Tavoitimme Leenan viime viikolla - 4 päivä elokuuta 2010 - Rautalammilla. Veimme hänelle aamukahvia ja juttelimme useaan otteeseen hänen kanssaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Hän on sivistyneempi ihminen, kuin moni meistä. Hänellä on elämänarvot enemmän järjestyksessä, kuin monella meistä. Hänellä on omat syynsä elämälleen ja hän on valinnut tiensä. Sitä meidän tulee kunnioittaa.
Miettikää ihmiset - mikä meitä hänen elämäntyylissään niin hirveästi huolestuttaa ja ahdistaa?
Sekö, että meidän elämänarvomme ovat aivan "persialaiselta torilta" ja meillä ei olisi koskaan rohkeutta valita elämässämme toista tietä. Me kärvistelemme vaikka minkälaisissa helveteissä, kun emme uskalla ottaa askelta toiseen suuntaan! Sitä se on - pelkoa toseutta kohtaan!
Rautalmmin korvesta Leenan olisi ollut aika hankalaa päästä eteenpäin, joten veimme hänet viime perajantaina - 6. elokuuta - Pekka-papin peräkärryllä seuraavaan välietappiinsa Äänekoskelle.
Kiva kuulla, että Leena on jo Saarijärvellä menossa. Olen itse tällä hetkellä Kokkolassa, mutta menossa jo etelään sunnuntaina 15. pvä, joten ei taida Leena siihen mennessä ehtiä tänne asti. Olisi ollut hienoa tavata taas.
Ainoa asia, mistä olemme ystävineni huolestuneet ja Leenankin kanssa vakavasti keskustelleet, on alituinen aliravitsemustila, joten jos todella ihmiset haluatte olla hyödyksi ja kunniaksi itsellenne, viekää vaikka aamukahvit Leenalle tienvarteen. Sellaista ihmisten ystävällisyyttä hän arvostaa.
