Yksikään suomalainen elokuva ei kolahtanut minulle niin kovaa kuin Reindeerspotting - Pako joulumaasta. Dokumentti huumeongelmaisista nuorista Rovaniemellä iskee useaan ajankohtaiseen suoneen. Elokuva on karu kuvaus narkomaani(e)n elämästä. Se on kuitenkin myös paljon muuta. Autenttisuuden takaa se, että eräs käyttäjäporukasta on itse taltioinut tapahtumat nauhalle ja myöhemmin niistä on kasattu leffa.
Elämä huumeriippuvuuden kanssa on taistelua aineiden jatkuvan saannin turvaamiseksi. Rikokset, diilaaminen, vankilatuomiot ja kamoissa sekoilu ovat arkipäivää. Piirtyy kuva elämäntavasta, josta lehdet kirjoittavat huono-osaisuuden kasautumisena ja polarisaationa. Noilla sanoilla on (uskokaa tai älkää) myös ihan oikea merkitys ja siinä on Reindeerspottingin voima. Elokuva johdattaa katsojan todellisuuteen, joka pitää nähdä ymmärtääkseen yhteiskuntamme marginaalia. Poliittinen eliitti, virkamiehet, Burberry-tädit ja -sedät sekä oikeastaan koko keskiluokka pitäisi pakottaa teattereihin, kun Poron spottaajat alkaa pyöriä.
Elokuvatarkastamossa on jollakin ikärajaa asetettaessa ollut ilmeisen paha kankkunen. Huumeiden käytöstä annetaan leffassa muka positiivinen kuva! 10-vuotisella nuoriso- ja huumetutkijan urallani en ole kuullut kovin montaa typerämpää ja hattarapäisempää perustelua. K-18 merkintä on loukkaus katsojia kohtaan. Kyseinen pläjäys pitää pikemminkin saada lukioiden opetusohjelmaan. Nyt ei mennä pelon, pelottelun tai liioittelun keinoin, vaan kärki on elävässä elämässä, yksilöiden valinnoissa ja niiden seurauksissa. Pedagogisesti skarppia kamaa!
Muualla on kaikki paremmin ja tämä paikka tuhoaa ihmisen. Jos vain pääsisi pois, häviäisivät myös kaikki ongelmat. Jotakuinkin noihin ajatuksiin parikymppinen Jani tarrautuu haaveissaan. Pohjois-Suomen pikkukaupungin angsti valuu vuolaana läpi kuvaruudun. Päästyään lopulta pois Jania riivaa kuitenkin pakonomainen kaipuu kotiin. Eräs elokuvan monista viesteistä onkin se, että itseään ei voi paeta.
- Salasuo, Mikko. dosentti ym. hyvä jätkä. Sen blogista kopioitu