Minä taidan saada niskaani kritiikkiä tästä, mutta minun mielestäni ei ole vain ok, vaan jopa Tärkeää ja Hyvä, jos lapset ovat jotakuinkin alusta asti välillä yökylässä isovanhemmilla, tädeillä, enoilla, sedillä, kummeilla tms. sen mukaan millainen se kunkin lapsen lähiverkko on.
On mielestäni lapsen oikeus saada rakentaa läheinen suhde mahdollisimman moneen läsnäolevaan, luotettavaan, rakastavaan aikuiseen.
Omia lapsenlapsia pyrin pitämään ihan vauvana vähintään yhden yön kuukaudessa luonani ja 1+ iästä eteenpäin yhden yön viikossa luonani.
Vanhempansa saavat silloin nukkua, hoitaa parisuhdettaan itseään tai vaikka seisoa päällään mojitoja juoden, ihan sen mukaan minkä itse kokevat itselleen tarpeelliseksi.
Samoin viettävät omat nuorimmaiseni (3 ja 4 v) yhden yön viikossa tai kahdessa viikossa jossain isosiskolassa, isoveljen luona tai vaikka mummilassa.
Käymme myös yhdessä miehen kanssa lomilla muutaman kuukauden välein; useimmiten vain viikonlopuksi johonkin lähelle kaksin (esim mökille), mutta aina joskus kun tilanne ja varat sallivat niin menemme pidemmällekin.
(Ensi viikolla Italiaan 6 päiväksi)
Sanotaan että vanhempien välinen parisuhde on lapsen koti. Siihen uskon ja aivan kuin on hoidettava sitä materiaalistakin kotia, on hoidettava tuota suhdetta - lastenkin vuoksi.
Toisaalta myös ne, joilla ei parisuhdetta ole, tarvitsevat aikaa akkujen lataamiseen. Ja silloin lie muutenkin tärkeämpää jotta lapsella useamman aikuisen turvaverkko, ihan jo senkin vuoksi, jos sille lähivanhemmalle tapahtuu jossain vaiheessa jotain odottamatonta.