Voinko lastenhoitajana kertoa epäilyksestäni lapsen kehityshäiriöstä?

Olen työsopimussuhteinen lastenhoitaja, jolla on kolme juuri 2 vuotta täyttänyttä hoitolasta (ei siis sisaruksia). Tiedän että lapset kehittyvät eri tahtia, mutta yhden hoitolapseni kohdalla olen erittäin huolestunut. Miten kerron uutena lastenhoitajana epäilyksistäni vanhemmille, vai kerronko ollenkaan??

Miten te äiteinä/isinä haluaisitte tämän kuulla? Tarvitsen apua asiassa, koska epäilen että tämän ko. lapsen vanhemmilla ei ole mitään käsitystä asiasta, minähän sen lapsen kannsa 10h päivässä leikin, olen, syötän, nukutan yms yms.. Varsinkin kun olen lastenhoitajana toiminut jo monta monta vuotta, nähnyt erilaisten lasten kehittyvän hitaasti ja nopeesti, ja huomaan selvästi että tässä on nyt jotain mätää.. Enhän mä vaan voi sanoa jollekin että: "Mä luulen että toi teijän lapsi on vammanen!"

Ihanaa että jaksatte lukea tämän ja auttaa

 

Ehkä jos nätisti kysyt ''onko muuten teillä neuvolassa kiinnitetty huomiota Matin siihen ja siihen?''

 

Enhän mä vaan voi sanoa jollekin että: "Mä luulen että toi teijän lapsi on vammanen!"

Jos olet ammattilainen niin osaat varmasti sanoa sen toisellakin tavalla

 

Kauanko olet tätä lasta hoitanut? Teetkö työtäsi kotona vai saatko tukea työtovereilta?

 

Kuka sun esimies on? Mä ottaisin ainakin eka siihen yhteyttä, koska se voi olla todellinen shokki vanhemmille, kun asiasta kerrotaan. Pyytäisit esimiehen tukea asiaan, yhdessä seuraisitte (jos mahdollista ) lasta vielä, ja sitten kertoisitte. Olisitte ottanu selville kelton yhteystiedot, koska sen apuahan siinä nyt tarvitaan jatkossa.

 

Minusta asiaa olisi tärkeä laittaa eteenpäin. Yleensä voisi olla myös neuvolaan yhteydessä, jos vanhemmat ovat antaneet luvan. Mutta ensisijassa varmaan kyselisin miten kotona suoriutuu huolta aiheuttavista asioista ja lähteä etenemään oire/ongelma pohjalta. Hienovaraisesti siis ilman mitään diagnoosi ehdotuksia. Usein vanhemmat kyllä tuovat päivähoidon huolen esille neuvolassa. Tsemppiä.

 

Jos esität huolesi suoraan vanhemmille, niin kerro niistä asioista, jotka ovat kiinnittäneet sun huomion, älä päätelmistäsi. On eri asia osoittaa niitä huolestuttavia asioita kuin puhua kehityshäiriöstä.

Kuntoutuksen kannalta on totta kai tosi tärkeää, että asiaan puututtais pian, jos lapsella on kehityksessä häikkää, joten jollain tavalla kannattaa ehdottomasti pistää tieto eteenpäin. Hyvä, että olet vastuuntuntoisena niin aikonutkin tehdä

 

No ei kannata sanoa ainakaan suoraan vammaiseksi. Varmasti vanhemmat haluavat saada palautetta miten hoidossa mennyt. Ehkä voisit sanoa, että olet huolestunut... kysy ovatko vanhemmat kiinnittäneet huomiota samoihin asioihin tms..

 

Millaisista epäilyksistä on kyse?

 

Ota asia puheeksi pikkuhiljaa eri päivinä. Tyyliin: oletteko kotona kiinnittäneet huomiota "Pekan" vähäiseen puheeseen? Tänään askartelimme, huomasin, ettei "Pekka" oikein hahmottanut sitä ja sitä. Olen huolissani, koska Pekka...
Sitten pyydät vanhempia ottamaan asia puheeksi neuvolassa. Luultavasti hoitajana täytät lapsesta 2,5v neuvolaan päivähoidon kaavakkeen, jossa voit mainita lapsen kehitykseen liittyvistä huolenaiheista.

 

itse ainakin pyytäisin ensin kelton ryhmään vierailulle, seuraamaan ryhmän toimintaa ja josko hän siinä samalla jotakin huomaisi. Lappu ilmoitustaululle, että ryhmässä kelto vierailee silloin ja silloin. Itse en uutena työntekijänä ihan heti lähitis suorilta sanomaan noin, konsultoisin tosiaan ensin työkavereitani et mitä he on mieltä. Niin ja kuten itsekin jo totesit niin lapset kehittyvät todellakin hyvinkin eri tahtia ja on todella suuri se kirjo juuri alle 3 vuotialla mikä on normaalia ja mikä on kehitysviivästymää.

