Löytyyktäältä muita samanmoisia kuin minä, jotka innostuvat siitä ja tästä, mutta eivät koskaan pitkäjänteisesti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tsup
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tsup

Vieras
Kun musta on aina ihana suunnitella kaikkea, ja haaveilen aloittavani kaikenlaista harrastusta ja elämäntapaa, mutta kaikki vaan jää. Esim. aloitan joogan, käyn siellä muutaman viikon, sitten vaan en enää ''jaksa''. Suunnittelen miten järjestän valokuvat, tilaan kansiot, mutta en saa valokuvia niihin. Aion opetella italiaa, mutta ostettuani kirjan ja käytyäni muutamalla tunnilla, mulla ei muka enää oilekaan aikaa. Tai päätän, että nyt opettelen meikkaamaan, mutten kuitenkaan koskaan tee niin. Ostan klassikkokirjoja, koska päätän sivistää itseäni, mutta kirjat jäävät hyllyyn avaamattomina. Suunnittelen lemmikin hankintaa, mikä jää pelkäksi puheeksi. Lista jatkuisi loputtomiin.

Miten saisi itsestä pitkäjänteisemmän, päättäväisemmän, sitoutumiskykyisen? Vai jäänkö loppuelämäksi taivaanrannanmaalariksi?
 
:wave:

Minä saan kyllä myös aloitettua hommat, mutta ne tahtovat jäädä aika usein kesken. Nytkin monta keskeneräistä projektia löytyy... Töissä idearikkaudesta on paljon hyötyä ja saan ideat myös toteutettua.. Ei kai se vaadi kuin itsekuria. Sitä ei aina vaan ihan riittävästi löydy :snotty:
 
Mä oon just tollanen :ashamed:

Enkä jaksa ikinä olla samassa työpaikassakaan kovin pitkään, itse asiassa en edes samassa ammatissa...:whistle:

Niin ja oon muuttanut 17 kertaa...
 
Viimeksi muokattu:
Mä oon just tollanen :ashamed:

Enkä jaksa ikinä olla samassa työpaikassakaan kovin pitkään, itse asiassa en edes samassa ammatissa...:whistle:

Niin ja oon muuttanut 17 kertaa...

Mullakin asiat jää helposti vaiheeseen. Mutta työpaikka-asiassa menee niin, että olen ollut kohta 20v samassa paikassa, kun usein pohdin että mitä jos vaihtaisi, mutta aina se jää... :)
 
Minä olen todellakin tuollainen! Olisi ihanaa löytää samankaltainen ystävä, jonka kanssa sitten voisi viedä projektitkin loppuun asti, kun toinen kannustaisi toista ymmärtäen tämän fiilikset :)
 
Löytyy siis muitakin ;) Mä tunnen aina jotenkin alemmuutta kun puhun suunnitelmistani muille, kun sitten kuitenkin jossain takaraivossa tiedän ettei mistään taaskaan tule pysyvää. Perhekin osaa jo hymähdellä mun kaavailuille :/
 
[QUOTE="mä";22069672]Minä olen todellakin tuollainen! Olisi ihanaa löytää samankaltainen ystävä, jonka kanssa sitten voisi viedä projektitkin loppuun asti, kun toinen kannustaisi toista ymmärtäen tämän fiilikset :)[/QUOTE]

Turhia suunitelmia! :D
 
[QUOTE="mä";22069672]Minä olen todellakin tuollainen! Olisi ihanaa löytää samankaltainen ystävä, jonka kanssa sitten voisi viedä projektitkin loppuun asti, kun toinen kannustaisi toista ymmärtäen tämän fiilikset :)[/QUOTE]

Haha, siinä päätetään vaan yhdessä unohtaa koko juttu :laugh:
 
Täällä samanlainen :wave: Yleensä saan vietyä läpi ne projektit, jotka pääsen aloittamaan heti ja joille ei tule - ainakaan pidempiaikaista - katkosta. Usein vaan käy niin, että vapaa-aikaan tulee muita asioita, jotka estävät jatkamasta projektia. Ja mitä pidempi aika kuluu edellisestä kerrasta, sitä varmemmin koko projekti pääsee keskeneräisten projektien hautausmaalle. Esim viime vuonna aloitin aikuisopistossa espanjan opinnot. Ne alkoivat klo 16:15 ja se oli työssäkäyvälle liian aikaisin. Joskus musta tuntui, että Mr Murphy laittoi kaikki "tehtävä nyt heti" -työasiat juuri torstai-iltapäiviin ja jouduin olemaan paljon pois oppitunneilta. Nyt aloitin uudestaan ja alkavat vasta klo 19:10...katsotaan, onnistuuko nyt paremmin.
 
minä, aloitan aina kaiken näköistä mutta en sitten saa aikaseks tehdä loppuun asti.. suunnittelen aina kaiken näköistä mutta toteutuspuoli jääkin vähän vajaaksi..
innostun helposti mutta innostus laantuu nopeasti jos tulee vähänkään vastoinkäymisiä/hankaluutta asian tekemisen kanssa
 

Yhteistyössä