Voinko lastenhoitajana kertoa epäilyksestäni lapsen kehityshäiriöstä?

Voihan olla, että vanhemmat eivät vain ole kertoneet sinulle kaikkea lapsesta. Ota asia puheeksi, koska selvästi tuo häiritsee suhtautumistasi lapseen. Kiinnitin huomiota aika negatiivisiin sanoihin lapsesta mm. möllöttää... kuin kauhuelokuvasta... Toivottavasti myös positiivisia asioita löytyy.

 

Sen tiedän että ainakin päiväkodeissa hoitajat sanovat vanhemmille vastaavissa tilanteissa. Mutta varaudu siihen, että vanhemmat voivat suuttua, tai eivät usko sinua tai sitten voivat ottaa asian vakavasti ja keskustella neuvolan kanssa asiasta. Outoa kyllä ettei tuollaiseen olisi neuvolassa puututtu!!!

Meillä on naapurissa perhe, jossa hoitopaikasta suositeltiin ottamaan yhteyttä neuvolaan ja varaamaan aikaa tutkimuksiin, mutta vanhemmat suuttuivat asiasta, ja olivat sitä mieltä ettei heidän lastaan vaan huvita totella. Maallikkokin tajusi että kyse on siitä ettei lapsi oikein ymmärrä puhetta. No, asia eteni sitten aikanaan, mutta erityisavun saanti viivästyi vuosia sen takia, etteivät vanhemmat suostuneet uskomaan että heidän lapsessa on mitään erityistä.

 

Eipä tuo nyt niin vakavalta kuulosta. Mun molemmat lapset söivät 2v ensimmäkseen sormin, välillä lusikalla. Molemmat syövät nyt kunnolla. Mitä nimeä vanhemmat käyttävät lapsesta? Jos heillä joku hellittelynimi ja siksi ei reagoi? Tuo sanamäärä on ihan normaali. 2 v kiinnostunut oppimisesta? Mun poitsu oli vaan kiinnostunut autoista tuolloin.

Kauanko lapsi on ollut sulla hoidossa? Ehkä jotenkin pelkää/ujostelee/arkailee vielä?

 

Muistaakseni meillä asia otettiin puheeksi ensi kertaa tyyliin: "Kiertävä erityislastentarhanopettaja on tulossa ensi viikolla ryhmäämme käymään. Sopisiko, että osoittaisin lapsenne erityistarkkailtavaksi tuolle käynnille? Minusta tuntuu, että lapsenne tarvitsisi jotain lisätukea."

 

[QUOTE="vieras";22048871]Voihan olla, että vanhemmat eivät vain ole kertoneet sinulle kaikkea lapsesta. Ota asia puheeksi, koska selvästi tuo häiritsee suhtautumistasi lapseen. Kiinnitin huomiota aika negatiivisiin sanoihin lapsesta mm. möllöttää... kuin kauhuelokuvasta... Toivottavasti myös positiivisia asioita löytyy.[/QUOTE]

En tiedä tulkitsenko nämä jotenkin poikkeavasti, mutta en nähnyt ap:n kirjoituksissa mitään viitettä siihen että hän suhtautuisi lapseen jotenkin negatiivisesti.

Mitä tuohon lapsen kuvailuun tulee niin tässä kai oli nimenomaan tarkoitus kiinnittää huomioa niihin seikkoihin mitkä lapsessa huolestuttavat häntä, ei luetella niitä positiivisia puolia.

 

Itse lastentarhanopettajana on tuttua että joudun ottamaan ikäviäkin asioita puheeksi vanhempien kanssa. Viimeisimpänä oli asperger-poika jonka oireet tulivat ryhmässä erinomaisesti esiin mutta vanhemmat olivat aivan tyrmistyneitä kun kerroimme elton kanssa huolemme. Mutta niinhän se on, vanhemmat eivät näe kuinka lapsi toimii ryhmässä!
Pitää kuitenkin muistaa että juuri 2-vuotta täyttänyt on hyvin pieni lapsi. Ja ensimmäisenä mulle tulee liimakorva mieleen. Omalla pojallani oli nimittäin liimakorva ja päiväkodissa alettiin suositella puheterapeuttia. Sitten kun soitin puheterapeutille hän melkein nauroi minut puhelinlinjalta pois kun kuuli lapsen iän; 2,5v! Sanoi ettei todellakaan kannata olla huolissaan. Ja lopulta selvisi että pojallani oli liimakorvat ja hän ei yksinkertaisesti kuullut!
En nyt enää muista sanoitko sukupuolesta? Onko hän poika? Jos sattuu vaikka niin että muut samanikäiset ovat tyttöjä, tuntuu poika kehittyvän heihin verrattuna paljon hitaammin. Ja pojat ovat monesti kömpelöitä, varsinkin jos on kyseessä isokokoinen poika.
Kaupungeillahan on eltoja joihin voisit olla yhteydessä ja pyytää konsultaatioapua, eli kerrot hänelle oireet ja hän kertoo sitten mitä mieltä hän on. Tai sama juttu neuvolan terkan kanssa. Nimiä ei tarvita kunhan kerrot vaan huolesi.
Itse äitinä ja myös lto:na en halua missään nimessä huolestuttaa/huolestua, vaan koska olemme lastenkasvatuksen ammattilaisia emme lastenpsykiatrian/terveydenhuollon yms. ammattilaisia neuvoisin vain paikkoja joista vanhemmat voisivat kysyä neuvoa. Diagnooseihin ei missään nimessä saa mennä, minkään sairauden nimeä ei saa missään nimessä mainita edes sivulauseessa! Mutta positiivinen puhe ja lempeä asenne auttaa!

