sokerirasitus, en aio mennä.

En mäkään menis. Se oli ihan kamalaa se litku mitä piti juoda, ja mä oksensin sen ulos. Jos tulevaisuudessa mun pitäis mennä uudestaan, niin en menis.:x

 

ja ei se että ei saa syödä mutta ei saa edes juoda. mulla on todella alhaiset verenpaineet 95/45 ja hb alle 100 jo valmiiksi niin sokerit vielä alas, hyvä tulee. ei ihme jos alkaa heikottaa.

 

kauheasti kritiikkiä mutta ei yhtään vinkkiä miten siitä selviän. eikä ole edes minkäänlaista motivaatiota mennä sinne tällä hetkellä. niin se vaan menee että ei niitä kiinnosta mun vointi siellä, jos en pysty sitä juomaan ja istumaan siinä niin ei voi mitään, ei sitä hoitohenkilökuntaa kiinnosta. se ei ole sairaala.

Voi perkele, sanon suoraan. Olet itsekkyyden huippu! Joo, kuule, niitä kiinnostaa SUA enemmän SUN VAUVAS, siitä tässä on kyse, ei susta.

Ja luuletko että jos sä sinne pyörryt, kukaan henkilökunnasta ei tuu auttamaan? :headwall:

 

kauheasti kritiikkiä mutta ei yhtään vinkkiä miten siitä selviän. []/QUOTE]

Useampaankin kertaan täällä on jo kerrottu:

Lapsi mukaan ja taksilla testiin. Testissä et ole yksin, etkä varmasti sinne kuole.

 

Voi perkele, sanon suoraan. Olet itsekkyyden huippu! Joo, kuule, niitä kiinnostaa SUA enemmän SUN VAUVAS, siitä tässä on kyse, ei susta.

Ja luuletko että jos sä sinne pyörryt, kukaan henkilökunnasta ei tuu auttamaan? :headwall:

tarviiko aina kaiken mennä siihen pisteeseen että taju lähtee? yleensä sitten vasta otetaan tosissaan, ja minä en tosiaan halua kokea sitä oloa ennen sitä.

 

ja ei se että ei saa syödä mutta ei saa edes juoda. mulla on todella alhaiset verenpaineet 95/45 ja hb alle 100 jo valmiiksi niin sokerit vielä alas, hyvä tulee. ei ihme jos alkaa heikottaa.

Huomaatko sä,sulta tulee koko ajan vaan uutta ja uutta selitystä.
Luuletsä et olet ainoa jolla on alhanen verenpaine ja joka on käyny rasitukses?Et varmasti ole.
Voithan sä toki olla ensimmäinen joka siihen kuolee...

 

Kommentoin jo etukäteen, jos ap yrittää vielä klassista tekosyytä eli taksin kalleutta. Miten ihmeessä oli aikaisemmin varaa polttaa tupakkaa, mutta nyt ei löydy muutamaa kymppiä lapsen terveyteen?

 

Oma napa taas tärkeämpi ku lapsen. Voi,en voi käsittää miten voit olla noin ajattelematon. Pystyt kyllä jos vain haluat. Ota itseäsi niskasta kiinni ja reipastu. Saat lapsestsikin luuserin tuolla esimerkillä.Ei ole paha rasti, ihan normia. Niin me muutkin ketkä lapsistamme välitämme joudumme tuollaisen tekemään ja pidemmänkin kaavan kautta.

 

tarviiko aina kaiken mennä siihen pisteeseen että taju lähtee? yleensä sitten vasta otetaan tosissaan, ja minä en tosiaan halua kokea sitä oloa ennen sitä.

Kuinka sä meinaat saada sen vauvan ulos, kun siinäkin voi tulla hieman huono olo ja kivistää.

 

Ja mä ainakin pääsin koko ajaksi pitkälleen laverille, kun pyysin sitä jo ennakoivasti. Makoilin ja lueskelin ja otin torkut, kaksi tuntia meni hyvin.
Ekassa raskaudessa rasitus tehtiin vasta viikolla 34, ja diagnoosihan sieltä tuli. Ties kuinka isoksi olisi lapsi kasvanut, jos en viimeisiä viikkoja olisi ollut dieetillä. Hyötyä siitä on joka tapauksessa, vaikka kuinka myöhään sen diagnoosin saisi.

