Ystäviä vai ei?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton

Vieras
Nyt täytyy avautua... Olen 22-vuotias nuori nainen jolla on kohta häät edessä, kaikki lähimmät ystävät ovat vielä sinkkuja tai suhteessa jossa ei ole tarkoitus edetä (ainakaan viellä). Koen että olen välillä todella yksin omien asioiden kanssa. He haluavat viettää aikansa baarissa/ terassilla, minua nämä ei enää kiinnosta minua, ainakaan joka viikonloppu. Olisi ihanaa jos ystävät (edes kaasot) olisivat kiinnostuneita häistä ja näistä minulle täskeistä asioista. Vauvakuumekkin vaivaa mutta en omasta mielestäni voi todellakaan siitä puhua. Yksi tuttu odottaa ja kommetteja on kuulunut että miksi pitää mennä pilaamaan oma elämä lapsilla ja h***vetti mikä idiootti kun ei osaa ehkäistä (en tiedä onko vahinko vai ei) jne. Välillä tuntuu että kaverit ovat ajatusmaaimalta jostain lastentarhasta. Onneksi on edes muttama kaveri jotka ovat kiinnostuneita myös minulle tärkeistä asioista. Nämä kaasot kun eivät ole.
 
Sepäs oli rakentavasti sanottu. Joillakin vaan on sellaisia tilanteita joihin on kuvitellut pyytävänsä hyvän kaason mutta ystävän käytös muuttuu kaasouden myötä.
 
en ole "vaatinut" kaasoiltani kuin henkistä tukea. Häät ovat pienet ja selviän hyvin kaikista niihin liittyvistä ilmat apujoukkoja, olisi vaan kiva joskus purkautua ja tuulettaa ajatuksia kaasoille. Yleensä he kääntävät sanan häät kuullessaan aiheen edellliseen baarireissuun tai muuhun vastaavaan. Tunnen oloni loukatuksi, eikö toisen ajatukset ja tunteet ja niiden kuunteleminen kuulu ihan perusystävyyteen ilman kaasoiluakin. Siskoja minulla ei ikävä kyllä ole.
 
Nyt en noihin hääasioihin puutu mitenkään, mut pakko sanoa et muuten kuulostavat mun kavereilta, tai siis vanhoilta kavereilta, jotka on kaikki lähemmäs 30. Mä olen ainoa kenellä on lapsia, tai joka niitä on edes halunnut, ainoo joka on ollut naimisissa tai oikeasti vakavassa suhteessa. Näitä kavereita näen kerran parissa vuodessa, ja se riittää hyvin. Ikinä ei muuta asiaa oo ku dokaamaan pyytäminen. Mut onneks mä olen vanhemmiten löytänyt uusia kavereita ja ystäviä, joilla elämä ja elämänarvot ovat enemmän mun kanssa samalla linjalla. Pidä vaan oma pääsi äläkä vaan kuuntele noita juttuja, kyllä se aikuisuus niillekin joskus koittaa.
 
joskus tuntuu, jos sallitaan sanoa, että nykyään otetaan isot paineet häistä ja kaikeanlaisesta ja vaaditaan kaasoilta ja muita sataprosenttista osallistumista ja oman elämän "hylkäämistä" tietyksi ajaksi. Pitääkö häiden olla ne vuosisadan juhlat ja pistää paremmaksi kuin kukaan ennen? Ei tämä sinulle ap, mutta noin yleensä ottaen "muutamat" häät elämäni aikana nähneenä, myös tapauksen jossa suunniteltiin "täydellisiä" häitä ja sitten en peruuntuikin.
ja ystävät voi olla erilaisia, ihminen tarvitseekin erilaisia ystäviä, elämä muokkaa meitä kaikkia ja kaikki ei voi elämässään samaa käydä läpi
 
En oletakkaan että ystävillä pitäisi olla sama elämän tilanne tai he hylkäisivät oman elämän. Kyllähän minäkin olen kiinnostunut heidän elämästään kuten opiskelusta vaikka en itse enää opiskelekkaan. Tarkoitan että minusta on tullut heidän silmissään "liian aikuinen", jos asian voi noin sanoa.
 
minulla ei kavereiden kanssa ole tälläistä ongelmaa mutta miehellä on muutamia kavereita jotka ovat sinkkuja. he eivät sitä ymmärrä ettei mies voi lähteä keskellä yötä johonkin paariin kun soittavat. tai voihan heidän mielestä. kyllähän minä lapset hoidan....niin tyypillistä miestä.....
 

Yhteistyössä