Mitä lapsettomat tai esikoisen saaneet eivät mielestänne ymmärrä tai osaa otaa tarpeeksi huomioon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kun kysyy, ei eksy
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kun kysyy, ei eksy

Vieras
Tai osaa ottaa huomioon? Vastaava keskustelu on kai ollut joskus kauan sitten, mutta haluan mielenkiinnosta kuulla näitä juttuja enemmänkin.

Tai vastaavasti jos täällä on lapsettomia; mitä "lapselliset" ystävänne tai tuttunne eivät mielestänne ymmärrä tai osaa ottaa huomioon?
 
Ei vissiin ajatus oikein kulje, mutta siis millä lailla ei osaa ottaa huomioon? Siis meinaatko että jotain vaikka omiin lapsiini liittyvää kun käydään heillä kylässä tai jos he veirailevat meillä?
 
Lapseton ei välttämättä ymmärrä että lapsellinen ei pääse lähtemään ihan joka paikkaan noin vaan, eikä voi muutenkaan tehdä päätöksiä miettimättä lapsiakin ( ei voi esim. vaihtaa työpaikkaa niin kauas että hoitoon vieminen on yhtä tuskaa ).
Lapseton ei välttämättä ymmärrä sitäkään miten ihania omat lapset voivat olla - olen kuullut sellaistakin että " onneksi mulla ei ole mitään lapsia jaloissa pyörimässä " : / Vähän hankala sanoa mitä tarkoitan, ei se ihan noinkaan mene :kieh:
 
sanoisin että monikaan ei tajua että imetys vie oikeasti aikaa, eikä sitä katsota kellosta, että tulkaa vaan huomenna 14.00 käymään, vauva on silloin hereillä ja just syönyt... Eli lapsentahtisuudesta aika harvalla on mitään käsitystä.
 
lapsettomat eivät ymmärrä että vaikka olen äippälomalla, ei minulla ole mahdollisuutta milloin vain lähteä viihteelle.. tuosta vain, kun eihän sinulla töitäkään huomenna ole!!
 
Ei vissiin ajatus oikein kulje, mutta siis millä lailla ei osaa ottaa huomioon? Siis meinaatko että jotain vaikka omiin lapsiini liittyvää kun käydään heillä kylässä tai jos he veirailevat meillä?


No vaikka noissakin asioissa. Ihan missä vain! Tai esimerkiksi siinä, mitä heidän "pitäisi" ymmärtää mutta eivät selvistikään ymmärrä - mikä aiheuttaa juuri Sinussa närää. Ks. näiden muiden vastauksia, mullakaan ei oikein nyt tunnu kulkevan ajatus, osaa edes selittää enää mistä on kysymys. :D
 
Lapseton ei välttämättä ymmärrä että lapsellinen ei pääse lähtemään ihan joka paikkaan noin vaan, eikä voi muutenkaan tehdä päätöksiä miettimättä lapsiakin ( ei voi esim. vaihtaa työpaikkaa niin kauas että hoitoon vieminen on yhtä tuskaa ).
Lapseton ei välttämättä ymmärrä sitäkään miten ihania omat lapset voivat olla - olen kuullut sellaistakin että " onneksi mulla ei ole mitään lapsia jaloissa pyörimässä " : / Vähän hankala sanoa mitä tarkoitan, ei se ihan noinkaan mene :kieh:

Mua taas ärsyttää se, kun lapsettomat kuvittelevat etten pääse minnekään, kun minulla on lapsia, vaikka tosiasiassa pääsen melkein minne vaan, koska vaan! Kyllä mies voi ihan hyvin lapsia katsoa, jos minulla on välillä menoa! :) Harmittaa, kun ystävät jättävät kutsumatta rientoihin, vaikka minulla ei tosiaan olisi mitään estetta osallistua. :/
 
Mua taas ärsyttää se, kun lapsettomat kuvittelevat etten pääse minnekään, kun minulla on lapsia, vaikka tosiasiassa pääsen melkein minne vaan, koska vaan! Kyllä mies voi ihan hyvin lapsia katsoa, jos minulla on välillä menoa! :) Harmittaa, kun ystävät jättävät kutsumatta rientoihin, vaikka minulla ei tosiaan olisi mitään estetta osallistua. :/

No joo, vähän tarkennusta olisin tietty voinut laittaa..En tietenkään tarkoittanut että ei pääse ikinä minnekään, mutta kyllä mun täytyy ainakin ensin odottaa esmes mies töistä kotiin tai kysyä siltä onko suunitellut viikonlopulle menoa ennenkuin sovin mitään omaa menoa.
Moni lapseton kaveri saattaa lähteä extemporena töiden jälkeen leffaan ja ulos syömään - multa ei onnistuisi.
 
No vaikka noissakin asioissa. Ihan missä vain! Tai esimerkiksi siinä, mitä heidän "pitäisi" ymmärtää mutta eivät selvistikään ymmärrä - mikä aiheuttaa juuri Sinussa närää. Ks. näiden muiden vastauksia, mullakaan ei oikein nyt tunnu kulkevan ajatus, osaa edes selittää enää mistä on kysymys. :D

Hmmm... En halua yleistää kun lapsettomatkin on kaikki erilaisia, eli tässä kirjoitan vain yksittäistapauksista.

