Ystävyydestä.. onko tällainen mielestänne ystävyyttä?

[owen]

Ihan mielenkiinnosta kyselen että millaisia te muut olette ystävyyssuhteissanne, ja olenkohan itse jotenkin poikkeava tässä suhteessa..

Minä olen ystävänä itse hyvin aktiivinen ja kiinnyn kovasti. Haluan antaa ja saada suhteelta jotain, ihan niinkuin parisuhteessakin. En tarkoita mitään jatkuvaa symbioosia tietenkään, minulla on esim kaukana asuvia ystäviä joiden kanssa meilaillaan tai soitellaan ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa. Silti koen että ystävyys on molemminpuoleista ja "olemassa". Toki on sellaisiakin ystäviä joiden kanssa ollaan yhteydessä vähintään muutama kerta viikossa.

Sellaista ystävyyttä en ole kuitenkaan ikinä jaksanut, mikä tuntuu jotenkin yksipuoliselta, tai koomaan vaipuneelta. Minä en pysty olemaan jotenkin "paussilla", vaan joko ollaan ON tai OFF. Joko pidetään yhteyttä, tai sitten ei. Jos ei ole aikaa meilata minulle lyhyesti kuulumisia edes kertaa kuukaudessa, niin sitten on ehkä aika painaa OFF nappulaa. Tällaisia tapauksia on ollut muutama elämän aikana, ja mitään kamalaa kaunaa tai vihamielisyyttä ystävyyden loppumiseen ei ole liittynyt, mutta en vaan ole jaksanut sellaista.

Nyt on käymässä niin erään todella mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa oltiin läheisiä pitkän aikaa. Nyt hän ei ole vuoteen ehtinyt tai jaksanut (omien sanojensa mukaan näin!) pitää kunnolla yhteyttä. Meileihin vastaa todella harvoin, peruuttaa tapaamisia yms. Minua sellainen jotenkin syö liikaa, pahoitan siitä mieleni ja tuntuu että sellainen ystävyys imee minusta energian pois. Oikeastaan tämä ei enää edes ole ystävyyttä minun mielestäni. Niinpä päätin että omalta osaltani lakkaan yrittämästä tai ottamasta kontaktia. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä, mutta en halua roikkua perässä jos toista ei jaksa kiinnostaa.

Tästä ollaan varmaan montaa mieltä.

 

[vieras]

Kylläpäs sinä teet ystävyydestä suuren numeron. Kyllähän ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, eikä aina jaksa/ehdi kirjoitella. Hyvän ystävän kanssa olen aina heti samalla aallonpituudella, vaikka edellisestä juttukerrasta olisi vuosiakin aikaa. Toisten kanssa taas en. Sinulla tuntuu olevan sellainen ajatus, että ystävän pitää olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla täyttääkseen ystävän kriteerit.

 

[Tianna]

Ei kannata roikkua perässä jos ei kiinnosta. Ei se ole sen arvoista. Kyllä vakka kantensa valitsee.

 

[Ystis]

Kylläpäs sinä teet ystävyydestä suuren numeron. Kyllähän ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, eikä aina jaksa/ehdi kirjoitella. Hyvän ystävän kanssa olen aina heti samalla aallonpituudella, vaikka edellisestä juttukerrasta olisi vuosiakin aikaa. Toisten kanssa taas en. Sinulla tuntuu olevan sellainen ajatus, että ystävän pitää olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla täyttääkseen ystävän kriteerit.

Näin ajattelen minäkin.

 

[owen]

Näin voisi sanoa, että "vaadin" jotain ystävältä. Vaadin että minuun jaksetaan pitää yhteyttä, ja jos ei jaksa niin sitten en koe sitä enää ystävyydeksi. Mutta kuten sanoin, en minä mitenkään vihamielisesti tai katkerasti tällaisiin ihmisiin suhtaudu, ihan iloisin mielin moikkaan jos tavataan jne, mutta jotenkin minun täytyy vain alitajuisesti "päästää irti" ihmisestä, etten enää edes odota yhteydenottoa toisesta.

