H
M
myy
Vieras
J
jaa-a
Vieras
?
,
Vieras
?
-
Vieras
Vanhemman. Ehdottomasti. Vaikka läheisiä ovatkin. Se on "luonnollisempaa"... vaikka siis eivät vielä varsinaisesti vanhoja olisikaan.
?
...
Vieras
No kyllä normaalisti vanhemman. Vanhemmista irtaannutaan murrosiässä ja sitten myöhemmin perustetaan oma perhe, joka yleensä on sillä hetkellä tärkeämpi kuin lapsuuden perhe.
S
Sirkkeli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jaa-a:
Juuri näin. Ihmissuhteet on yksilöllisiä, ei niitä voi vertailla.
Y
yhden menettänyt
Vieras
Eikäh'n se puolison kuolema pahempi ole jos hyvät välit. Vanhemmat jo kuitenkin iäkkäämpiä ja luultavampaa että ennen meitä kuolevat. Näin ainakin itse vanhempana toivon.
N
no
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Ei mun mielestä näin mustavalkoista.
Itse selviäisin helpommin puolisoni, kuin äitini kuolemasta vaikka puolisoani paljon rakastankin.
Lapseni kuolemasta sitten taas tuskin selviäisinkään
J
juu
Vieras
vaikea sanoa... mun puolisoni vaikkakin rakas on kun mikäkin niin me ei olla oltu yhdessä vasta kun 3 vuotta... ottaishan se koville mut äitiini mulla on edelleen läheiset välit joten se ottais kyl tosi koville... vaikea sanoa kun en oo koskaan puolisoa kuolemalle menettänyt... mut otti koville pelkästään mummon siskon kuolema, niin siks uskon et äitin ottais tosi koville... mummon sikso oli mulle läheisempi kun ykskään mun omista isovanhemmista ja tietty siittä teki rankempaa se et olin paikalla kun hän viimeselle reissulleen lähti... sekin osaltaan vaikuttaa siihen asian käsittelyyn et miten se lähtökäsky käy...
No vanhemman tietenkin. Jos mun äiti kuolis, niin ei varmaan edes itku pääsisi. Jos isä kuolis niin itkisin ja surisin, mutta onneksi olisi puoliso tukena.
Mutta jos puoliso kuolis, niin se ois kyllä älyttömän kova paikka ja siitä ylipääseminen helkutin vaikeaa.
Mutta jos puoliso kuolis, niin se ois kyllä älyttömän kova paikka ja siitä ylipääseminen helkutin vaikeaa.
M
mamma
Vieras
Puolison kuolema ois paljon rankempi juttu!! Jäisin yksinhuoltajaksi, kaikki jäis sit mun vastuulle, ja miten sitä surun keskellä pystyy ja jaksaa toimia järjissään lasten kanssa. Isä multa on jo kuollut, äitikin on vanha, näihin on osannut kyllä valmistautua, ne tuntuu surullisilta mutta kuitenkin luonnollisilta.
Alkuperäinen kirjoittaja yhden menettänyt:
Kyllä minäkin luulen että omien vanhempien kuolemaa tietyllä tavalla osaa odottaa.. että siis niin tulee käymään tulevaisuudessa. Sitten taas oman ikäisten tai nuorempien kuolemaa ei osaa odottaa, koska oletus on se että vanhemmat ihmiset kuolee ensin.
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Noin ja varsinkin jos vanhemmilla on jo jonkin verran ikää. Vaikka tietty oman äidin menettäminen lapsuudessa voi olla monin tavoin traumaattista, pahempaakin kuin sen puolison menettäminen. Puolisossa varmasti on merkitystä silllä suhteella.
Yleisesti näidenkin vertailu on kyllä typerää.
Niin ja lisään vielä, että varmasti monella se elämä muuttuisi TÄYSIN jos se puoliso kuolisi. Sen sijaan oman vanhemman menetys ei toisi niin suuria muutoksia siihen omaa elämään, kun asutaan erillään, on ne omat perheet jo ja arki pyörii sen ympärillä.