 

Minulle sanoi kerran tytöstäni lastenhoitaja (ei loppuun käytyä ammattikoulutusta) että hän sai raivarin ja heti perään alkoi puhumaan autistisesta lapsesta joka sai raivareita eli tarkoitti että tyttö on autistinen vaikka ikää oli silloin 3 vuotta ja paha uhma menossa. tuntui muuten TOSI pahalta Tytöstä kun ei ole koskaan ollut mitään epäilyjä, eikä kyllä autismin piirteitäkää.

 

Mikä kumma lastenhoito jossa lasta ei vanhempien kanssa seurata ja tueta.Jos jokin sinua huolestuttaa tai ihmetyttää niin kyllä vähän kuuluu asiaan että vanhempien kanssa asiasta puhut.Mietitte yhdessä lapsen kehitystä,tämähän juuri on se työmitä teet. Ei lapsesta vanhempien kanssa, ymmärtääkseni, vanhempien kanssa ainoastaan puhuta silloin kun on ongelmia.

 

Kuvailit ihan normaalia 2 vuotiasta, joka kuitenkaan ei välttämättä pidä sinusta. Tai et ymmärrä lapsen sanattomia viestejä tarpeeksi hyvin. Alan vaihto?

 

Mä ainakin olisin tyytyväinen jos lapsen hoitaja kertoisi huolestaan! Meidän 4v tyttö on päiväkodissa ja kysellessä päivän kulkua, vastaus on aina sama "X:lla on ollut tänään hyvä päivä". Itsellä on pieni huolen poikanen lapsen karkeamotoriikasta ja hahmottamisesta...edellisessä vasu-keskustelussa ei näitä murheita vielä ollut ja nyt uusi omahoitaja joka tuntuu olevan aika arka sanomaan lapsesta mitään...no, uusi vasu on tulossa ihan lähiaikoina..otan puheeksi aj jos en saa vastauksia aion olla yhteydessä pk:n johtajaan

 

Kuvauksesi ei kuulosta miltään kehityshäiriöltä. Kauanko olet lasta hoitanut? Pieni lapsi ei välttämättä puhu vieraammassa seurassa niin paljon, kuin läheisten kanssa. Ihan normaalilta 2veeltä em. kuvaukset vaikuttavat, noista asioista tulee lähinnä mieleen hoidossa hämmentynyt 2v.

 

-Lapsi on siis juuri täyttänyt 2 vuotta, ja osaa noin viisi sanaa (äiti, maito, koira, lapio, keinu) ja muita sanoja ei ole.
- Ei reagoi omaan nimeensä KOSKAAN (aivan kuin olisi kuuro), eikä ole koskaan reagoinutkaan
- Erittäin itkuinen, ei kuitenkaan itke "äiti, äiti", vaan yleensä ihan muuten vaan
-AIVAN mahdotonta yrittää opettaa uusia sanoja, lapsi ei toista mitään
-Tuijottaa ja "möllöttää" koko ajan, ei siis puhu mitään, aivan kuin joku kauhuleffan lapsi vaan tuijottaa
-EI OSAA SYÖDÄ itse. Välillä oikein kunnolla tunkee pieniä määriä ruokaa suuhun, käyttäen aina kahta kättä. Yhdellä kädellä toimiminen ruokailun yhteydessä ei toimi.
-Syöttäminen hankalaa, koska ei ota suuhun kerralla kuin noin kolmea riisinjyvää vastaavan kokoisen annoksen
- Ei osaa eikä tykkää piirtää
- Suu liikkuu kielen kanssa epänormaalisti juodessa
-ei maata selällään, menee siitä paniikkiin ja alkaa itkemään
- jos lapsi istuu mun sylissä kasvot mun kasvoihin päin, ja ihan vähän kallistan häntä taaksepäin kuitenkin tukien niskaa ja koko selkärankaa, lapsi on taas AIVAN paniikissa.