Viimeksi kesällä törmättiin yhden entisen ystävän kanssa. Käytiin terassilla ja toivotin hyvää jatkoa, mutta nyt en enää edes odota että hän soittelisi kuten lupasi, hän on nykyään minulle vain mukava tuttava.

 

[Tianna]

Kylläpäs sinä teet ystävyydestä suuren numeron. Kyllähän ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, eikä aina jaksa/ehdi kirjoitella. Hyvän ystävän kanssa olen aina heti samalla aallonpituudella, vaikka edellisestä juttukerrasta olisi vuosiakin aikaa. Toisten kanssa taas en. Sinulla tuntuu olevan sellainen ajatus, että ystävän pitää olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla täyttääkseen ystävän kriteerit.

Mut eikös sitten voi etsiä sellaisia ystäviä? Kyllä niitäkin on.

 

[owen]

Ai niin ja pakko lisätä ennenkuin joku käsittää väärin: Siis tietenkin on elämäntilanteita ja muita olosuhteita ettei vaan pysty olemaan yhteydessä. Se on tietysti eri asia. Esim jos sairastaa vaikeaa masennusta niin en todellakaan odottele että sairas osapuoli minulle kortteja lähettelisi, kyllä se olen silloin minä jonka täytyy skarpata tuplasti enemmän ja pitää ystävyys elossa.

 

[Sleepis]

Mä ymmärrän sua hyvin. Ja mä tekisin sun sijassa samalla tavalla, että pitäisin itsekkin taukoa yhteydenotoissa. Eihän se tarkoita edes, että on jotenkin välit poikki tai jotain riitaa, mutta yksin ei jaksa kauaa yrittää.

 

[ränttis]

mulla on lapsuudenystävä jonka olen tuntenut siis ihan vauvasta saakka. nykyään nähdään todella harvoin, koska elämäntilanteet niin erilaiset, mutta silti pidän häntä ystävänäni. Ja silloin kun tavataan/soitellaan, niin juttuun tullaan aivan kuten ennenkin. Ei olla vieraannuttu vaikka joskus saattaa mennä yli vuosikin ennen kun taas jompi kumpi ottaa yhteyttä. Ja joskus on aikoja joilloin ollaan yhteydessä useamminkin..

 

[evita]

Kyllä minustakin se, että ei esim. kuukausiin pidä lainkaan yhteyttä, on vähän "epäystävämäistä". En minäkään oleta, että joka päivä pitäisi soittaa tai meilata, mutta jos vaikkapa kolmeen kuukauteen ei kuulu yhtään mitään (esim. pikaista vastausta meiliin), niin on se vähän turhauttavaa.

Totta kai sairaus kuten masennus tai muut olosuhteet selittävät tätä käytöstä, mutta noin normaali-ihmisen tapauksessa minäkin odotan edes jonkinlaista yhteydenpitoa.

Sitä en sitten tiedä, että saako ystävältä odottaa mitään? Vai onko ystävyys sitä, että toiselta ei voi ylipäätään edes vaatia yhteydenpitoa tai mitään muutakaan?

 

[nöppönen]

Kylläpäs sinä teet ystävyydestä suuren numeron. Kyllähän ihmisillä on erilaisia elämänvaiheita, eikä aina jaksa/ehdi kirjoitella. Hyvän ystävän kanssa olen aina heti samalla aallonpituudella, vaikka edellisestä juttukerrasta olisi vuosiakin aikaa. Toisten kanssa taas en. Sinulla tuntuu olevan sellainen ajatus, että ystävän pitää olla tietynlainen ja toimia tietyllä tavalla täyttääkseen ystävän kriteerit.

näin. mulla ainakin menee joskus tosi pitkiä aikoja että oikeasti muistan ottaa yhteyttä.. päivät ja viikot kuluu nykyään niin nopeasti et kk hujahtaa hetkessä ohi. kun on paljon menoja, kotitöitä ja muuta ohjelmaa.. ja silti se ystävyys siellä säilyy. tietty minun ystävistäni suurin osa onkin perheellisiä jotka tietävät miten helposti se aika päiväsä vierähtää ja että joskus yhteyden pidossa on taukoja.

