sokerirasitus, en aio mennä.

Hei, eihän siellä rasituksessa tarvi käydä kuin kerran. Se on kuitenkin äidin ja vauvan parhaaksi, ei kiusaamiseksi.
Mitäs sit jos syntyykin yli 5kg sokerivauva, jonka olisi voinut estää ruokavaliohoidolla tai insuliinilla.
Itsekästä olla menemättä.

 

Sun on vähän pakko pistellä itseäsi jos haluat säilyä hengissä. Jos siis insuliinin eritys on tarpeeksi pielessä.

Sulla on asenne vähän hakusessa tähän äitiyteen. Hyvin moni asia on vain tehtävä, halusi tai ei. Koska se on lapsen parhaaksi.

Itsellä todettiin neljännessä raskaudessa rd. Mitään muutoksia edellisiin raskauksiin ei ollut. Mistään ei voinut tietää että rd on päällä kuin tuosta rasituksesta.

 

Jos tosissasi oot, että on NOIN ylivoimasta mennä sitä tarkistuttamaan, niin pyydä, että saat suoraan kotiseurannan. Eli neuvolasta mittarin ja mittaat reilun viikon ajan arvoja. Jos ovat ok, niin periaatteessahan ruokavaliohoito sulla tulis, vaikka olis rd:kin. Tosin jos kovin nätisti syöt tuon ajan, se ei vielä kerro, etteikö sulla ois sokereissa jotain häikkää, kun se ei tuossa välttämättä näy.

Mutta itse kävisin rasituksessa. Ja niin kävinkin. RD:hän se siellä.

Ja p.s. mullakin on ollu pissa puhdas joka ikisessä tarkistuksessa.

 

Mulla oli 5v ja 3v mukana kun kävin rasituksessa, kouluikäinenkin voi lähteä mukaan ja uskon, että opettajakin sen ymmärtäisi jos tilanteeseen ei muuta ratkaisua.
Se on kuitenkin vauvan parhaaksi. Ja Mitäpä ei oma äiti lapsensa terveyden eteen tekisi!

 

Jotain häikkäähän sulla sokeritasapainossa on, jos olet kerta meinannut kassajonossakin pyörtyä? .

Väärin, niin väärin.
Itselläni esimerkiksi on aina ollut erinomaiset verensokeriarvot (myös raskauden aikana) ja silti jos lähden aamulla ilman aamupalaa liikenteeseen, heikottaa todella pahasti. Raskausaikana oli erityisen paha, oli pakko syödä kunnon aamiainen.

Tämä on taas näitä kuuluisia palstalääkäreiden "totuuksia".

Miksi muuten olettamus on, että kaikilla äideillä on nykyään raskausdiabetes (kuten tässäkin ketjussa monen automaattinen oletus on). Uhkaillaan vauvan kuolemalla kohtuun ja kuolioiden syntymisellä, koska jollain iäkkäällä sukulaisella on sellaisia ollut. Herranjestas sentään, mammat, nyt se hysteria kuriin!

 

[QUOTE="harmaa";21943765]Miksi pitkästi yli 12h?
Hänhän saa juoda litkun tuollon,sokerinrasituksen jälkeen evästä naamariin.
Menee sinne rasitukseen sillain ettei tarvii turhaa odottaa.[/QUOTE]

Ei saa kun ensin paasto, sitten vie lapsen kouluun ja menee kaupunkiin jossa vasta pääsee labraan. Aikalailla venyy. Ellei ota mukaan lasta ja mee heti aamusta. Ja se sokerilitku teki vaan tosihäijyä kun kova nälkä ja jano. Tolla yli 12h tarkotin sun kommettia siitä että aikunen pärjää syömättä klo 17-12/13. Se on hirveä pätkä.

 

Väärin, niin väärin.
Itselläni esimerkiksi on aina ollut erinomaiset verensokeriarvot (myös raskauden aikana) ja silti jos lähden aamulla ilman aamupalaa liikenteeseen, heikottaa todella pahasti. Raskausaikana oli erityisen paha, oli pakko syödä kunnon aamiainen.