 

Kuinka sä meinaat saada sen vauvan ulos, kun siinäkin voi tulla hieman huono olo ja kivistää.

No johan se haikaili sektion perään.

 

Huomaatko sä,sulta tulee koko ajan vaan uutta ja uutta selitystä.
Luuletsä et olet ainoa jolla on alhanen verenpaine ja joka on käyny rasitukses?Et varmasti ole.
Voithan sä toki olla ensimmäinen joka siihen kuolee...

nyt ei ole kyse kuolemisesta, vaan siitä että mulla on muutenkin huonoja kokemuksia labrakäynneistä, ja siitä että niitä ei voisi vähempää kiinnostaa mun tekemiset ja olemiset sillävälin kun ei oteta verinäytteitä. mun tulee huono olo, ja en pysty siellä olemaan sitä aikaa, enkä juomaan sitä litkua. jos se olisi niin tärkeä testi niin tässä asiassa tultaisi vastaan ja kerrottaisi vaihtoehdoista joilla omaa oloa voi kohentaa. rohkaistaisi jo etukäteen ja luvattaisi että pääsee makuulle muualle kuin odotushuoneen penkille ihmettelevien mummojen kanssa. oltaisi YSTÄVÄLLISIÄ mutta ei, haukutaan pystyyn. tämänkö pitäisi rohkaista menemään sinne?

 

[QUOTE="vieras";21944135]No johan se haikaili sektion perään.[/QUOTE]

Ihan kuin sen jälkeen ei kipuilisi Auts, muistan sen ekan sängystä nousun sektion jälkeen, kyllä siinä näki tähtiä...

Ei sitä lasta maailmaan taida saada millään konstilla täysin tunnottomasti

 

Kuinka sä meinaat saada sen vauvan ulos, kun siinäkin voi tulla hieman huono olo ja kivistää.

Tätä mäki äsken mietin
Ja sitä et entä sit jos joutuu oleen syömättä yli 12h synnytyksen yhteydessä?Kuoleeks tää ap siihen,ilmeisesti.


Eihän siinä pistetä ku kolme kertaa,mua piikitettiin loppuraskaudessa joka päivä ainakin kerran.Ihan vauvani parasta ajattelin,ja vähän ehkä itsenikin.

 

Musta se litku oli hyvää Maistu ihan kokikselle!

Ihan vapaaehtoisesti menin sokerirasitukseen.

 

nyt ei ole kyse kuolemisesta, vaan siitä että mulla on muutenkin huonoja kokemuksia labrakäynneistä, ja siitä että niitä ei voisi vähempää kiinnostaa mun tekemiset ja olemiset sillävälin kun ei oteta verinäytteitä. mun tulee huono olo, ja en pysty siellä olemaan sitä aikaa, enkä juomaan sitä litkua. jos se olisi niin tärkeä testi niin tässä asiassa tultaisi vastaan ja kerrottaisi vaihtoehdoista joilla omaa oloa voi kohentaa. rohkaistaisi jo etukäteen ja luvattaisi että pääsee makuulle muualle kuin odotushuoneen penkille ihmettelevien mummojen kanssa. oltaisi YSTÄVÄLLISIÄ mutta ei, haukutaan pystyyn. tämänkö pitäisi rohkaista menemään sinne?

Sä keksit taas uuden selityksen menemättömyydelles.Huomasitko.

Ok,sä et halau mennä sinne.Tuli jo selväksi.
Jos sä vauvastas yhtään välität niin sä menet ja ohitat nuo sinun vastoinkäymises.

 

Kuinka sä meinaat saada sen vauvan ulos, kun siinäkin voi tulla hieman huono olo ja kivistää.

se on SAIRAALA jossa ei tarvitse synnyttää odotushuonessa. Vaikka selviäisin labraan mua ei houkuttele ajatus maata odotushuoneen penkillä ämpärin kanssa kaikkien tuijotettavana kahta tuntia. kuunnella valitusta siitä kun en pysty juomaan sitä litkua oksentamatta. loppujen lopuksi koko testi jää kesken ja mulle paha mieli.
synnytyksessä on kätilö joka ainakin viimeksi huolehti siitä että jos oli jotakin niin yritti YSTÄVÄLLISESTI auttaa, eikä vittuillut.