 

[LisaMarie]

Entä jos ystävä ei oikeasti jaksa! Silloin hänelle on tärkeää, että sinä kuitenkin otat yhteyttä!

 

[aijaa]

Ihan mielenkiinnosta kyselen että millaisia te muut olette ystävyyssuhteissanne, ja olenkohan itse jotenkin poikkeava tässä suhteessa..

Minä olen ystävänä itse hyvin aktiivinen ja kiinnyn kovasti. Haluan antaa ja saada suhteelta jotain, ihan niinkuin parisuhteessakin. En tarkoita mitään jatkuvaa symbioosia tietenkään, minulla on esim kaukana asuvia ystäviä joiden kanssa meilaillaan tai soitellaan ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa. Silti koen että ystävyys on molemminpuoleista ja "olemassa". Toki on sellaisiakin ystäviä joiden kanssa ollaan yhteydessä vähintään muutama kerta viikossa.

Sellaista ystävyyttä en ole kuitenkaan ikinä jaksanut, mikä tuntuu jotenkin yksipuoliselta, tai koomaan vaipuneelta. Minä en pysty olemaan jotenkin "paussilla", vaan joko ollaan ON tai OFF. Joko pidetään yhteyttä, tai sitten ei. Jos ei ole aikaa meilata minulle lyhyesti kuulumisia edes kertaa kuukaudessa, niin sitten on ehkä aika painaa OFF nappulaa. Tällaisia tapauksia on ollut muutama elämän aikana, ja mitään kamalaa kaunaa tai vihamielisyyttä ystävyyden loppumiseen ei ole liittynyt, mutta en vaan ole jaksanut sellaista.

Nyt on käymässä niin erään todella mukavan ihmisen kanssa, jonka kanssa oltiin läheisiä pitkän aikaa. Nyt hän ei ole vuoteen ehtinyt tai jaksanut (omien sanojensa mukaan näin!) pitää kunnolla yhteyttä. Meileihin vastaa todella harvoin, peruuttaa tapaamisia yms. Minua sellainen jotenkin syö liikaa, pahoitan siitä mieleni ja tuntuu että sellainen ystävyys imee minusta energian pois. Oikeastaan tämä ei enää edes ole ystävyyttä minun mielestäni. Niinpä päätin että omalta osaltani lakkaan yrittämästä tai ottamasta kontaktia. Toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä, mutta en halua roikkua perässä jos toista ei jaksa kiinnostaa.

Tästä ollaan varmaan montaa mieltä.

Minusta sinä olet itsekäs "ystävä".
Ehkä olet juuri niin vaativa että siksi ystäväsi ei jaksa pitää yhteyttä, jos hänellä on muutenkin voimaton kausi.

Tosiystävä jaksaa odottaa että toinen voi paremmin ja jaksaa taas pitää yhteyttä.
Tosiystävä ei laske ystävyyden määrää ja pitävyyttä yhteydenottojen perusteella.
Tosiystävä kysyy mikä on ja ymmärtää jos ei tule heti selkeää selitystä vaan vastaus ettei vaan jaksa.
Tosiystävä yrittää auttaa, kysyy miten voisi auttaa jos on väsymystä ym. Tosiystävä ei ajattele vain itseään ja omia vaatimuksiaan ja kriteereitä ystävyyssuhteessa. =/

 

[samanlainen]

Hei Owen. Täällä toinen samanlainen. En siis olekaan maailman ainoa, ns. vaativa ihminen, joka myös vaatii ystävyydeltä jotain. Paljon. Ok,. sitten se on paljon. JOs vaadin paljon, myös annan paljon, mielestäni.