Huh näitä on niin paljon, en edes muista nyt kaikkea.. Mutta kertokaa hyvät ihmiset, olenko mä ihan väärässä? tossa ei edes ollut kaikki oireet..

Hei vaan! Kannattaa kertoa vanhemmille, ilmaise että olet huolissasi - mutta kerro vain havaintosi rehellisesti (älä lähde diagnosoimaan). Anna myös positiivista palautetta lapsesta. Lapsi kannattaisi ehdottomasti viedä tutkittavaksi:
*Esim. tuo suu/kielen epänormaalius huolestuttaisi minua vanhempana (ja se että menee selällään/kallellaan paniikkiin voisi johtua siitä jos on jotain rakenteellista 'vikaa' suussa. Tuli mieleen, että ei kai lapsen kieli painu selällään ollessa kurkkuun ja tuki hengitystä tms. jos menee paniikkiin). Saattaisi vaikuttaa puheen kehitykseenkin, tuon kuulon ohella...
*kuulo-ongelmia? jos ei reagoi omaan nimeensä, mutta kuitenkin jotain sanoja oppinut niin ei voi kuurokaan olla... tutkituttaisin kuulon ehdottomasti. Korvatulehduskierteitä, liimakorvan mahdollisuus?? Myös tämä 'möllöttäminen' ja tuijottaminen jotka mainitsit, voisivat johtua siitä että jos lapsi ei saa äänteistä selvää eikä ymmärrä tai kuule puhetta kunnolla...
*motoriikasta en olisi vielä hirveän huolissaan, kyllähän tuon ikäiset taaperot tuppaa olemaan kömpelöitä (ellei lapsi sitten tosissaan ole POIKKEAVAN kömpelö?)
*yleiskuvauksestasi tulee mielikuva suht. "ilottomasta" lapsesta, minkähänlainen vuorovaikutussuhde lapsella on vanhempiinsa..

Kauanko olet muuten toiminut lastenhoitajana ja millainen koulutus sinulla tehtävääsi on?

 

Meidän lapsella oli samat ongelmat ja selvis että lapsi ei kuullut.
Ja meille esitettiin eka vaikka mitä ehdotuksia ja tosi tahdittomastikkin.
Et jos sanot vanhemmille niin hyvin hienotunteisesti.

 

Hei vaan! Kannattaa kertoa vanhemmille, ilmaise että olet huolissasi - mutta kerro vain havaintosi rehellisesti (älä lähde diagnosoimaan). Anna myös positiivista palautetta lapsesta. Lapsi kannattaisi ehdottomasti viedä tutkittavaksi:
*Esim. tuo suu/kielen epänormaalius huolestuttaisi minua vanhempana (ja se että menee selällään/kallellaan paniikkiin voisi johtua siitä jos on jotain rakenteellista 'vikaa' suussa. Tuli mieleen, että ei kai lapsen kieli painu selällään ollessa kurkkuun ja tuki hengitystä tms. jos menee paniikkiin). Saattaisi vaikuttaa puheen kehitykseenkin, tuon kuulon ohella...
*kuulo-ongelmia? jos ei reagoi omaan nimeensä, mutta kuitenkin jotain sanoja oppinut niin ei voi kuurokaan olla... tutkituttaisin kuulon ehdottomasti. Korvatulehduskierteitä, liimakorvan mahdollisuus?? Myös tämä 'möllöttäminen' ja tuijottaminen jotka mainitsit, voisivat johtua siitä että jos lapsi ei saa äänteistä selvää eikä ymmärrä tai kuule puhetta kunnolla...
*motoriikasta en olisi vielä hirveän huolissaan, kyllähän tuon ikäiset taaperot tuppaa olemaan kömpelöitä (ellei lapsi sitten tosissaan ole POIKKEAVAN kömpelö?)
*yleiskuvauksestasi tulee mielikuva suht. "ilottomasta" lapsesta, minkähänlainen vuorovaikutussuhde lapsella on vanhempiinsa..

Kauanko olet muuten toiminut lastenhoitajana ja millainen koulutus sinulla tehtävääsi on?

Juuri näin. Kerro huolesi mutta ÄLÄ anna missään nimessä diaknoosia asiaan.

