Juhannus ja yksinäisyys

[Sara]

Kirjoittelen tänne vaikka olenkin aivan lapseton sinkku. Minua ahdistaa juhannukset ja joulut ja uudet vuodet ja kaikki vastaavat, jolloin kaikilla pitää olla tosi hauskaa ja hyvää seuraa jne. Tuntuu että kaikilla muilla on paljon kavereita ja useita paikkoja mihin mennä. Itselläni ei ole kovin montaa kaveria jonka kanssa voisin kuvitella esim. juhannusta viettäväni ja jos näillä kavereilla onkin omia suunnitelmia niin mitäs minä sitten teen. Joulunkin vietin yksin kun suhde vanhempiin on liian ahdistava ja kaverit eivät huolineet minua omiin lapsuudenkoteihinsa. Olen ollut masentunut ja nyt käyn tiiviissä psykoterapiassa, mikä on kieltämättä muuttanut minua aika paljon. Ahdistaa vaan kun tuntuu että kaikilla muilla on joku Frendit-tyyppinen elämää suurempi kaveriporukka tai ainakin useampi sydänystävä. En tiedä minkälaisia kommentteja tällä kirjoituksella kalastelen. Kunhan halusin avautua

Ps. Jos joku huomasi tämän tekstin jo eräällä toisella palstalla niin ei kannata hermostua

 

[Kukka]

Mulla on sama tilanne. Kyllähän se pistää vituttamaan.

 

[-DLD-]

Mulla on yksi lapsi 7v. Jos hän sattuu olemaan juhlapyhät isällään, olen samassa tilanteessa kun sinä! Mulla on paljon kavereita, mutta todellisia ystäviä taitaa olla pyöreä 0.

Mutta mä en ole antanut sen häiritä menoa. Olen saanut viettää monta juhannusta ilman lasta ja minä olen sitten painellut tuonne kylille itsekseni. Aina siellä on joku tuttu tai tutun tuttu tai sitten tutustun uusiin ihmisiin. Harvemmin on täytyny yksin istua. Ja sekin yleensä omasta halusta '

Rohkeasti sekaan vaan.

Ootko mistä päin?

 

[Ap]

Kertoisitko Kukka vähän enemmän tilanteestasi? Kaipaan nyt hieman vertaistukea

 

[Ap]

Olen Keski-Suomesta. Tuota viihteelle lähtöä itsekseen olen hrrastanut silloin tällöin. Juhannus on vaan semmonen juhla että sillon ois kiva olla muualla kun kaupungin kapakoissa.

 

[Kukka]

No en nyt tarkemmin täällä viitti kertoa, mutta olen myös lapseton sinkku. Masennus on on ollut seurana jo teinistä asti. Juhannus vituttaa jo valmiiksi. Ei tähän totu.

 

[riivattu mama]

itellänikin suppea kaveripiiri, isä kuollut, ei sisaruksia.. poika asuu nykyään isällään.. olen siis täysin yksin. mutta esim vapun ja pääsiäisen vietin yksin kotona pelaten WoWia.. en noteeraa juhlapyhiä enää kuinkaan, ovat vaan ylimääräisiä vapaapäiviä, enkä ota enää stressiä.. joskus saatan mennä karaokeen viikonloppuna, mutta siinä ne juhlimiset sitten olikin.. =)

 

[noloako]

Mä taas nauttisin ku sais vaan olla yksin.....

 

[Beep]

No sen haluan sanoa, että KAIKILLA muilla ei ole, joten se on vain tunne sinussa, ei totta ollenkaan. Laita nettiin vaikka ystäväilmoituksia, jospa saisit sitä kautta vaikka muutaman uuden entisten lisäksi. =)

 

[Ap]

Nimimerkki noloako: on eri asia olla yksin kuin yksinäinen. Beep: mihin tuollaisia ilmoituksia voi laittaa?

 

[Ap]

Nostan jos joku vielä sanoisi jotain

 

[mies84]

Moi. Googlailin tässä itsekin vastausta kysymykseen mitä ihmettä teen juhannuksena?