Tosiystävä on tuota kaikkea mitä "aijaa" luettelee (kun ensin on haukkunut ap:n). Mutta sitä en ole vain minä, sitä on myös se toinen osapuoli. Tosiystävä myös pitää yhteyttä siihen ihmiseen, joka on hänelle tosiystävä.
Jos yhteydenpito ei onnistu tai kiinnosta, niin mikä tosiystävä se semmonen on!
Ystävyys on vastavuoroisuutta.

Minulla on kummilapsi toisessa kaupungissa hankalan matkan päässä. Olen lähettänyt joka vuosi synttäreille ja jouluna lahjan postissa. KOSKAAN en ole saanut kiitosta tai kommenttia, että oliko vaate sopiva tai lahja muuten mieleinen. Postin nettisivuilta seurasin paketin perillemenoa, että hakeeko vai ei, aina haki viimeisellä mahdollisella hetkellä ettei paketti tule takaisin noutamattomana.

Aiemmin laitoin kysymyksiä kummin äidille, kaverilleni, että mitä lapsi tarvitsee tai haluaa: en saanut vastausta. Lopetin kyselyt.
Olen saanut 3 valokuvaa kummilapsestani. Lapsi on 10 vuotias.

Kun hän täytti 10 v laitoin lahjan ja päätin, että tähän loppui lahjojen postittaminen. Tytöllä on nyt ensimmäinen joulu, kun lahjaa ei tule.

Mulla oli pari kaveria, jotka lupasi tulla kylään. Joutuivat perumaan sairastumisen vuoksi, eikä heistä sen jälkeen ole kuulunut.

En kerjää ystävyyttä.

 

[Joo]

Mulla on ollut pitkään kausia että jaksut on tosi vähissä, erakoituminen kuuluu samaan kuvioon ja olen kyllä saanut osani näistä "tosiystävien" sälyttämistä syyllisyyden tunteista siihen vielä päälle. Ymmärrys ei tunnu kulkevan molempiin suuntiin.

 

[evita]

Mulla on ollut pitkään kausia että jaksut on tosi vähissä, erakoituminen kuuluu samaan kuvioon ja olen kyllä saanut osani näistä "tosiystävien" sälyttämistä syyllisyyden tunteista siihen vielä päälle. Ymmärrys ei tunnu kulkevan molempiin suuntiin.

Minusta oikea ystävä kyllä tietää ja ymmärtää sen, että toinen on väsynyt syystä tai toisesta. Silloin on minusta ihan luonnollista, että se sillä hetkellä vahvempi puolisko pitää enemmän yhteyttä.

Minulla esimerkiksi yksi ystävä on ihan hirveässä elämäntilanteessa nyt, eikä kyllä tulisi mieleenikään loukkaantua tai ihmetellä sitä, että hän ei milloin mistäkin sairaalasta jaksa ottaa yhteyttä.

Ap:kin tarkoitti tilanteita, joissa kyse ei ole siitä, että toisen elämäntilanne on kovin vaikea syystä tai toisesta, vaan yleensä ihmisen haluttomuudesta tai viitsimättömyydestä pitää yhteyttä ns. normaalitilanteessakaan.

 

[tossuliini]

Mulla on muutama sellainen ystävä kenen kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä viikottain kirjeitse, mesessä, meilaillen tai soitellen ja sitten taas on myös sellaisia joihin tulee harvemmin otettua itsekin yhteyttä mutta ei se sitä merkkaa että olisi suuttunut tai muuta sellaista, munkin elämäntilanne on vaan nyt sellainen etten aina ehdi enkä jaksa kirjotella sen paremmin kuin soitellakaan, mutta ei se ystävyys siitä mihinkään häviä, päinvastoin, on taas kiva kuulla toisesta ihmisestä pitkänkin ajan jälkeen. Enkä mä vaadi ystävyyssuhteilta mitään erikoista, en ole kiinni kenessäkään ihmisessä koska itsekin haluan tilaa niin annan sitä myös muille enkä ota itseeni heti jos ei joku soita tai kirjoita heti mutta jokainen ajattelee nämä asiat aivan eri tavalla joten ei mennä ketään syyllistämään vaan annetaan elämän kulkea niin kuin se menee.

