Miksi ihmisillä on kauhea kiire tehdä lapset jopa alle 1½ vuoden ikäerolla?

Ymmärrän jos eka lapsi on saatu lähemmäs nelikymppisenä, alkaa ollakin kiire jos toisen haluaa. Mutta nuoret ihmiset tekevät lapsia todella pienillä ikäeroilla, mikä järki siinä on? (Tiedän että lapset saadaan, mutta ei ilman tekemistä.)
Miksi sen ensimmäisen ei anneta kasvaa rauhassa edes pari-kolmevuotiaaksi, ja sitten vasta suunniteltaisiin uutta? Itselläkin on kaveri, jolla on 4kk ikäinen vauva. Tällä kaverilla on vauvakuume!?! Siis mitä, hänellähän on vauva sylissään, ja selittää vauvakuumeesta. Eikö se edellinen merkitse enää synnyttyään mitään, jos heti jo uutta yritetään?
Moni perustelee sillä että lapsilla olisi seuraa toisistaan. Onko siis lasten tarkoitus pitää toisilleen vain seuraa, ja äitiä tarvittaisiin aina vain vähemmän? Lapsista voi olla 4-5 vuoden ikäerollakin paljon seuraa toisistaan. Ero vain siisä ettei ensimmäisen lapsen tarvitse olla isosisko/veli jo vuoden ikäisenä. Eli olla se isompi, odottaa vuoroaan kun äiti on kiinni vauvassa. Isompi lapsi ei enää ole niin kiinni äidissään, vaan leikkii jo omiakin leikkejä tai on kavereiden kanssa.
Uskon että useampi lapsi pienillä ikäeroilla ei ole lasten kannalta paras ratkaisu, aina joku pienistä jää liian vähälle huomiolle tai lapsilta odotetaan liikaa liian pieninä.

Mitä mieltä muut on?

 

Minä taas olen sitä mieltä että jos vaikka siskoksilla on pieni ikäero niin sitten vähän vanhempana on parempi. Voi harrastaa helpommin vaikka samoja juttuja.

 

öö ei voi olla seuraa toisilleen jos on reilu 3 vuotta ikäeroa.. tai siis voi olla seuraa mut ei ne oikeesti ole samalla tasolla ja kamuja leikkiessä samalla lailla kuin 1-2 vuoden ikäerolla.

Mulla on 1v4kk nuorempi pikkuveli ja oltiin kuin paita ja peppu ja leikit sujui hyvin. Kun taas viisi vuotta vanhempi isosiskoni oli ihan helisemässä mun kanssa, jos halusin leikkiä sen kanssa... sitä ei yhtään kiinnostanu, mikä on tietysti ihan täysin ymmärrettävää.

Omat lapset on 2v3kk ja 10kk ja niistä on jo nyt tosi paljon seuraa toisilleen. Ikää minulla on 24. Minä jaksan lasteni kanssa. Mieluummin teen lapset pienellä ikäerolla kaksi peräkkäin, jotta niistä on seuraa toisilleen kuin vietän vuosikausia siinä vauva ja pikkulapsi vaiheessa ja aina ne on känisemässä kun ei ole kaveria, ja sit äitin pitäs leikittää...

 

Eli lapset kotihoidossa vähintään 3vuotiaaksi ja sitten vasta seuraava. Kolmen lapsen äiti ei taitaisi päästä koskaan työelämään asti?

 

No mä ole kyllä miettinyt samaa kuin ap. Tosin eipä ole mun asia, jos joku haluaa tehdä lapsia vaikka joka vuosi.

Ennen kuin sain lapsen ajattelin, että pieni ikäero olisi hyvä juttu. Nyt kun vauva on 4,5kk, olen sitä mieltä, että ei seuraavaa ainakaan pariin vuoteen. Mun vauva ansaitsee minun ja mieheni jakamattoman huomion ja ajan.

Jos seuraava lapsi on samanlainen tissitakiainen ja sylikissa kuin tämä ensimmäinen, niin en kyllä tajua, miten sitä jaksaisi...

 

Minulla on kolme pientä ja syitä on monia. Halusin useamman lapsen, mutta en jättää viimeisen tekemistä kovin pitkälle. Lisäksi en tiennyt, saisinko enempää lapsia, joten päätimme, että seuraava saa tulla, kun on tullakseen, jos on. Ja olen sitä mieltä, että heillä on enemmän seuraa toisistaan, kun ovat pienillä ikäeroilla. Toisaalta olen välillä miettinyt, että jos olisin aloittanut lasten tekemisen nuorempana, olisi voinut tehdä isommilla ikäeroilla. Olisi ollut ehkä oman jaksamisen ja lasten saaman huomion vuoksi parempi. Mutta ainahan näissä on kaksi puolta.