Iso osa kavereistani viettää juhannusta puolisoidensa seurassa. Suurin osa koulukavereista taas on kotoisin ympäri Suomea ja viettävät jussia kuka missäkin... Itse olen hyvän aikaa sitten eronnut pitkästä parisuhteesta, mutta yksin oleminen on minulle yhä uutta. Se ei vaan ole minun juttuni. Olen parhaimmillani muiden seurassa: hauska ja iloinen.

Ajatuskin tulevasta juhannuksesta ahdistaa. Tämä kirjoittelu on noloa ja säälittävää, mutta minulla ei ole mitään menetettävää.

Haluaisikohan kukaan kirjoitella minulle ja ottaa selvää millanen kaveri olen? Tärkein asia ihmisen elämässä on toiset ihmiset. Sähköposti: hecy /ät/ luukku.com

 

[vanya sulie]

nyt olkaa rohkeita ja kirjautukaa, niin minäkin (tänään) tänään tein ja yyveetä tuleen. asun uudella paikkakunnalla, eikä täältä ketään tunne. elämän muutoksen myötä tuntui menneen myös kaikki kaverit. siinähän tuo tiivistettynä

 

[.]

Miksi juhannusta tai muitakaan pyhiä pitäisi viettää mitenkään erityisesti, vaikka muut niin tekevätkin? Itse olen suhteessa, mutta meillä miehen kanssa niin joulu, juhannus kuin pääsiäinenkin ovat ihan normaaleita päiviä, jotka vietetään kuin mitkä tahansa viikonloppupäivät.

 

[shihtzu]

Aiemmat juhannukset on vietetty miehen kavereiden kanssa hauskaa pitäen, mutta nyt kun ero tuli, niin tää juhannus tuleekin sitten vietettyä kaksin lapsen kanssa kaupungissa. Minua ahdistaa myös kaikki tällaiset juhlapyhät, kun etenkin juhannuksena kaupunki on hiljaistakin hiljaisempi ja ketään ei liiku missään. Mökillekään en tänä vuonna pääse, kun oma siskoni on juhannuksena ulkomailla äitini kanssa, niin niistäkään ei mitään iloa ole ja yksin en mökille lapsen kanssa uskalla mennä, kun ei ole autoa eikä ajokorttia, on sen verran syrjässä.
Omat kaverit viettävät juhannuksen omien perheidensä kanssa.

 

[---]

Kirjoittelen tänne vaikka olenkin aivan lapseton sinkku. Minua ahdistaa juhannukset ja joulut ja uudet vuodet ja kaikki vastaavat, jolloin kaikilla pitää olla tosi hauskaa ja hyvää seuraa jne. Tuntuu että kaikilla muilla on paljon kavereita ja useita paikkoja mihin mennä. Itselläni ei ole kovin montaa kaveria jonka kanssa voisin kuvitella esim. juhannusta viettäväni ja jos näillä kavereilla onkin omia suunnitelmia niin mitäs minä sitten teen. Joulunkin vietin yksin kun suhde vanhempiin on liian ahdistava ja kaverit eivät huolineet minua omiin lapsuudenkoteihinsa. Olen ollut masentunut ja nyt käyn tiiviissä psykoterapiassa, mikä on kieltämättä muuttanut minua aika paljon. Ahdistaa vaan kun tuntuu että kaikilla muilla on joku Frendit-tyyppinen elämää suurempi kaveriporukka tai ainakin useampi sydänystävä. En tiedä minkälaisia kommentteja tällä kirjoituksella kalastelen. Kunhan halusin avautua

peesi

 

[Non compos mentis]

Mä nappasin suomi24 treffeiltä yhden miehen vuosia sitten ja hän on hoitanut juhannushuvitukset jo useamman vuoden. Lähdemme hänen tuttujensa mökille tai menemme jonnekin muualle sopivaan paikkaan. Seuraa on, vaikken heitä kaikkia aina tunnekaan. Meillä on ollut oikein mukavaa. Samanhenkistä jengiä, punavihreitä ateisteja.

Kannattaa olla kaikelle avoin. Olen myös puolueesta saanut paljon uusia tuttavuuksia ja voin myös suositella järjestötoimintaa. Se on tietysti hankalaa, jos ei tunne paloa minkään aatteen puolesta.