Tämä on taas näitä kuuluisia palstalääkäreiden "totuuksia".

Miksi muuten olettamus on, että kaikilla äideillä on nykyään raskausdiabetes (kuten tässäkin ketjussa monen automaattinen oletus on). Uhkaillaan vauvan kuolemalla kohtuun ja kuolioiden syntymisellä, koska jollain iäkkäällä sukulaisella on sellaisia ollut. Herranjestas sentään, mammat, nyt se hysteria kuriin!

Ei hysteriaa, vaan tosikokemuksia siitä että ilman mitään oireita jäädään kiinni. Rd on sellanen asia jota ei oo yhtään syytä väheksyä ja olla tarkistamatta vaan jos ei itseä huvita.

 

No eipä kauheesti tullut edelleenkään ohjeita, miten tuon parhaiten kestäisi. Kyllä ne neuvolassa sitten puuttuu asiaan jos olisi syytä mennä, mutta tämäkin oli ihan kahden vaiheilla. Mitäs kun oksennan sen sokerilitkun pois? Uutta perään ja ämpäriä alle? Entäs kun saatan muksun kouluun, ja matkalla alkaa heikottaa? Käyn istumaan kivelle, ja myöhästyn koko testistä? Makailen odotushuoneessa penkillä ämpärin kanssa kun tulee huono olo? Juu anteeksi mutta ei kauheasti nappaa.

 

Ei hysteriaa, vaan tosikokemuksia siitä että ilman mitään oireita jäädään kiinni. Rd on sellanen asia jota ei oo yhtään syytä väheksyä ja olla tarkistamatta vaan jos ei itseä huvita.

Kyllä se minusta jo hysteriaa lähentelee, jos tuohon malliin pelotellaan ja uhkaillaan. Kun vielä viisi vuotta sitten, kun itse sain lapsen, testiin joutui vain pieni osa äideistä ja sitä ennen varmaan vieläkin harvempi. Enkä siltikään tiedä kovin montaa "sokerivauvaa" syntyneen eikä varsinkaan kuolleena eikä äidin saaneen kuolioitakaan jalkoihinsa pelkästään siksi, että jätti menemättä testeihin. Jotain realismia nyt tähänkin hommaan.

Sitä en sano, ettei raskausdiabetestä pitäisi hoitaa, jos sellainen on.

 

Mitäs kun oksennan sen sokerilitkun pois? Uutta perään ja ämpäriä alle? .

Jep, näin se menee. testi alkaa alusta.
Itse sain juuri ja juuri sitkeydellä vältettyä sen litkun ylös tulon -onneksi. Ei tosiaan olisi paljon naurattanut viettää siellä vielä lisätunteja.

 

no taksi alle ja laps mukaan labrareissulle. Kyllä se hoituu. Eikä lapsen ope siitä mitään sano jos asiallisesti ilmoitat poissa olon. Jos oksettaa testissä, sitten oksettaa. ja eväät mukaan.
Ihan järjestelykysymyshän tuo on

 

Etkö voisi todella esim. kysyä verensokerimittaria kotiin ja ottaisit paastoarvon ensin? Jos tässä jotain häikkää niin sitten yrittäisit järjestää itsesi rasitukseen? Yksi vaihtoehto olisi myös mittailla itse vaikkapa viikon ajan muutamana päivänä paastoarvot ja aterian jälkeisiä arvoja. Käsitin että siis suurin ongelma on se ettet pysty menemään rasitukseen pitkän paaston vuoksi, vaikka piikkikammokin on tullut esille.