 

Kyllähän se sun työhösi kuuluu. Voitko jutella ensin ohjaajasi/esimiehesi kanssa, jos hän tulee seuraamaan kanssasi lasta. Ja sitten sun vaan pitää kertoa vanhemmille. Ja muista se että huonoja uutisia ei töksäytetä vaan kerrotaan ensin jotakin hyvää jne. "Matti on kyllä todella reipas siinä ja on oppinut tätä ja tuota, mutta tässä tulee toisinaan ongelmia. Tuleeko kotona tässä asiassa? jne" Ja selvitä etukäteen mihin vanhempien täytyisi asian kanssa suunnata.

 

Ota asia puheeksi pikkuhiljaa eri päivinä. Tyyliin: oletteko kotona kiinnittäneet huomiota "Pekan" vähäiseen puheeseen? Tänään askartelimme, huomasin, ettei "Pekka" oikein hahmottanut sitä ja sitä. Olen huolissani, koska Pekka...
Sitten pyydät vanhempia ottamaan asia puheeksi neuvolassa. Luultavasti hoitajana täytät lapsesta 2,5v neuvolaan päivähoidon kaavakkeen, jossa voit mainita lapsen kehitykseen liittyvistä huolenaiheista.

ei meillä ainakaan helsingissä mitään 2,5v neuvolakaan mitään täytellä pk:ssa, vasta 3v.

 

-Lapsi on siis juuri täyttänyt 2 vuotta, ja osaa noin viisi sanaa (äiti, maito, koira, lapio, keinu) ja muita sanoja ei ole.
- Ei reagoi omaan nimeensä KOSKAAN (aivan kuin olisi kuuro), eikä ole koskaan reagoinutkaan
- Erittäin itkuinen, ei kuitenkaan itke "äiti, äiti", vaan yleensä ihan muuten vaan
-Erittäin kömpelö, kompastuu joka viides minuutti johonkin (omiin jalkoihin yms)
- Ei ole kiinnostunut lukemisesta, eikä oppimisesta
-AIVAN mahdotonta yrittää opettaa uusia sanoja, lapsi ei toista mitään
-Tuijottaa ja "möllöttää" koko ajan, ei siis puhu mitään, aivan kuin joku kauhuleffan lapsi vaan tuijottaa
-EI OSAA SYÖDÄ itse. Välillä oikein kunnolla tunkee pieniä määriä ruokaa suuhun, käyttäen aina kahta kättä. Yhdellä kädellä toimiminen ruokailun yhteydessä ei toimi.
-Syöttäminen hankalaa, koska ei ota suuhun kerralla kuin noin kolmea riisinjyvää vastaavan kokoisen annoksen
- Ei osaa eikä tykkää piirtää
- Suu liikkuu kielen kanssa epänormaalisti juodessa
-ei maata selällään, menee siitä paniikkiin ja alkaa itkemään
- jos lapsi istuu mun sylissä kasvot mun kasvoihin päin, ja ihan vähän kallistan häntä taaksepäin kuitenkin tukien niskaa ja koko selkärankaa, lapsi on taas AIVAN paniikissa.

Huh näitä on niin paljon, en edes muista nyt kaikkea.. Mutta kertokaa hyvät ihmiset, olenko mä ihan väärässä? tossa ei edes ollut kaikki oireet..

 

Muista myös se että sinä et saa epäillä mitään diagnoosia tms.

Mä mielelläni itse vanhempana kuulisin epäilyn tyylin "mä olen x:n käytöksessä kiinnittänyt huomiota muutamiin asioihin. En tarkoita sitä että lapsessa on mitään poikkeavaa, lähinnä kysyisin oletteko itse samaa mieltä". Niin ja ite kuulisin epäilystä kuitenki melko pian.. ja sen voit kans sanoa ettet voi sanoa tai lähteä arvioimaan lapsen kehitystä sen tarkemmin koska et ole "sen alan ammattilainen". Anna myös positiivista palautetta lapsesa!!

 

Voithan varovasti kysyä että onko lapselta tutkittu kuuloa, että sinusta tuntuu ettei aina kuule kunnolla, vai onko vain ns. valikoiva kuulo. Sillä eihän lapsi opi puhumaan jos ei kuule kunnolla kaikkia äänteitä!

 

Olen siis työspoimussuhteinen hoitaja, elikä käyn yhdessä perheessä lapsia hoitamassa, johon nämä kaksi muuta äitiä sitten lapsensa tuovat. Vanhemmat itse toimivat mun työnantajina, he minut haastattelivat sekä palkkasivat. Kela tosin maksaa palkan heidän puolestaan. Ja minun ja tämän kyseisen lapsen hoitosuhde on kestänyt vasta noin kaksi kuukautta.

 

Olen siis työspoimussuhteinen hoitaja, elikä käyn yhdessä perheessä lapsia hoitamassa, johon nämä kaksi muuta äitiä sitten lapsensa tuovat. Vanhemmat itse toimivat mun työnantajina, he minut haastattelivat sekä palkkasivat. Kela tosin maksaa palkan heidän puolestaan. Ja minun ja tämän kyseisen lapsen hoitosuhde on kestänyt vasta noin kaksi kuukautta.

niin ja sinun koulutuksesi on?