 

Ei siinä muuten mitään, tehkööt jokainen kuten tykkää, mutta valitettavan usein kuulee väsyneitten äitien valittavan siitä kun se vauva-aika menee ihan ohi kahden pienen kanssa ja ekat 6kk on täyttä kaaosta ja päivästä toiseen selviytymistä. Mutta luulisi sen olevan ihan selvää kahden pienen kanssa, joten kummastuttaahan se toisinaan miksi osa toimii vastoin järkeään?

 

Mieluummin teen lapset pienellä ikäerolla kaksi peräkkäin, jotta niistä on seuraa toisilleen kuin vietän vuosikausia siinä vauva ja pikkulapsi vaiheessa ja aina ne on känisemässä kun ei ole kaveria, ja sit äitin pitäs leikittää...

Joo, mä kans en ymmärrä sitä, et miten jollain voi olla krooninen vauvakuume. Just kun yksi saadaan pois vaipoista, ni taas on uus vauva ja yöheräilyt sun muut edessä. Itse tekisin toisen muksun nyt jos mulla olis siihen rahkeita.

 

Musta on ihanaa kun mun pikkusisko on mua vain 1v4kk nuorempi. En koe että olisin jäänyt vanhempien huomiosta tai muusta ikinä paitsi. Sen sijaan olemme lähes saman ikäisen siskoni kanssa todella läheisiä ja nykyään, kun itse olen 20-vuotias ja hän 19-vuotias olemme ehdottomasti parhaita ystäviä. :heart:

 

Onko lapsien tarkoitus pitää seuraa toisilleen? Itsellä pikkusisko 1v4kk ikäerolla ja lapsuus meni tapellessa. Toinen siko on 7 vuotta nuorempi, ja erittäin hyvät välit oli jo pienestä pitäen. leikin 10-vuotiaana vielä barbeilla tämän 3-vuotiaan kanssa isompinä kävimme yhdessä ratsastamassa. toisen siskon kanssa (lähes ikäiseni) meillä ei yhteisiä harrastuksia ole ollut.

 

No mä ole kyllä miettinyt samaa kuin ap. Tosin eipä ole mun asia, jos joku haluaa tehdä lapsia vaikka joka vuosi.

Ennen kuin sain lapsen ajattelin, että pieni ikäero olisi hyvä juttu. Nyt kun vauva on 4,5kk, olen sitä mieltä, että ei seuraavaa ainakaan pariin vuoteen. Mun vauva ansaitsee minun ja mieheni jakamattoman huomion ja ajan.

Jos seuraava lapsi on samanlainen tissitakiainen ja sylikissa kuin tämä ensimmäinen, niin en kyllä tajua, miten sitä jaksaisi...

Miten sä järjestät sitten seuraavalle lapselle vauva-aikanan sinun ja miehesi jakamattoman huomioon? Tekemällä seuraavan kun ensimmäinen on muuttanut pois kotoota?

 

Jokainen tekee niinkuin parhaakseen katsoo. Meille paras ratkaisu on ollut isot ikäerot.

 

[QUOTE="niin";21968721]Ei siinä muuten mitään, tehkööt jokainen kuten tykkää, mutta valitettavan usein kuulee väsyneitten äitien valittavan siitä kun se vauva-aika menee ihan ohi kahden pienen kanssa ja ekat 6kk on täyttä kaaosta ja päivästä toiseen selviytymistä. Mutta luulisi sen olevan ihan selvää kahden pienen kanssa, joten kummastuttaahan se toisinaan miksi osa toimii vastoin järkeään?[/QUOTE]

Varsinkin kun se kolmaskin tehdään siihen samaan kaaokseen... kunhan vain lapsilla on pienet ikäerot ja SEURAA TOISISTAAN.

 

joko mä en ole huomannut sitä sumua tai sit kiitos on helppojen muksujen... koska mä en mitenkään erityisen väsynyt ole ollut eikä meillä ole kaaosta. Valittaa ne isomman ikäeronkin äidit. Ja mun syliin mahtuu ihan hyvin kaksi pientä lasta ja suudelmia ja rakkautta saa molemmat ihan yhtä paljon... Ja meillä on lapsilla myös isä.

Mutta kukin taaplaa tyylillään, ja mulle sopii tää tyyli ihan hyvin.