Kuten non compos mentis jo laittoikin hyvän viittauksen artikkeliin, on ylipaino yksi merkittävä riskitekijä gestaatiodiabetekselle. Sinällään on ihan sama mistä syystä paino on noussut. Yksi vaihtoehto on että noudatat sitten jo muutenkin raskasudiabetes ruokavaliota(vaikket siis tiedä arvoja), näin painokin pysyisi kurissa. Kysy ohjeita neuvolasta. Voisiko kuitenkin lisätä kevyttä liikuntaa? Esim uinti ei rasita niveliä liikaa. Neuvola tarkoittaa parastasi ja vauvasi parasta. Tarkoitus on ehkäistä mm. vauvan suurta kokoa ja tähän liittyviä synnytyskomplikaatioita, mm. cp-vamman riski on suurempi jos vauva jumittaa suuren koon vuoksi synnytyskanavaan. Lisäksi vauvan verensokeriarvoissa voi olla syntymän jälkeen häiriöitä. Lisäksi raskausdiabetes ennustaa myöhempää ns. tyypin 2 diabetestä, jonka vuoksi yleensä tehdään rasitus vielä synnytyksen jälkeenkin jos raskausajan arvoissa on häiriötä ollut. Yllättävän paljon raskausdiabetestä nykyään löytyy, harvoin olotilassa muutosta tapahtuukaan jonka perusteella voisi jotain päätellä.

Päätöshän on sinun tietysti. Olen työssäni kyllä huomannut miten vaikea potilaita on motivoida kun "mitään oireita ei ole ollut". Esimerkkeinä korkea verenpaine, koleasteroliarvot jne. joista ei oireita tule ennenkuin sitten siellä ensiavussa tavataan sydäninfarktin tai aivomällin seuratessa.

 

Kyllä se minusta jo hysteriaa lähentelee, jos tuohon malliin pelotellaan ja uhkaillaan. Kun vielä viisi vuotta sitten, kun itse sain lapsen, testiin joutui vain pieni osa äideistä ja sitä ennen varmaan vieläkin harvempi. Enkä siltikään tiedä kovin montaa "sokerivauvaa" syntyneen eikä varsinkaan kuolleena eikä äidin saaneen kuolioitakaan jalkoihinsa pelkästään siksi, että jätti menemättä testeihin. Jotain realismia nyt tähänkin hommaan.

Sitä en sano, ettei raskausdiabetestä pitäisi hoitaa, jos sellainen on.

Varmaan yleisin ongelma noissa hoitamattomissa tapauksissa on se, että syntyvän vauvan sokerit eivät pysy tarpeeksi ylhäällä hänen totuttuaan äidin korkeisiin sokereihin eli varmaan sinulla on jäänyt kuulematta monesta vauvasta, joka on syntymänsä jälkeen sokeritiputuksessa ja säännöllisessä ruokinnassa vaikka maha-nenäletkun kautta, jos ei itse jaksa syödä (kuuluu myös noihin sokerin aiheuttamiin oireisiin tuo jaksamattomuus).

 

en pysty itseäni pistämään. enkä pysty juomaan litkua jonka kerran oksennan pois. aivan turha toivo. neuvolasta pyysin ohjeita ruokavalioon, sain jonkun yleisen ohjeen millä ei tee yhtään mitään. Tarvitsen aivan selvät ohjeet mitä voi syödä, paljonko ja koska. En mitään yleispätevää sepustusta.
Esimerkkinä laihdutuksesta, mittasin jokaisen gramman jonka söin ja laskin kalorit, en ikinä olisi pystynyt noin suurinpiirtein sitä sun tätä ja sillä laihtua.

Jos vauvan kokoa epäillään suureksi, ja noin suuret riskit, niin miksi ihmeessä pistetään synnyttämään alakautta?? miksi ei ultrata?? sillä käsittääkseni voi katsoa paljonko painaa ja sektio. onhan pelkosektioitakin.

 

[QUOTE="vieras";21943769]Mitäs sit jos syntyykin yli 5kg sokerivauva, jonka olisi voinut estää ruokavaliohoidolla tai insuliinilla.[/QUOTE]

Tästähän se kenkä monella puristaakin. Pelätään sitä, että saa oikein viralliset ohjeet muuttaa ruokavaliota. Jotkut kun eivät vain kerta kaikkiaan pysty elämään ilman pullaa, karkkia ja limsaa.