 

Saa ja pitääkin sanoa. Mulla itselläni on autistinen kehitysvammainen poika. Asian voi ottaa puuheeksi ihan reilusti, että "olen huolissani poikani kehityksestä. Meillä oli sellainen neuvolatäti, joka vain kierteli asioita ja se otti päähän tosi paljon. Onneksi mentiin päiväkotiin, jossa kokenut lastentarhanopettaja ohjasi minua, että mistä saamme apua.

 

Meillä tyttö ja poika. Tyttö on hitaasti kehittyny. 2v neuvolassa ei osannut sanaakaan 2,5v n. 5 sanaa. Ei syöny ollenkaan itse, ei piirtäny, kirjat ei kiinnostanu, ei juuri leikkiny vaan vaelteli paikasta toiseen, jyrsi kaikkea mikä eteen tuli, kiipeili ja meni kielletystä paikasta toiseen kiellettyyn paikkaan, kömpelö, keikku edes takaisin hokien öö öö öö öö, kuolas paljon jne. Päivävaippa jäi vasta-aikoihin melkein 4-vuotiaana, mitkään konstit ei auttanu oppimaan ennemmin. Tyttö on täysin normaali vaikka noista kerrotuista asioista vois luulla ihan muuta. Poika on oppinu huomattavasti ennemmin, osan asioista keskimääräistä ennemmin.

 

ap, joko oot ottanut asian puheeksi?

 

neuvoisin sinua ottamaan yhteyttä paikkakuntasi ELTOn.Pyydät häntä käymään ja kerrot kaikille vanhemmille milloin ELTO on tulossa voit sanoa syyksi,että tarvitset neuvoa joissain asioissa....ELTO:lta voisit saada asiantuntevaa neuvoa miten kertoa vanhemmille,mikäli hänkin havaitsee jotain outoa lapsessa.Näin meitä ohjeistettiin tekemään erään lapsen kohdalla(olen töissä lasten päiväkerhossa).ELTO on asiantuntija ja ehkä voisi olla mukana kun kerrot asiasta vanhemmalle?

 

[QUOTE="vieras";22088593]ap, joko oot ottanut asian puheeksi?[/QUOTE]

?

 

-Lapsi on siis juuri täyttänyt 2 vuotta, ja osaa noin viisi sanaa (äiti, maito, koira, lapio, keinu) ja muita sanoja ei ole.
- Ei reagoi omaan nimeensä KOSKAAN (aivan kuin olisi kuuro), eikä ole koskaan reagoinutkaan
- Erittäin itkuinen, ei kuitenkaan itke "äiti, äiti", vaan yleensä ihan muuten vaan
-Erittäin kömpelö, kompastuu joka viides minuutti johonkin (omiin jalkoihin yms)
- Ei ole kiinnostunut lukemisesta, eikä oppimisesta
-AIVAN mahdotonta yrittää opettaa uusia sanoja, lapsi ei toista mitään
-Tuijottaa ja "möllöttää" koko ajan, ei siis puhu mitään, aivan kuin joku kauhuleffan lapsi vaan tuijottaa
-EI OSAA SYÖDÄ itse. Välillä oikein kunnolla tunkee pieniä määriä ruokaa suuhun, käyttäen aina kahta kättä. Yhdellä kädellä toimiminen ruokailun yhteydessä ei toimi.
-Syöttäminen hankalaa, koska ei ota suuhun kerralla kuin noin kolmea riisinjyvää vastaavan kokoisen annoksen
- Ei osaa eikä tykkää piirtää
- Suu liikkuu kielen kanssa epänormaalisti juodessa
-ei maata selällään, menee siitä paniikkiin ja alkaa itkemään
- jos lapsi istuu mun sylissä kasvot mun kasvoihin päin, ja ihan vähän kallistan häntä taaksepäin kuitenkin tukien niskaa ja koko selkärankaa, lapsi on taas AIVAN paniikissa.

Huh näitä on niin paljon, en edes muista nyt kaikkea.. Mutta kertokaa hyvät ihmiset, olenko mä ihan väärässä? tossa ei edes ollut kaikki oireet..

Kaikki nuo luettelemasi voivat olla aivan tavallisia juttuja. Niitä on vain kasautunut yhdelle lapselle nyt useampi. Ei tarvitse todellakaan olla mitään vikaa siellä taustalla. Ihan normaaleita vaoivat olla.
Lähtisin tutkimaan asiaa siltä kannalta, että onko samanlaista havaittavaissa kotona. Ja jos ei ole, niin mikä hoidossa mättää lapsen kannalta? Mitä hoitopaikassa tehdään niin että tätä lasta ei hyväksytä ja huomioida yksilönä.