Elämän normaali kiertokulku on se että lapset hautaavat vanhempansa, niin sen tavallaan kuuluu mennä, vaikka en voi edes kuvitella tilannetta että menettäisin jomman kumman äärettömän rakkaista ja läheisistä vanhemmistani.
Mutta puolison kuolema.... Olen sitä paljon pohtinut kun ystävämme kuoli viime kesänä jättäen jälkeensä vaimon ja lapset. Jos mieheni kuolisi, ainoa syy jaksaa olisivat lapset. Menettäisin siinä sielunkumppanin, parhaan ystävän, lapsieni isän, rakastajan ja elämänkumppanin. Se olisi hirvittävä tilanne. Juuri toissa iltana tästä miehen kanssa puhuttiin. En tiedä mitä tekisin jos en enää voisi puhua mieheni kanssa tai koskettaa häntä.
Kyllä puolison kuolema olisi paljon pahempaa. Vanhempien kuolemassa mieheni olisi suuri tukeni, mutta kuka kanssani menisi nukkumaan ja pystyisi tunteitani täysin ymmärtämään puolisoni kuollessa?
Mutta puolison kuolema.... Olen sitä paljon pohtinut kun ystävämme kuoli viime kesänä jättäen jälkeensä vaimon ja lapset. Jos mieheni kuolisi, ainoa syy jaksaa olisivat lapset. Menettäisin siinä sielunkumppanin, parhaan ystävän, lapsieni isän, rakastajan ja elämänkumppanin. Se olisi hirvittävä tilanne. Juuri toissa iltana tästä miehen kanssa puhuttiin. En tiedä mitä tekisin jos en enää voisi puhua mieheni kanssa tai koskettaa häntä.
Kyllä puolison kuolema olisi paljon pahempaa. Vanhempien kuolemassa mieheni olisi suuri tukeni, mutta kuka kanssani menisi nukkumaan ja pystyisi tunteitani täysin ymmärtämään puolisoni kuollessa?
Alkuperäinen kirjoittaja Pikkuinen Jättiläinen:
Niin, nämä on merkityksellisiä ihan kytännön asioina. Puolison kuollessa sitä saa lohduttaa isäänsä kaipaamaan jääviä lapsia ja ottaa täyden vastuun koko vanhemmuudesta jne. Mummon kuoleman selittäminen lapsille on kuitenkin helpompaa ja vähemmän traumatisoivaa.
A
aa
Vieras
aika jänniä vastauksia puolison kuolemasta, kun mammat on kuitenkin monesti lässyttäneet että sama se on onko mies matkalla vai onko yksinhuoltaja, ja nyt sit mietityttääkin miten pärjäisi ja olis rankkaa.. ei vissiin oo käynyt mielessä että jotkut on yksinhuoltajia just sen takia että mies on kuollut..
H
hanna
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja jaa-a:
Peesi.
Henkilökohtaisesti selviäisin helpommin puolison kuolemasta.
Äitinsä menettäneiltä olen kuullut, että mikään ei ole ollut niin kamalaa kuin äidin kuolema. Mun oma äitikin sanoo, että vieläkin tulee joskus niin ikävä äiskää, että ihan itkettää. Ja mummi sentäs kuoli vuonna -77.
V
vanhemman
Vieras
Isäni kuoli kymmenisen vuotta sitten. Alkuunhan se suretti kovin mutta yllättävän hyvin siitä on selvitty. Uskon, että puolison kuolema olisi huomattavasti pahempaa.
Itkettää jo lukeakin näitä :'(
En ole vielä menettänyt vanhempiani, mutta hekin ovat jo yli 70. Henkisesti olen alkanut valmistua siihen että voi olla että eivät ole enää pitkään täällä. Koville kyllä ottaa sitten kun varsinkin äiti lähtee...
Mieheni kuolema olisi katastrofi minulle.
En ole vielä menettänyt vanhempiani, mutta hekin ovat jo yli 70. Henkisesti olen alkanut valmistua siihen että voi olla että eivät ole enää pitkään täällä. Koville kyllä ottaa sitten kun varsinkin äiti lähtee...
Mieheni kuolema olisi katastrofi minulle.