Niin kauan kun ei ole testattu, voi jatkaa mässyttämistä ja toivoa parasta. Mutta jos testataan, niin sitten joutuu potemaan oikeasti huonoa omatuntoa itsekurin puutteesta. Sokerivauvan syntyessä ei voikaan voivotella huonoa tuuria tai vedota tietämättömyyteensä.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin hirveän monelle sipsit tai irtokarkit ovat tärkeämpiä kuin lapsen terveys. Tällöin moni laittaa mieluummin pään pensaaseen kuin kohtaa totuuden. Pelko totuuden kohtaamisesta voi aiheuttaa voimakasta stressiä, jopa huimausta tai heikotusta.

 

[QUOTE="vieras";21943969]Tästähän se kenkä monella puristaakin. Pelätään sitä, että saa oikein viralliset ohjeet muuttaa ruokavaliota. Jotkut kun eivät vain kerta kaikkiaan pysty elämään ilman pullaa, karkkia ja limsaa.

Niin kauan kun ei ole testattu, voi jatkaa mässyttämistä ja toivoa parasta. Mutta jos testataan, niin sitten joutuu potemaan oikeasti huonoa omatuntoa itsekurin puutteesta. Sokerivauvan syntyessä ei voikaan voivotella huonoa tuuria tai vedota tietämättömyyteensä.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin hirveän monelle sipsit tai irtokarkit ovat tärkeämpiä kuin lapsen terveys. Tällöin moni laittaa mieluummin pään pensaaseen kuin kohtaa totuuden. Pelko totuuden kohtaamisesta voi aiheuttaa voimakasta stressiä, jopa huimausta tai heikotusta.[/QUOTE]

siis kaikkea muuta saa syödä paitsi sipsiä karkkia ja limsaa? yhtäkään sipsiä et saa syödä tai vauva kuolee kohtuun?

 

en pysty itseäni pistämään. enkä pysty juomaan litkua jonka kerran oksennan pois. aivan turha toivo. neuvolasta pyysin ohjeita ruokavalioon, sain jonkun yleisen ohjeen millä ei tee yhtään mitään. Tarvitsen aivan selvät ohjeet mitä voi syödä, paljonko ja koska. En mitään yleispätevää sepustusta.
Esimerkkinä laihdutuksesta, mittasin jokaisen gramman jonka söin ja laskin kalorit, en ikinä olisi pystynyt noin suurinpiirtein sitä sun tätä ja sillä laihtua.

Jos vauvan kokoa epäillään suureksi, ja noin suuret riskit, niin miksi ihmeessä pistetään synnyttämään alakautta?? miksi ei ultrata?? sillä käsittääkseni voi katsoa paljonko painaa ja sektio. onhan pelkosektioitakin.

Sun ois pakko seurata niitä omia verensokeriarvojasi hetken aikaa sen mittarin kanssa, koska kukaan ei voi sanoa, mikä sulla vaikuttaa ja miten. Siis yleisillä ohjeilla voidaan luoda jotain kehystä, mitkä ruoat vaikuttaa sokeriin ja mitkä taas ei jne. mutta jokainen meistä on oma yksilönsä eikä semmosta kaikille sopivaa ole olemassa.

Mä en esim. pysty syömään nyt yhtään viljoja. Ihan sama mitä viljaa ja ihan sama, että ohjeissa sanotaa, että ruisleipää voi syödä, kun ei niin ei. Heti pompsahtaa sokerit ylös. Kun taas noudatan tällä hetkellä hiukan tiukennettua hyväkarppi-ruokavaliota, sokerit on ihan mallillaan. En vältä rasvaa, vaikka neuvolan ohjeet niin sanookin, koska itselläni ainakin olen huomannut, että se rasva ei ole se paha, sanoo neuvola mitä vain. =) Ennemmin vältän kevyt-tuotteista tulevaa ylimäärästä piilosokeria.

Mutta siis kokeile ja opi periaatteella sen jälkeen, kun oot ne yleisohjeet saanu.

