Ystävät ja kummit kaikkoavat, normaalia?

[yksinäinen omastako? syystä]

Taas näin joulun alla mietin että tuskin kertaakaan ovat ystävät ja kaverit vuoden aikana itse mulle soittaneet. Eivät kutsu lastensa juhliin tai mihinkään. itse yritän pitää edes joskus yhteyttä. Onko normaalia, pitääkö ymmärtää vai
sanonko suoraan että harmittaa kun ette pidä yhteyttä?

 

[ap]

up

 

[yksinäinen myös]

kuin omasta elämästäni.Ei enää soitella,ei käydä kylässä,vaikka usein olen pyytänyt.Mun puolesta saa jäädäkin moiset "ystävät".Jos ei seura enää kiinnosta,niin jääköön omaan arvoonsa! En jaksa olla seuraani tyrkyttämässä ja olla ainut joka pitää yhteyksiä.

 

[moi]

Vähän sama vika, esikoisen kummit pitävät huonosti yhteyttä. Tuleevat kyllä kylään jo pyydän ja käymme kylässä jos kysyn, mutta muutoin ei mitään. Minä olen se yhteyttä pitävä osapuoli. Olis kiva jos joskus kysyttäis mitä kuuluu.

 

[sisar puoliQ]

missä elämäntilanteessa sun ystävät on? jos on perhettä ja kokopäivätyö, niin monesti se aika on tosi tiukilla, eikä aikaa tahdo jäädä edes omalle perheelle niin paljoa kuin haluisi. ja ystävät joutuvat jäämään sivummalle...

 

[minä myös]

kuin omasta elämästäni.Ei enää soitella,ei käydä kylässä,vaikka usein olen pyytänyt.Mun puolesta saa jäädäkin moiset "ystävät".Jos ei seura enää kiinnosta,niin jääköön omaan arvoonsa! En jaksa olla seuraani tyrkyttämässä ja olla ainut joka pitää yhteyksiä.

sama juttu täällä. ei tupata kun ei tykätä.

 

[ap]

Supersuuri kiitos sulle, näin olen päättänyt tehdäkin eli enää en kutsu näitä ns. "kummeja" meille synttäreille yms. kun he eivät koskaan pyydä vastavierailulle. Eivät minusta ole sen arvoisia, eivät näköjään tajua että kyllä se on rankkaa ja kiirettä meilläkin ja silti ollaan ehditty kutsua kylään soitella.

 

[lapset 4 ja 7v]

mulla on täyspäivätyö ja 2 lasta....ystävillä ei oo kellään kuin 1 ja silti ei riitä aikaa...

 

[vieras]

täällä sama homma.... eilen just mietin, että onko minussa näin paljon vikaa, kun itse on aina se kontaktia ottava osapuoli. Meitä tai edes pelkästää mua ei pyydetä ikinä mihinkään, vaikka itse kutsun kavereita kylään useastikin. Kerran saatiin kutsu erään lapsen synttäreille, mutta sen kaveri perui melkein samantien, koska oli alkanut ajattelemaan, että ehkä kutsuikin liikaa porukkaa...

 

[vieras]

Supersuuri kiitos sulle, näin olen päättänyt tehdäkin eli enää en kutsu näitä ns. "kummeja" meille synttäreille yms. kun he eivät koskaan pyydä vastavierailulle. Eivät minusta ole sen arvoisia, eivät näköjään tajua että kyllä se on rankkaa ja kiirettä meilläkin ja silti ollaan ehditty kutsua kylään soitella.

Jos tuolla perusteella jätät kutsumatta synttäreille, niin kummit ovat kyllä ihmeissään ja miettivät mielessään miksi? Ei kukaan voi tajuta että yhteydenpito loppuu siitä syystä ettei vastavierailukutsua ole esitetty. Lapsellista. Kerro heille oikea syy.

 

[Limone]

Itse olen juuri sellainen ihminen, joka ei vaan muista asioita. En muista ystävien nimppareita, synttäreitä, tai muita merkkipäiviä. Kun en vaan muista. Liekö tällä raskausdementialla osuutta asiaan.. Tiedostan olevani aika huono ystävä, mutta kun kerran pää ei toimi niin ei toimi. Minkäs teet. Ja kun koko ajan väsyttää ja kaikki energia menee lapsiperheen arjesta selviytymiseen, niin ei tule kyllä suuremmin pidettyä yhteyttä keneenkään. Oma vikani jos ystävät kaikkoavat eivätkä ymmärrä tilannetta.