Miten puuttuisitte vai puuttuisitteko ollenkaan (lasten ystävyyssuhteista)?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "suru"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"suru"

Vieras
Nyt 5-v tyttöni oli oli hyvää ystävää keväällä yhden samanikäisen tytön kanssa päiväkodista, ja alkusyksystä myyös. Nyt on jo riitaantunut. Tarkkaan en tiedä mistä, omani sanoo että arvosteli meidän kotia että meillä on tyhmä koti (meillä on ihan tavallinen koti, ei mitenkään kummallinen tai epäsiisti tms.). Oli siis kylässä ja tän jälkeen se välirikko tuli. Omani ei esim. kutsunut tätä synttäreilleen jotka olivat viikonloppuna ja silloin kutsujen laittamisen aikaan huomasin, että eivät ole enää kavereita.

Mietin onko se kaveri kade tietyistä jutuista, vai onko omani kehunut liikaa... Ja siinä kutsuhommassakin omani vähän turhaan väänsi veistä haavassa siinä, että ketä kutsui. Puhuttelin siitä kyllä omaani. Hän kutsui pari kaveria sieltä ja pari naapurustosta.

Meillä on piano, jota tämä tyttö ihaili, ja tänään túo tyttö tuli mulle sanomaan tosi uhmakkaasti että minäkin ehkä saan pianon. En usko, eivät soita ja kaveri on yh-perheestä niin miksi laittaisi rahaa siihen? Mutta sanoin siihen vaan iloisesti, että sehän kiva. Meillä on myös 2 kissaa ja niistäkin on jotain puhetta ollut. Samoin laivamatkasta, mökistä... mutta nuo on kuitenkin aika "tavallisia" asioita eikö vaan?

Yritän opettaa ettei kehuskele, mutta on niin vaikeaa olla. Me ollaan ihan keskituloinen perhe, ei rikkaita.... Meillä on 3 lasta (tämä 5 v nuorin), tuo kaveri on ainokainen.
 
En taitaisi puuttua tuon enempää tällä erää, hyvä että sanoit omalla lapsellesi, ettei ole kivaa jos kehuskelee. Siis jos ihan kehumalla kehuu, saahan sitä kertoa omista kivoista asioista.:)

Mä en tiedä, onko oikein kehumalla kehunut, vai just kertonut (esim. pianosta ei oo päiväkodissa puhunut mutta kaveri näki sen kotona käydessämme). Laivasta ja mökistä kertoi kun syksyn jälkeen kysyttiin, mitä kukakin on tehnyt.

Varmuuden vuoksi kuitenkin sanoin, että ei oo kivaa kehuskelu ja ei myöskään sen korostaminen, ketä kutsui ja ketä ei..
 
Mä en tiedä, onko oikein kehumalla kehunut, vai just kertonut (esim. pianosta ei oo päiväkodissa puhunut mutta kaveri näki sen kotona käydessämme). Laivasta ja mökistä kertoi kun syksyn jälkeen kysyttiin, mitä kukakin on tehnyt.

Varmuuden vuoksi kuitenkin sanoin, että ei oo kivaa kehuskelu ja ei myöskään sen korostaminen, ketä kutsui ja ketä ei..

Lasten kaveruudet on sellaisia, niitä ei voi oikein pakottaa, jos tulee ryppy kaveruuteen, ei sitä vanhemmat oikein voi laastaroida. Jos kiusaamiseksi menee, siihen pitää tietty puuttua, mutta muuten ne ovat minusta ainakin lasten asioita:)
 
Tuo on minusta kyllä ihan sivuseikka tässä jutussa ja vähän hassua, että mainitset sen ollenkaan.

Se piano oli vaan se juttu, josta ilmeisesti tämä kaveri tuli kateelliseksi + kissat... Ja huomasin sen tänäänkin kun tuli heti mulle aika uhmakkaasti kertomaan että saa ehkä pianon... Ostakoon pianon jos huvittaa, mutta turhaanhan se on ostaa jos kukaan ei sillä soita.
 
Se piano oli vaan se juttu, josta ilmeisesti tämä kaveri tuli kateelliseksi + kissat... Ja huomasin sen tänäänkin kun tuli heti mulle aika uhmakkaasti kertomaan että saa ehkä pianon... Ostakoon pianon jos huvittaa, mutta turhaanhan se on ostaa jos kukaan ei sillä soita.
No ilman nyt on ainakin aika huono soittaa:rolleyes: Sinuna en kiinnittäisi asiaan enempiä huomioita.
 
Mä siis uskon, että välirikon syy on se kateus... mutta ei se siitä paikkaannu, jos hankitaan kaikki mitä toisella on. Meilläkin on kade yhdelle kaverilleen, kun heillä on sisällä portaat (2 krs. rivari), mutta ei me sen takia portaita hommata :D ja on saanut vaan hyväksyä tuon... välit ei tuossa porrasjutussa menneet kyllä miksikään.
 