 

Mä ihmettelen kanssa suuresti sitä että miten kovaan ääneen paasataan miten esikoisen pitää saada olla ainokainen huomion keskipiste monta vuotta, mites se seuraava, tai sitä seuraava, miten ne nuoremmat saavat sitä jakamatonta huomiota monta vuotta? Heitetään se esikoinen hoitoon ja ollaan vauvan kanssa kotona, käsketään aikuistumaan 4-vuotiaana kun tulee pikkusisarus? Ja isommalle lapselleko ei yritetä yhtään antaa vastuuta pikkusisaruksen leikittämisestä kun kerran pienemmälläkään ikäerolla ei saa odottaa lasten tykkäävän toistensa seurasta?

Mulle on aivan sama millaisilla ikäeroilla ihmiset tekee lapsensa, en arvostele toisten tapoja, mutta tuollaisia teennäisiä syitä ja toisten arvostelua en todellakaan ymmärrä enkä omalta kohdaltani ala kuuntelemaan (olen saanut ihan naamatusten siis kuulla samaa).

Meillä on ikäeroa lapsilla 1v4kk. Ihan tarkoituksella toivottiin pientä ikäeroa ja oltiin todella onnellisia että sellaisella kuopus saatiin. Lasten tekeminen on todellakin ollut tekemistä, niitä ei ole tullut tuosta noin vain, joten senkään takia ei viitsinyt pitää parin vuoden taukoa josko sitten vielä onnistuisi, enemmän kuin yksi kuitenkin haluttiin.

Meidän molempien henkilökohtaiset kokemukset sisarusten välisistä ikäeroista tuki sitä päätöstä että toivottiin senkin takia pientä ikäeroa, että on paljon todennäköisempää että lapset löytää yhteisen sävelen ja yhteisiä leikkejä ja juttuja. Ja jos sen tosiaan noin haluaa ajatella, niin onhan se ihan älyttömän epäreilua kuopusta ajatellen ettei hän saa koskaan olla ainokainen, että miksi pitäisi esikonkaan pitkään saada olla

 

En ole ikinä tajunnut tuota, että lapsia täytyy tehdä monta pienellä ikäerolla että niistä olisi seuraa toisilleen. Lapsuuden perheessäni meitä oli 4 sisarusta kahden vuoden ikäeroilla ja varmasti se esikoinen eli minä jäin vähimmälle huomiolle!
Oma valintani on lähes 5v ikäero ensimmäisen ja toisen välillä, ja todennäköisesti tulee olemaan saman verran jos kolmaskin tulee. Biologinen kello ei vielä pistä vastaan.
Mutta jokainen tavallaan.

 

Miten sä järjestät sitten seuraavalle lapselle vauva-aikanan sinun ja miehesi jakamattoman huomioon? Tekemällä seuraavan kun ensimmäinen on muuttanut pois kotoota?

No en mitenkään, tyhmästi kirjoitin. Lähinnä se oli pointti, että jos olisi kaksi tosi pientä lasta, esim. päälle 1-vuotias ja vastasyntynyt, niin onhan se täysin eri asia kuin että on pikkuvauva ja 3-4-vuotias. Ei kiitos kahta vauvaa meille.

 

[QUOTE="näinpä";21968857]En ole ikinä tajunnut tuota, että lapsia täytyy tehdä monta pienellä ikäerolla että niistä olisi seuraa toisilleen. Lapsuuden perheessäni meitä oli 4 sisarusta kahden vuoden ikäeroilla ja varmasti se esikoinen eli minä jäin vähimmälle huomiolle!
Oma valintani on lähes 5v ikäero ensimmäisen ja toisen välillä, ja todennäköisesti tulee olemaan saman verran jos kolmaskin tulee. Biologinen kello ei vielä pistä vastaan.
Mutta jokainen tavallaan.[/QUOTE]

sama suunnitelma meillä. eka vasta 3, joten vuoden päästä yritetään seuraavaa. mahdollinen kolmas myös isommalla ikäerolla.

 

Tuohon kysymykseen siitä, pitääkö lapsista olla seuraa toisilleen: kyllä se musta ainakin olisi ihan toivottavaa. Ei äiti kuitenkaan ole sama asia leikkikaverina kuin (lähes) ikätoveri. Vanhemman tehtävä ei myöskään mun mielestä ole järjestää lapselle koko ajan ohjelmaa ja leikittää lasta. Ei toki sisaruksenkaan tehtävä, mutta usein pienen ikäeron sisarukset viihtyvät yhdessä ja keksivät yhteistä tekemistä. Rikastaa elämää. Ja musta on lasten ihan hyvä oppia sitä lelujen jakamistakin ja toisten huomioon ottamista ym., sitä oppii hyvin sisarusten kanssa (tai toisaalta pitämään puolensa... ;D).