 

Mistä sä tiedät pystytkö sä juomaan sitä litkua oksentamatta, jos et edes yritä?

 

Ap, tiedän että sokerirasitus on ikävä kokemus, mutta mene nyt ihmeessä, kyllä sinä sen kestät vauvan takia. Tiedän että siinä tulee paha olo, minullakin tuli ihan karsea olo ja meinasin oksentaa, mutta sain sinniteltyä. Kyseessä on kuitenkin vain muutaman tunnin juttu. Pärjäät kyllä! Ja koululaisen voit tosiaan joko ottaa mukaan, tai asuisiko samalla suunnalla vaikka jotain vähän vanhempaa koululaista, joka voisi pientä maksua vastaan saattaa lapsen kouluun? Tai jotakuta pph:ta, tai kotiäitiä, tai vaikka luokkakaverin äitiä tai isää? Varmasti löytyisi joku.

Tsemppiä! Pärjäät kyllä!

 

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Aivan käsittämätöntä tuollainen välinpitämättömyys, vauvasi terveydelle hoitamaton raskausdiabetes voi olla erittäin vaarallinen.

 

Laita paikallislehteen ilmoitus "otetaan vastaan kädestäpoitäjä, päänsilittäjä, lohduttaja ja kannustaja kahdeksi tunniksi"? Ei se sun lapses vois olla sun tukena ja puhua kauniisti ja auttaa, pidellä ämpäriä?

 

ja mulle paha mieli.

No hei, ei sun sit tarvii. Voi tulla paha mieli. Paha olokin voi tulla, voi voi. Kyllä lapsesi varmasti ymmärtää.

 

mua ei houkuttele ajatus maata odotushuoneen penkillä ämpärin kanssa kaikkien tuijotettavana kahta tuntia. kuunnella valitusta siitä kun en pysty juomaan sitä litkua oksentamatta. loppujen lopuksi koko testi jää kesken ja mulle paha mieli.
synnytyksessä on kätilö joka ainakin viimeksi huolehti siitä että jos oli jotakin niin yritti YSTÄVÄLLISESTI auttaa, eikä vittuillut.

Kun minä kävin sokerirasituksessa niin minut ainakin ohjattiin odotushuoneen penkille makoilemaan sellaiselle vähän rauhallisemmalle käytävälle, jossa ei potilaita liikkunut, ja labran täti oli todella rohkaiseva ja asiallinen.

 

se on SAIRAALA jossa ei tarvitse synnyttää odotushuonessa. Vaikka selviäisin labraan mua ei houkuttele ajatus maata odotushuoneen penkillä ämpärin kanssa kaikkien tuijotettavana kahta tuntia. kuunnella valitusta siitä kun en pysty juomaan sitä litkua oksentamatta. loppujen lopuksi koko testi jää kesken ja mulle paha mieli.
synnytyksessä on kätilö joka ainakin viimeksi huolehti siitä että jos oli jotakin niin yritti YSTÄVÄLLISESTI auttaa, eikä vittuillut.

Kaikki ei mee niinku edellis kerralla,koskee tuota synnytystä ja sokerinrasitusta.

Avaa suusi ja sano et haluat päästä pitkällesi,luulisi onnistuvan.
Osaat noin hienosti päättää ette mene koko rasitukseen,niin osaat varmaan saada tuossakin asiassa tahtosi periksi.Kyllä siellä muutkin pääsee makoileen,niin mikset sitten sinäkin.
Tai ehkä niitä jo siellä labrassakin vituttaa toi sun ininä,ku luulet et ne sua tahalleen rääkkää.

Siitä et synnytät oletettavasti sairaalassa ei sitten voi mennä taju,vai millä tapaa tuo nyt erosikaan jutusta.

 

[QUOTE="juu";21944229]En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Aivan käsittämätöntä tuollainen välinpitämättömyys, vauvasi terveydelle hoitamaton raskausdiabetes voi olla erittäin vaarallinen.[/QUOTE]

ja mä en käsitä miksi pitää olla noin ilkeä. tuleeko siitä hyvä mieli, vai luuletteko tosiaan että motivaatio mennä sinne on korkeampi sen jälkeen kun on kuunnellut vittuilua.