 

[HeviäPRKLE]

Mulla on mun bestiksen kans vähän sama juttu kuin aapeella.En tiedä voinko kutsua häntä edes enää ystäväksi.Sen jälkeen kun olen lapseni saanut niin ystävyys on mennyt katkolle.Bestis on kovasti tulossa käymään muttei kuitenkaan saa koskaan aikaiseksi..hänen on kuitenkin melko helppo pyörähtää tässä samalla kun käy äitinsä luona kilometrin päässä.Eipä oo näkynyt.Sitten mua ärsyttää tämä ihminen kun esittelee mut parhaana ystävänään muille.En tiedä mitä pitäis ajatella...

 

[RouvaRajatapaus]

Anteeksi kun kysyn, mutta ripustaudutko sä ystävääsi? :ashamed: Tai miten sen nyt sanoisi. Mua itseäni ahdistaa liian tiivis ystävyys, aikani ei edes riitä sellaiseen. Liian innokas "ystävä" imee mut kuiviin, mä ahdistun siitä. Mä varmaan olen pohjimiltani erakko.

 

[RouvaRajatapaus]

aijaa puhuu viisaita. :flower:

 

[Emilyn]

Tosi ystävät tuntee siitä, ettei heihin tarvitse pitää kalenteri kädessä yhteyttä mutta silti he ovat läheisiä ja aina olemassa :heart:

Aijaa kirjoittikin hyvin.

 

[Dragon-lady]

Anteeksi kun kysyn, mutta ripustaudutko sä ystävääsi? :ashamed: Tai miten sen nyt sanoisi. Mua itseäni ahdistaa liian tiivis ystävyys, aikani ei edes riitä sellaiseen. Liian innokas "ystävä" imee mut kuiviin, mä ahdistun siitä. Mä varmaan olen pohjimiltani erakko.

Ihan kuin mun suusta :ashamed: Mun mielestä tosi ystävyys ei katoa.Mulla on ystäviä, joita en välillä nää/joista en kuule vuosiin!!!Ja kun törmätään, ystävyys on samaa kuin ennenkin.Onpahan mistä puhella. Mä en kestä sellasia, " olet niin ihgu, että parkkeeraan sun luona joka päivä aamusta iltaan!" :x Näitäkin löytyy, mutta kyllä sitä äkkiä tulee muuta puuhaa, kun toinen yrittää tulla joka päivä muhimaan mun nurkkiin :kieh:

 

[Stina]

Minulla on myös tilanne päällä, yleensä olen se aktiivinen osapuoli. Kaverini kanssa on käyty lenkillä, hänellä on myös toinen lenkkikaveri. Tässä pari viikkoa sitten hän sitten ilmoitti, että ei jaksa lähteä kanssani lenkille. Olen nyt odotellut, että ottaisi yhteyttä, mutta ei. Eilen sitten soitin hänellä oli kuulemma kiireitä. En muuten enää kysele lenkille. En sitten tiedä onko ottanut jostain nokkiinsa. Aloitin nimittäin kuntosalilla käynnin ja luulen, että siitä otti nokkiinsa. Olen kyllä sitä mieltä, että puhelin toimii molempiin suuntiin. Jos sitten haluaa niin soitelkoon.

 

[jybis]

mulla on 2todella hyvää ystävää joidenkanssa soitellaan melkeimpä joka päivä,kummatkin yhtä rakkaita.tähän ensimmäiseen tutustuin 8vuotta sitten kun etsittiin hänen kadonnutta pikkusiskoaan ja toinen mua 20vuotta vanhempi miespuolinen työkaveri jonka kanssa syvällisiä keskusteluja ilman mitään "semmosta".

kumpikin ovat olleet korvaamattomia ja nostanu mut suosta parikin kertaa..niin metsä vastaa kun sinne huudetaan,jos ei "kaveri" jaksa pitää yhteyttä niin miks itekkään pitäs soitella sitten??