Jos sulla on oikeasti niin kauheesta se ajatuskin siitä rasituksesta, mitä jos tekisit, kuten tässä on moni sanonut ja pyytäsit sen sokerimittarin kotiin. Pyydä, että joku muu tekee sulle sen piston, jos et siihen itse pysty. Sit seuraat tarkasti, miten sulla käy, kun syöt, miten syöt. Ja voithan koittaa: vedä oikein kunnon sokerimässy ja katso, mitkä on arvot sen jälkeen. Jos kaikki on kunnossa, tuo ei vaikuta sun arvoihin mitenkään. Jos taas sokereissa on heittoa, tuo näkyy mittarissa.

Ja tuohon ohjeeseen. Itse noudatan mukaellen tätä:

Ateriamatriisi – KarppausWiki

ja ainakin toistaiseksi noilla karppiresepteillä mulla sokerit on pysyneet loistokuosissa.

Kävin myös hakemassa Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla -kirjan kirjastosta, mutta ainakaan mä en pysty sitä ihan semmoisenaan raskausaikana noudattamaan. Joten jälleen: kokeilemalla ja siitä oppimalla.

 

[QUOTE="vieras";21943915]no taksi alle ja laps mukaan labrareissulle. Kyllä se hoituu. Eikä lapsen ope siitä mitään sano jos asiallisesti ilmoitat poissa olon. Jos oksettaa testissä, sitten oksettaa. ja eväät mukaan.
Ihan järjestelykysymyshän tuo on [/QUOTE]
JUST NÄIN. Anteeksi vain ap, mut susta saa tuon sun tekosyiden keksimisen takia aika valivali-ihmisen kuvan.

 

Toisekseen, olisi lopputulos mikä tahansa, en pystyisi pistelemään itseäni monta kertaa päivässä. Painonnousu johtuu varmasti liikunnan yhtäkkisestä totaalisesta lopettamisesta, ja jatkamalla samalla ruokavaliolla + tupakoinnin lopetus, nousee se paino muillakin jotka lopettaa. Aamuhommat kotona ja kävely koululle vie aikaa.
Ennen tosiaan kävin salilla/juoksemassa 4-5 kertaa viikossa, nyt selkäkipujen takia hyvä kun pystyn lähikauppaan kävelemään. Sama ruokavalio, onko joku ihme että painoa tulee?!!
Sokerirasituksessa olisi sopivia aikoja, niin että pääsisin lapsen kouluun viennin jälkeen sinne, kun olisin jo viikolla 30 raskaana. suositus olisi tehdä viikolla 26, viimeistään.

Ja edelleen, asia olisi eri jos ei tarvisi hoitaa yksin joka aamu näitä aamuhommia. Kerran tein sen virheen etten syönyt "kuin vähän jugurttia" aamulla, ja saatoin lapsen kouluun ja kävelin lähikauppaan, meinasin pyörtyä kassajonoon, ja olo helpotti vasta kun pääsin kotiin ja pitkälleen, suuhun jotakin joka pitää verensokerin tasaisena. Luulin oikeasti että en selviä kotiin sitä matkaa, meinasi ostokset jäädä matkalle

Helppo on syytellä, jos itse ei ole samaa kokenut, helppo raskaus, mies hoitaa aamuhommat, ja autolla hurauttaa 15min paastolla terkkariin, eikä tule huono olo siitä kun verensokeri nousee nopeasti sen litkun jälkeen. Kyllä minäkin olisin sormi pystyssä, juu, ja kiillottaisin omaa sädekehää.

Hei, monella ei oo helppoa raskautta ja miestä hoitamassa aamuhommia... Mulla lähti taju labrassa ku sokerit nousi niin rajusti litkun jälkeen.
Mutta sehän on sun oma valinta meetkö vaiko et.

 

siis kaikkea muuta saa syödä paitsi sipsiä karkkia ja limsaa? yhtäkään sipsiä et saa syödä tai vauva kuolee kohtuun?

Missäs kohtaa noin kirjoitin?

 

siis kaikkea muuta saa syödä paitsi sipsiä karkkia ja limsaa? yhtäkään sipsiä et saa syödä tai vauva kuolee kohtuun?

