olen ollut 6 vuotta suhteessa,meillä on 2 lasta. olimme naimisissa,nyt olemme eronneet ja muutimme lasten kanssa pois.3 ensimmäistä vuotta olin tietämätön addiktista,mietin vaan että mikä tässä suhteessa tökkii.puhumattomuutta,säästä keskustelua ja ainaista esitystä muille että kaikki olisi hyvin,mieheni puolesta siis.sitten kuopuksen synnyttyä,ahdistin mieheni nurkkaan ja niin hän ei jaksanut enää valehdella...tällä kertaa ja tunnusti olevansa riippuvainen nettipornoon.työmatkoillaan on myös maksullisia naisia käynyt katselemassa ulkomailla punaisien lyhtyjen alueella,mutta ei ole kuulemma tehnyt heidän kanssa mitään.hahaa...koska olen niin erityinen ja erilainen kumppani hänelle.kaikkia muita kumppaneitaan on myöntänyt pettävänsä.olin hänen tukenaan,lukuisat terapiakäynnit,lukuisia valehteluja aina uudelleen ja uudelleen.jossakin vaiheessa aina kärähti.kyllähän siitä näkee kun ajatus sillä juoksee kokoajan ihan jossain muualla.eikä pysty toimimaan aktiivisena perheenjäsenenä.ei kertakaan suunnitellut meille perheenä mitään touhuamista,ei ota vastuuta,ei puhu.ajattelee vain itseään ja halujaan.emme ole ikinä rakastelleet,hän panee,käyttää mua kuin jotain nukkea,mitä lienee kuvittelee.tätäkään ei oo ikinä myöntänyt.tää addiktio on kyllä todella uuvuttava ja vaikea saada oikeaa kunnon apua ongelmaan ainakin täällä pohjoisessa!ei olla saatu.