 

[vieras]

Se on tietysti hankalaa, jos ei tunne paloa minkään aatteen puolesta.

Tuopa sitä ongelmia tuottaa, ateismi olisi suurinta itsepetosta joten ei aate nappaa.

 

[Kukka]

Minä ratkaisin asian käymällä lääkärissä ja pyytämällä rauhottavia. Niitä kun nappailee, ei juuri yksinäisyys haittaa.

 

[Non compos mentis]

Se on tietysti hankalaa, jos ei tunne paloa minkään aatteen puolesta.

Tuopa sitä ongelmia tuottaa, ateismi olisi suurinta itsepetosta joten ei aate nappaa.

? Järjestöjähän on pilvin pimein, myös uskonnollisesti sitoutuneita. Suurta itsepetosta vissiin yrittää puolustaa rauhaa, ihmisoikeuksia tms. Kiitoksia taas tästä.

 

[vieras]

Se on tietysti hankalaa, jos ei tunne paloa minkään aatteen puolesta.

Tuopa sitä ongelmia tuottaa, ateismi olisi suurinta itsepetosta joten ei aate nappaa.

? Järjestöjähän on pilvin pimein, myös uskonnollisesti sitoutuneita. Suurta itsepetosta vissiin yrittää puolustaa rauhaa, ihmisoikeuksia tms. Kiitoksia taas tästä.

Kyse oli ateismista, ei amnesty

 

[yh-äiti]

Tampereelta löytyy yksi yh-äiti, joka viettää juhannuksen kaksin lapsensa kanssa. Olisi kivaa saada meille seuraa

 

[Non compos mentis]

Se on tietysti hankalaa, jos ei tunne paloa minkään aatteen puolesta.

Tuopa sitä ongelmia tuottaa, ateismi olisi suurinta itsepetosta joten ei aate nappaa.

? Järjestöjähän on pilvin pimein, myös uskonnollisesti sitoutuneita. Suurta itsepetosta vissiin yrittää puolustaa rauhaa, ihmisoikeuksia tms. Kiitoksia taas tästä.

Kyse oli ateismista, ei amnesty

" ja voin myös suositella järjestötoimintaa. Se on tietysti hankalaa, jos ei tunne paloa minkään aatteen puolesta."

 

[äitee]

Mulla on melkein samaa, en sais valittaa kun on kuitenkin mahdollisuus mennä maalle.
Oon yh, lapsen isä ei ole meidän kanssa aikaa viettämässä(vaikka en pistäis vastaan).
Pelastuksena on se että jos yks ystävä ei meitä kutsu luokseen, pakenen isosta kaupungista
kotipaikalle. Sitten veljeni käy lapsineen ja viime vuonna oltiin heidän luona.
Se on onni.
Olen muutama vuosi sitten ollut juhannuksen lapsen kans Helsingissä ja se oli
yhtä he........ Ketään ei tavattu. Ja oli tosi kiva kun yks kaveri laitto viestiä että
hän on siirtolapuutarhamökillä joka on täs aivan lähellä, mut eipä kutsunu meitä!
Mulla on kans paniikit noista pyhistä, mutta pakenen maalle sitten.
Sun täytys löytää ihmisiä jostain seuraksesi.
Onko se mahdotonta olla vanhempien kanssa vaikka ahdistaa?
Entä jos vinkkaat jollekin kaverille tuosta juhannuksen yksinäisyydestä?
Jotkut hoksivat vihjeesi.
Lähde kuitenkin jonnekin, tee jotain mitä et ennen ole tehnyt!

 

[Alaston lohikäärme]

Vähän OT, mutta me ollaan nykyisin aina oman perheen kesken (mies, minä, 1 lapsi) kaikki juhlapyhät.
Joko meitä ei kutsuta mukaan mihinkään tai sitten jos kutsun meille kavereita, ni en jaksakaan katsoa niitä. :| Suurin osa vetää aina perskännit (tai ainakin toinen pariskunnasta) ja en viitsi katsella sellaista lasten keskellä.