Kärjistystä, ystävä hyvä. Sitähän tämä palsta on pullollaan.
Tuosta raskausajan diabetes -ruokavaliosta sen verran, että kyllä siellä saa pullaa syödä, yhden per päivä. Itselläni pääsi hyvät naurut, kun luin sen suosituksen läpi...Olisi pitänyt alkaa pullan syönti, jotta olisi noudattanut suosituksia ja muutenkin syödä epäterveellisemmin kuin mitä tein.
Itse olin siis hoikka ja urheilin erittäin paljon raskausaikana ja painoa tuli lisää kokonaiset 8 kg. Äitiyspolilla oli tästä asiasta pakkomielle ja testiin pistettiin väkisin erittäin myöhäisillä viikoilla, vaikka syytä testille ei ollut isän kakkostyypin diabetesta lukuun ottamatta.

 

Jos asenne on lähtökohtaisesti tuo, että "en pysty, en ala" niin eihän se tule onnistumaan. Hei, sä olet siellä testissä terveysalan ammattilaisten hellässä hoivassa, eli jos voit pahoin, niin apu on heti vieressä, jos pyörryt niin on hoitajat nappaamassa kopin.

Ajattelepa ennemmin niin, että sä voit ja sä pystyt, koska kyse on sun vauvas parhaasta. Ajattele, että voit jälkeenpäin olla ylpeä kun et jänistänyt. Eikä tarvitse myöhemmin jossitella...

Sulla on jo lapsi, joten kyllähän sä tiedät että lapsen takia pystyt mihin vaan. Sokerirasitus on koettelemuksista pienimpiä. Enemmän tekee pahaa synnytys tai kipeän lapsen pahoinvoinnin näkeminen, ja kuitenkin, äitinä sun on ne kestettävä, ja kestätkin. Sokerirasitus ei ole mitään niihin verrattuna joten älä edes yritä väittää ettet pysty.

 

Ei saa kun ensin paasto, sitten vie lapsen kouluun ja menee kaupunkiin jossa vasta pääsee labraan. Aikalailla venyy. Ellei ota mukaan lasta ja mee heti aamusta. Ja se sokerilitku teki vaan tosihäijyä kun kova nälkä ja jano. Tolla yli 12h tarkotin sun kommettia siitä että aikunen pärjää syömättä klo 17-12/13. Se on hirveä pätkä.

En oo sama harmaa.Mut kyllä mä sitä mieltä olen et 12h pärjää ilman ruokaa,pitäisi ainakin pärjätä.
Tekeehän se sokerilitku pahaa,mut sille ei mitään voi.

Ottaa lapsen sit mukaan,kuitenkin jo varmana osaa istua paikallaan ku koulussakin käy.

 

en pysty itseäni pistämään. enkä pysty juomaan litkua jonka kerran oksennan pois. aivan turha toivo. neuvolasta pyysin ohjeita ruokavalioon, sain jonkun yleisen ohjeen millä ei tee yhtään mitään. Tarvitsen aivan selvät ohjeet mitä voi syödä, paljonko ja koska. En mitään yleispätevää sepustusta.
Esimerkkinä laihdutuksesta, mittasin jokaisen gramman jonka söin ja laskin kalorit, en ikinä olisi pystynyt noin suurinpiirtein sitä sun tätä ja sillä laihtua.

Jos vauvan kokoa epäillään suureksi, ja noin suuret riskit, niin miksi ihmeessä pistetään synnyttämään alakautta?? miksi ei ultrata?? sillä käsittääkseni voi katsoa paljonko painaa ja sektio. onhan pelkosektioitakin.

Sen takii sektioon et äiti ei voi olla syömättä 12h?Voi pyhä pee..

Voithan pyytää itselles rd-ruokavalio ohjeet.Ne on tarkat.

 

kauheasti kritiikkiä mutta ei yhtään vinkkiä miten siitä selviän. eikä ole edes minkäänlaista motivaatiota mennä sinne tällä hetkellä. niin se vaan menee että ei niitä kiinnosta mun vointi siellä, jos en pysty sitä juomaan ja istumaan siinä niin ei voi mitään, ei sitä hoitohenkilökuntaa kiinnosta. se ei ole sairaala.