Jospa nämä kaksi tyttöä eivät sitten pidemmän päälle pidäkään niin paljon toisistaan, että haluaisivat olla kavereita? Ehkä aikuisten ei kannata kehitellä kovin pitkälle näitä kateusteorioita, vaan antaa olla vaan.:)
 
Se piano oli vaan se juttu, josta ilmeisesti tämä kaveri tuli kateelliseksi + kissat... Ja huomasin sen tänäänkin kun tuli heti mulle aika uhmakkaasti kertomaan että saa ehkä pianon... Ostakoon pianon jos huvittaa, mutta turhaanhan se on ostaa jos kukaan ei sillä soita.

kyllä yksinhuoltajankin lapsi voi olla musikaalinen ja mennä soittotunneille. sinä ap olet vähän hassu höpönassu nyt itse!
 
Ihmettelen kovasti miksi painotat, ettei varmaan lapselle pianoa osteta?

Lapselle ihan urkukoskettimetkin on "pianoja" ja ne eivät paljoa maksa. Munkin lapsuuden kodissa on sellaiset, vaikkei meillä kukaan ikinä soittanut erityisesti niillä. Miksei siis lapsen perheellekin saatettaisi sellaisia ostaa?

Kommentit: "Ostakoon pianon jos huvittaa mutta turhaanhan se on ostaa jos kukaan ei sillä soita" tuo sellaisen kuvan, että pidät jotenkin pianon omistamista erikoisena tai jihuuu juttuna, jos sitä "osaa" soittaa. Lapsihan soittelee sellaisella varmaan mielellään, joten kyllä lapset taatusti sillä "soittaa".

En siis ihmettele, että jo lapsi huomaa rivienvälistä oudon asenteen.
 
[QUOTE="hmm";21930241]Miten mulle tuli sellanen olo et ap:lla olis jotain tän tytön perhettä kohtaan..kateutta..?[/QUOTE]

Ei oo mitään. Kutsuin heidät omaan kotiinikin ihan iloisena nyt elokuussa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siis hä;21930249:
ihme meininkiä..miten joku voi olla kateellinen toisten portaista? Eihän tuo nyt kuulosta ollenkaan normaalilta.

No kyllä voi. Ja onko sulla ollenkaan lapsia? Lapset saattavat tykätä tummoisista hassuista jutuista kuten portaista että niissä voisi rampata :). On mm. jonkun kaverin akvaariokin aiheuttanut kateutta meillä yhdellä lapsista, isoin lapsi kadehti kaverinsa isoveljeä jne. Mutta nämä kateudet ei oo aiheuttaneet välirikkoja.
 
Jospa nämä kaksi tyttöä eivät sitten pidemmän päälle pidäkään niin paljon toisistaan, että haluaisivat olla kavereita? Ehkä aikuisten ei kannata kehitellä kovin pitkälle näitä kateusteorioita, vaan antaa olla vaan.:)

Joo, aion antaa olla... mutta harmi koska vielä ennen vierailua leikit meni niin hyvin yksiin. Ryhmässä ei ole sitten enää yhtä hyvää kaveria, nämä 2 muuta pk-kaveria, mitkä kutsui, on toisesta ryhmästä, mutta tuttuja muuten ja leikkivät ulkoillessa yhdessä.
 
Hei ap, haluatko vielä pohtia tätä; miten oikeastaan voisi puuttua tuohon tilanteeseen? Lapset eivät ole niin läheisiä, kuin aikaisemmin. Minä en oikein keksi mitä tuossa olisi tehtävissä. Kysyit tätä avausviestissäsi enkä edes pohtinut sitä, kun heti ajattelin, että tämä on niitä asioita, joihin en itse puuttuisi.
 
No kyllä voi. Ja onko sulla ollenkaan lapsia? Lapset saattavat tykätä tummoisista hassuista jutuista kuten portaista että niissä voisi rampata :). On mm. jonkun kaverin akvaariokin aiheuttanut kateutta meillä yhdellä lapsista, isoin lapsi kadehti kaverinsa isoveljeä jne. Mutta nämä kateudet ei oo aiheuttaneet välirikkoja.

Kyllä on lapsia, neljä kappaletta.
Kukaan lapsistani ei ole kadehtinut kaveriensa elämää, tavaroita tms.
Joskus ovat voineet sanoa että "tahtoisivat samanlaisen lelun vaikka synttärilahjaksi"
Tosin ehkä meillä taitaa olla jo kaikkea, kaksi kissaa, rivitalo portaineen jne :D Se piano tosin puuttuu, ja saa puuttuakin.
 
[QUOTE="tui";21930255]kyllä yksinhuoltajankin lapsi voi olla musikaalinen ja mennä soittotunneille. sinä ap olet vähän hassu höpönassu nyt itse![/QUOTE]

Missä väitin ettei voi? Voi olla vaikka miten musikaalinen. Mutta ei ole nyt mennyt, ja seuraavan kerran esim. musiikkiopistoon oppilaaksi haetaan ensi syksyksi. Pianoa mun mielestä ei voi aloittaakaan vielä 5-vuotiaana.
 

Similar threads

Yhteistyössä