 

Voihan olla että lapsi kärsii jonkunasteisesta autismista, tai sitten jostain muusta mutta tottakai asia on otettava puheeksi. Sinuna jutteleisin ensiksi esimiehen kanssa, eikö teillä ole mitään yhteistötä esim. elton kanssa? Oletteko käyneet vanhempien kanssa vasu- keskustelun? Siellä ainakin voisit asiasta mainita ja vanhemmat saattavat itsekin ehdottaa että konsultoit eltoa.

 

Meil itsellä ei alle 2v:nä juurikaan puhuttu, mut totteli kyl nimeään ja osoitteli esineitä sekä oli kiinnostunu ympäristöstä. Meil kyl piirtää, mut ei tykkää eikä osaa tehdä pieniäkään palapelejä. Rimpuilee ja keikkuu kyl muuten ympäriinsä. Niin ja osaa kyl syödä itse jos haluaa.

Ensimäisenä minulle tuli mieleen, että kuuleeko lapsi normaalisti?

Mä lähtisin kysymään miten ruokailu kotona sujuu, miten yleensäkki illat kotona sujuu, mitä lapsen kanssa touhutaan tai touhutaanko mitään.. onko yleensäkkin itkuinen. Niin ja vielä se että onko lapsi suomalainen?

 

Kyllä se sinun työhösi vaan kuuluu ottaa se esiin. Ammatillisuuteen kuuluu myös, että osaa puhua vaikeistakin asioista. Voithan sanoa esimerkiksi, että mielestäsi ko. lapsi tarvitsee tarkempaa seurantaa tai kysäistä, että miten lapseen on neuvolassa suhtauduttu.

 

Voisko lapsella olla nielun alueella jotain rakenteellista ongelmaa? Se selvittäis monet noista sun huomaamista jutuista. Varsinaiseen kysymykseen en osaa vastata. Sun teksteistä paistaa läpi lievä ärtymys lasta kohtaan, muistathan ettei hän ole hankala sun kiusaksesi!

 

Voi miten hankala tilanne! Toivottavasti saat täältä neuvoja!

Olin itse aikoinani apulaisena yksityisessä päiväkodissa jossa oli noin 3-vuotias poika joka ei puhunut, sai hirveitä raivareita, ei regoinut omaan nimeensä (vaikka kuuli hyvin) eikä paljon muuhunkaan, ei halunnut leikkiä kenenkään kanssa vaan keinui vain kaikki päivät yksin.

Surullisinta oli että vaikka esimieheni yritti ensin hyvin varovaisesti ja sitten selkeämmin (antoi esimerkiksi kirjallisuutta vanhemmille lainaan) vihjata että lapsi kannattaisi tutkia jotta hän saisi apua niissä asioissa joissa pärjää heikommin, niin hänen vanhempansa raivostuivat ja uhkasivat ottaa hänet pois tarhasta ja kerrassaan kielsivät että mikään voisi olla pielessä.

 

Tietenkään mitään diagnoosiepäilyä et voi sanoa, ei niitä ole meille sanoneet lääkäritkään ennen kuin tutkimukset ovat loppu.

Mutta mielestäni voit, ja oikeastaan sinun kuuluisikin silti jollain tavoin tuoda vanhemmille tietoon noita sinun huomioitasi. Sinänsä vaikea sanoa miten, koska vanhemmat ovat erilaisia ja joillekin nuo voivat olla kovia paikkoja. Itse olin kiitollinen kun lopulta (omien kyselyideni jälkeen) aloin päiväkodista saada myös irti heidän tekemiään havaintoja kuinka lapsellani tuo tai tuo osa-alue tuntuu kehittyvän hitaasti tai missä jutuissa hänellä on ongelmia jne. Voi olla että vanhemmat ovat tässäkin tapauksessa myös itse jo valmiiksi huolestuneita, mutta eivät uskalla tai halua vielä viedä asiaa eteenpäin varsinkaan kun kukaan muu ei tunnu huomaavan lapsessa mitään poikkeavaa.

 

Ilman muuta kerrto huolen lapsen vanhemmille. Useimmiten kehityksen viivästymät havaitaan juuri päivähoidossa tai neuvolassa. Vanhemmat voivat olla sokeita omalle lapselleen.

Kerrot asian hampurilaismallilla:

Kerrot ensin sämpylän yläpuolen: jotakin hyvää lapsesta.
Sitten varsinainen asia, "vaikeasti pureskeltava" pihvi.
Ja lopuksi taas jotakin hyvää lapsesta.


Ja sen pihvikhdankin esität hyvin hienovaraisesti. Aloitat vaikkapa kysymälä, onkhan lapsella ollut joskus paljon korvatulehduksia? Voisiko liimakorva olla mahdollinen, koska sinusta tuntuu, että lapsi ei ehkä kuule parhaimmalla mahdollisella tavalla. Voit jatkaa kysymällä, että milloin lapsella on seuraava neuvola, voisikohan siellä tutkia kuuloa? Mnusta sinun täytyy myös kertoa noista muista havainnoista, etenkin tuo suun ja kielen epänoraali liike juodesa kuulostaa huonolta.