Usein työelämänkin kannalta on parempi tehdä lapset pienellä ikäerolla.

 

tulihan se sieltä. Työelämän takia.

 

Ehkä ihmiset näkevät nuo asiat erilailla ja jotkut vaan kokevat että heille ja heidän tilanteeseensa se lyhyt ikäero sopii paremmin?

Meillä nuo lapset ovat 1v3kk ikäerolla jota yhä pidän hielle ja meidän silloisessa tilanteessa hyvänä. En tiedä milloin olis sitten toista uskaltauduttu tekemään jos olisi odotettu sitä oikeaa ajankohtaa. Ehkä nyt kun esikoinen on 5v, ehkä hänen kouluiässä tai kenties hän saisi jäädä ainokaiseksi (asia mitä kumpikaan vanhemmista ei hänelle olisi toivonut). Joku 3v ikäero olisi meidän tapauksessa ollut aivan mahdoton.

Niin tai näin. Itse olen kuitenkin aina toivonut lapsia suht pienellä ikäerolla enkä nyt jaksa tässä ruveta erittelemään syitä näihin. Kuitenkin hieman ihmetyttää miksi toisi tuntuu niin kovasti häiritsevän se että jotkut tekevät lapsia tiheämpään tahtiin. Eikö tuo nyt ole jokaisen oma asia? Jos se ei tunnu omalta jutulta eikä sitä voi ymmärtää niin ehkä asian vaan voi antaa olla sen enempää meittimättä ja olla tyytyväinen siihen omien lasten pidempään ikäeroon.

Itse en ole kokenut koskaan sen ihmeemmin tarvetta kummastella esim. yksilapsisia perheitä vaikka useampi lapsi on aina ollut omalla toivelistallani. Pystyn kyllä myös ymmärtämään niitä syitä mitkä saavat ihmiset päätymään siihen yhteen lapseen. Samoin kuin ymmärrän syyt vaikka pidempien ikäerojen tai suurperheiden taustalla, vaikka ne eivät omia juttujani olisikaan (kohtalo nyt sitten puuttuikin peliin niin että kakkoselle ja kolmoselle tuleekin ikäeroa 4,5v).

 

[QUOTE="näinpä";21968968]tulihan se sieltä. Työelämän takia.[/QUOTE]

Eli äidin edut ensin. Kunhan lapset pitävät seuraa toisilleen ja töistä ei tarvitse olla niin kauaa pois.

 

Eli äidin edut ensin. Kunhan lapset pitävät seuraa toisilleen ja töistä ei tarvitse olla niin kauaa pois.

No ei todellakaan ole ainakaan meillä vaikuttanut. Onko se sitten muka parempi tehdä 3v erolla lapsia että voi olla maksimit kotona ja hyödyntää tukijärjestelmää? Kamalaa väärinkäyttöä ja ihankuin siinä lapsia ajateltaisiin, monethan laittavat esikoisen "virike"hoitoon kun halutaan olla vauvan kanssa kahden ettei vaan tule liian rankkaa Kun nyt kerran haluttiin yleistää

 

No mulla on lapset pienellä ikäerolla, enkä tosiaankaan heitä tehnyt vaan molemmat ihan sain. Ja olin hyvin onnellinen erikseen molemmista lapsistani. Päivääkään en ole katunut pientä ikäeroa, enkä siitä mitään huonoja puolia ole löytänyt.

 

Puolensa kullakin ja kukin tavallaan. meille lasten ikäeroksi tulee n. 1v9kk, tiedä sitten onko hyvä vai ei, mutta näin (toivottavasti) tulee tapahtumaan.
en mä tiedä onko yhtään sen reilumpaa sitä esikkoa kohtaan, että se saa olla monta vuotta ainokainen ja sitten totutella "jakamaan" huomiota, koska faktahan on se että lapsi haluaa ja tarvitsee huomiota myös isompana.
meillä onnellinen tilanne, että mun vanhemmat on lähellä ja he ottavat lasta mielellään hoitoon, joten kun uusi tulokas syntyy, voi toinen mennä välillä mummolaan ja toinen saa sitten ihan jakamattoman huomion.
mutta sitähän se ihmisen elämä on, valintoja valintoja ja valintoja.