkaa äijää kuoliaaksi.. Syytä miehen huoritteluun ei ollut, ihan vaan pelkkä suomalainen känni oli syynä! Silloin meinasi lähteä lusikat jakoon, mies mateli edessäni ja oli aidosti pahoillaan, vaikkei muistanut koko tapahtumaa.. Annoin miehelleni anteeksi ja annoin sellaisen varoitus saarnan että mua ei tarvitse enää ikinä eikä koskaan huoraksi haukkua. Tästä on aikaa nyt 4 vuotta, eikä mies ole sen koommin enää sitä huora-sanaa käyttänyt, ei ketään kohtaan! Vieläkin loukkaa ja tuntuu pahalta kun ajattelen sitä tapahtumaa silloin, mutta koska annoin anteeksi, en halua enää muistella enempiä..

 

"Parempi kaikille näin, niin ettei hänen eikä teidän tarvitse enää kärsiä."

Tuttava lapsenlapsen kuoltua. Emmekä todellakaan olleet kärsineet kukaan vaan onnellinen pikkuinen oli koko lyhyen elämänsä kaikkien ilon, valon ja voiman lähde.

 

Mies sanoi kännissä etten ole huora vaan huolimaton alapäästäni... Minulla oli ollu ennen häntä 3 seksikumppania, kaikkien kanssa ihan seurustelin eli ei mitään yhen illan juttuja. Ei se nyt musta mikään paljon ole. Todellakin siis aiheetonta haukkumaan alkaa
Sillon tuntu helkatin pahalta ja toisinaan se pyörii vieläkin mielessä... Tuosta aikaa 3v, sen jälkeen menty kihloihin ja saatu lapsikin...

Miksi miehet sanoo tommosta jos ei muka tarkota?

 

"Parempi kaikille näin, niin ettei hänen eikä teidän tarvitse enää kärsiä."

Tuttava lapsenlapsen kuoltua. Emmekä todellakaan olleet kärsineet kukaan vaan onnellinen pikkuinen oli koko lyhyen elämänsä kaikkien ilon, valon ja voiman lähde.

:hug:

 

en tiedä meneekö kategoriaan pahinta mitä on sanottu mutta
ex anoppi oli miehelle ehdottanut että lapsi voisi muuttaa heille asumaan ja ex mies vielä kertoi tämän ehdotuksen mulle..
perusteluna oli se että poika saisi normaalimman rytmin ja mies enemmän unta, lisäksi mulla oli aika vaikeaa silloin oman pääni sisällä

 

"Parempi kaikille näin, niin ettei hänen eikä teidän tarvitse enää kärsiä."

Tuttava lapsenlapsen kuoltua. Emmekä todellakaan olleet kärsineet kukaan vaan onnellinen pikkuinen oli koko lyhyen elämänsä kaikkien ilon, valon ja voiman lähde.

Voi kamala mikä sammakko! :O :hug:

Miten joku voi sanoa noin! Tuskin kukaan vanhempi tai isovanhempi voi koskaan ajatella, että lapsen on parempi kuolla kuin elää. Oli tilanne sitten mikä hyvänsä.

 

Paras "ystävä" ilmoitti että "sussa täytyy olla sisällä jotain pahaa, kun ihmiset vihaavat sua ensinäkemältä". Oltiin 16.

 

Juhannus 1999. Kokoonnuttiin kaveriporukalla meidän mökille ja minä onneton onnistuin saamaan vuosisadan pahimman migreenin joten menin sänkyyn lepäämään. Yksi näistä meidän vieraista haukkui mut pystyyn kun pilasin migreenilläni heidän juhannukset (siis kehtasinkin saada särkykohtauksen). Pyysin että saisin levätä pimeässä itsekseni, eli viettäisivät juhannusta ulkona (aivan ihana sää silloin) tai pitäisivät sisällä valoja pois päältä ja välttäisivät kovempia ääniä tai menisivät toiseen mökkirakennukseen (tontillamme sis kaksi mökkirakennusta) jos haluavat olla sisällä.

Tästä kaikesta suivaantuneena siis yksi vieraistamme raivostui ja sanoi että olen niin kuvottava ällötys ettei mulle ole edes keksitty nimitystä.

On muuten entinen kaveri.

 

"Hyi v*tt* kun sä oot ruma"

Ei mikään kiva juttu murrosikäiselle tytölle.

 

Ex-mieheni sanoi kaikkea julmaa ja rumaa. Ja ettei hän oikeasti ollutkaan koskaan minuun rakastunut eikä halunnut minua kuten haluaa nykyistään. Kiltti mies. Aina olin uskonut sen sanomisia enkä epäillyt edes kun se petti. Kyllä sattui.

 

Isän yksityiskohtaiset puheet seksistä, kun olin vielä lapsi. Mitään puheita ihmeellisempää ei varsinaisesti tapahtunut, mutta yököttävän hyvin noikin jutut muistaa vielä.

 

[QUOTE="Surku";22069504]Voi kamala mikä sammakko! :O :hug:

Miten joku voi sanoa noin! Tuskin kukaan vanhempi tai isovanhempi voi koskaan ajatella, että lapsen on parempi kuolla kuin elää. Oli tilanne sitten mikä hyvänsä.[/QUOTE]

Jos lapsella on paljon kipuja/kärsimystä johtuen esim. parantumattomasta sairaudesta, niin olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä joskus voi olla parempi kuolla kuin elää?

 

äitis on huora

 

Esikoisen syntymä oli vaikea, ja olin itsekin hajalla ja vauva vietiin tehotarkkailuun eri osastolle. Mies kysyi hoitajalta lapsemme veriryhmää. Minulle selitti, että mistä sitä mies voi olla varma, onko lapsi varmasti oma. Mitään syytä ei ollut epäillä, etteikö olisi. Aika musertava olo oli silloin kaikin puolin.

 

Jos lapsella on paljon kipuja/kärsimystä johtuen esim. parantumattomasta sairaudesta, niin olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä joskus voi olla parempi kuolla kuin elää?

Onko se merkityksellistä? Eikö merkityksellisempää ole olla hienovarainen menetyksen kokeneita kohtaan? Omat sisäiset ajatukset eivät välttämättä kohtaa ymmärrystä ja ole maailman empaattisin tapa lohduttaa. Se voi muuttua kuulijalle taakaksi.

 

Jos lapsella on paljon kipuja/kärsimystä johtuen esim. parantumattomasta sairaudesta, niin olenko tosiaan ainoa, jonka mielestä joskus voi olla parempi kuolla kuin elää?

Et ole.. Lähipiirissä eräällä lapsella oli parantumaton sairaus, joka rappeutti elimistön ja kivut lisääntyivät koko ajan, mitä lähemmäs loppua sairaus eteni. Läheisille kuolema oli lopulta lohdullinen ja jopa helpotus. Eikä varmasti vähiten sen vuoksi, että lapsen tuskat päättyivät. :'(