Nyt kun olen raskaana, on parin lapsettoman kaverin -toinen vielä työkaveri - kohadalla ärsyttänyt se että kuvittelevat raskauden tekevän minusta suurinpiirtein invalidin. Siis hirveä varominen kokoajan "älä vaan tee sitä eläkä tätä", "jaksatko sä varmasti, mä voin kyllä tehdä ton sun puolesta" jne. Ja tämä siis tilanteessa missä voin ja jaksan hyvin, mitä siis muistuttelen kokoajan. :D Ihan kaunista huomaavaisuutta, mutta silti tuntuu rasittavalta joskus...

Toisen ystävän kanssa on vähän hankalaa kun ei hän meinaa ymmärtää lasten tuomaa muutosta arkeen ylipäätänsä. Siis joskus tuntuu että hän kuvittelee lasten olevan jotain tyyliin koristenukkeja jotka voi pukea mielensä mukaan ja lähteä sitten esittelemään kylille, kun niitä ei tarvi ne voi laittaa sohvalle istumaan. Juu, vaikka nykyään siivoan, pyykkään jne huomattavasti enemmän mitä lapsettomana sinkkuna niin silti jotenkin kummassa sitä sotkua ja pyykkiä kertyy kokoajan...
 
Nyt kun olen raskaana, on parin lapsettoman kaverin -toinen vielä työkaveri - kohadalla ärsyttänyt se että kuvittelevat raskauden tekevän minusta suurinpiirtein invalidin. Siis hirveä varominen kokoajan "älä vaan tee sitä eläkä tätä", "jaksatko sä varmasti, mä voin kyllä tehdä ton sun puolesta" jne. Ja tämä siis tilanteessa missä voin ja jaksan hyvin, mitä siis muistuttelen kokoajan. :D Ihan kaunista huomaavaisuutta, mutta silti tuntuu rasittavalta joskus...

Minulla ne ovat olleet kyllä itsekin raskaana olleet, jotka ovat varoitelleet koko ajan, mutta eivät toki kaikki. Tosi monelle naiselle raskaus on vielä syy passauttaa itseään koko ajan.
 
[QUOTE="Kissankello";21976890]Minulla ne ovat olleet kyllä itsekin raskaana olleet, jotka ovat varoitelleet koko ajan, mutta eivät toki kaikki. Tosi monelle naiselle raskaus on vielä syy passauttaa itseään koko ajan.[/QUOTE]

Tuli kyllä perään mieleen että löytyy niistä useamman lapsen äideistäkin noita jokapaikan varoittelijoita. :D Varsinkin kun on ikää vähän enemmän ja omista raskauksista aikaa.

Mutta siis pahin hössöttäjä ympärilläni on itse kovasti vauvakuumeileva 30+ ikäinen lapseton nainen joka vissiin kuvittelee että se raskaustestin plussa tekee naisesta kaikelta varjeltavan ja helposti särkyvän otuksen. Ei sillä, itsellänikin on vaikeahko raskaus takana ja silloin olin näillä viikoilla jo ollut jonkin aikaa sairaslomilla ja monet arkiset askareet olivat niin pirun hankalia. Nyt kuitenkin vielä toistaiseksi (rv28) olo on hyvä eikä raskaus mielestäni rajoita normaalia elämääni ja työntekoani mitenkään.
 
Jotku "lapselliset" ei aina tunnu tajuavan sitä että kaikki ei vaan osaa olla heijän lasten kans. Että se voi vaivaannuttaa kovastiki jos pitää väkisin yrittää höpötellä jotain sille lapselle tms.
 
Tuli kyllä perään mieleen että löytyy niistä useamman lapsen äideistäkin noita jokapaikan varoittelijoita. :D Varsinkin kun on ikää vähän enemmän ja omista raskauksista aikaa.

Mutta siis pahin hössöttäjä ympärilläni on itse kovasti vauvakuumeileva 30+ ikäinen lapseton nainen joka vissiin kuvittelee että se raskaustestin plussa tekee naisesta kaikelta varjeltavan ja helposti särkyvän otuksen. Ei sillä, itsellänikin on vaikeahko raskaus takana ja silloin olin näillä viikoilla jo ollut jonkin aikaa sairaslomilla ja monet arkiset askareet olivat niin pirun hankalia. Nyt kuitenkin vielä toistaiseksi (rv28) olo on hyvä eikä raskaus mielestäni rajoita normaalia elämääni ja työntekoani mitenkään.

Tuo on kyllä saamarin rasittavaa kun koko ajan höösätään raskaudesta että mitä voi ja mitä ei voi tehdä :kieh:
 
Tarviiko torttu punasena lapsia tehdä jos elämästä tulee niin vaikeaa...

& tää mua kansa ärsytää, että moni ajattelee lapsiperheen elämän olevan todella rankkaa ja siinä samassa "oma elämä" katoaa kuin tuhkana tuuleen. Minä nautin täysin rinnoin elämästäni ja vauvanikin nauttivat täysin minun rinnoin elämästään! ;D Olen onnellisempi kuin ikinä! :)
 
Jotku "lapselliset" ei aina tunnu tajuavan sitä että kaikki ei vaan osaa olla heijän lasten kans. Että se voi vaivaannuttaa kovastiki jos pitää väkisin yrittää höpötellä jotain sille lapselle tms.

Joo... Mul on sellainen ongelma, että vaikka mulla onkin omia lapsia ja nautin heidän kanssaan puuhaamisesta, niin en osaa sosialisoida muiden lasten kanssa... Tai joidenkin lasten kanssa osaan sosialisoida, mutta joidenkin en. :/
 
Jotku "lapselliset" ei aina tunnu tajuavan sitä että kaikki ei vaan osaa olla heijän lasten kans. Että se voi vaivaannuttaa kovastiki jos pitää väkisin yrittää höpötellä jotain sille lapselle tms.

Tiedän tunteen..

Mä en todellakaan tyrkkää vauvaa kenenkään syliin, ellen tiedä että on sellainen kaveri joka sen tosian haluaa syliinsä.
Isommat lapset ovat sinällään " hankalia " että he tuppaavat juttelemaan kaikille vieraille:xmas:
Tuo mun 4,5- v on ainakin sellainen tapaus että hän saattaa mennä jonkun harvemmin käyvän kaverin viereen lelujensa kanssa esittelemään niitä ja höpöttämään mitä vain. Onneksi meidän lapsettomatkin vieraat ovat ottaneet tilanteen lunkisti.
 
Lapsen saaneissa osaa joissain tapauksissa ärsyttää se, että lapselle ei ole opetettu käytöstapoja. Muksu saattaa tulla huitomaan vieraiden naaman eteen ja provosoimaan reaktioita / hakemaan huomiota huonolla käytöksellä, nyhtää kylässä käydessään kukat penkistä tai penkoo kaapit jne... Eikä mitään kieltoa, kommenttia tai muuta palautetta vanhemmilta! Kyllä kylässä käyminen harvenee tuollaisissa paikoissa, toivottavasti eivät ihmettele syytä. Omassa kotonani kyllä kiellän surutta, ja jos vanhemmat siitä loukkaantuvat niin se on heidän ongelmansa.

Lelujen esittely ja kiltti juttelu ja keskustelunaloitus on asia erikseen, kyllähän lapsetkin ovat ihmisiä ja heidän tulee voida kommunikoida kotonaan myös vieraiden aikuisten kanssa. Pikemminkin ihmetyttää leikki-ikäiset, jotka eivät sitä tee!
 
ja rääkysmis synttärit ne vasta p'rseestä on1 aikuiset juttelee keittiössä niin lapset tulee sinne sankarin kanssa huutamaan ja riehumaan ettei kuule yhtään mitään. äiti vaan hymyilee, hoh hoijaa...

meillä leikitään ihan muualla kuin keittiössä
 
Jotku "lapselliset" ei aina tunnu tajuavan sitä että kaikki ei vaan osaa olla heijän lasten kans. Että se voi vaivaannuttaa kovastiki jos pitää väkisin yrittää höpötellä jotain sille lapselle tms.

Mua taas vaivaannuttaa sellanen vieras joka ei reagoi mitenkään pojan tervehdykseen. lapsikin kuuluu perheeseen ja ansaitsee vastatervehdyksen siinä kun aikusetkin. Vaikkei pitäs lapsista tms niin ei poika ilmaa ole. Tän tyypin laps kyl kiersi kaukaa selvittyään hämmennyksestään.
 
Nyt kun olen raskaana, on parin lapsettoman kaverin -toinen vielä työkaveri - kohadalla ärsyttänyt se että kuvittelevat raskauden tekevän minusta suurinpiirtein invalidin. Siis hirveä varominen kokoajan "älä vaan tee sitä eläkä tätä", "jaksatko sä varmasti, mä voin kyllä tehdä ton sun puolesta" jne. Ja tämä siis tilanteessa missä voin ja jaksan hyvin, mitä siis muistuttelen kokoajan. :D Ihan kaunista huomaavaisuutta, mutta silti tuntuu rasittavalta joskus...
.

Minulla taas juuri päinvastainen kokemus. Kärsin molemmissa raskauksissani ympärivuorokautisesta pahoinvoinnista, enkä pystynyt kävelemään 20 metriä pidempiä matkoja. Kaikki vain hokivat ympärilläni, että raskaus ei ole sairaus. Sekä lapsettomat että helpon raskauden läpikäyneet naiset. Teki mieleni tintata jokaista näin kommentoinutta.

Pahinta oli, että lääkärikin patisteli vain liikkumaan, vaikka se oli minulle mahdotonta. Minulla ei ollut mitään lääketieteellisesti mitattavissa olevaa häiriötä, joten lääkärit eivät ymmärtäneet olotilaani. On se kumma, että vatsatautiin sairastunut saa sairauslomaa välittömästi, mutta samoista oireista kärsivä raskaana oleva nainen ei saakaan. Yhtä huono se olo silti on. Ei mitenkään työkykyinen.
 

Yhteistyössä