Ystävät eivät pidä yhteyttä..

["Ninni"]

Olenko ainoa, jonka ystävyyssuhteet ovat kärsineet vauvan syntymän jälkeen. Oikeastaan jo odotusaikana koin kovan kolauksen, kun kerroin ystävilleni raskaudesta, sillä he eivät onnitelleet ja kysyivät onko lapsi vahinko ( olin ollut lapsen isän kanssa jo usean vuoden yhdessä).

Minä otan aina ystäviini yhteyttä mm. tekstarilla ja ehdotan tapaamista. Joskus tapaaminen onnistuu, mutta välillä ystävät eivät edes vastaa viestiin tai sitten heillä on muuta menoa kuten salilla käyminen. He eivät enää ota minuun yhteyttä. En tiedä mitä olen tehnyt väärin, sillä olen aina kysellet ystävieni kuulumisia ja puhunut muistakin asioista, kuin vauvasta.

Välillä tuntuu niin yksinäiseltä, vaikka minulla on rakastava mies ja ihana vauva.

 

[näin]

Jotkut ihmiset ovat niitä jotka ottavat yhteyttä ja jotkut niitä jotka eivät ota. Minä olen se joka aina sopii tapaamiset, ei se mua haittaa, saampahan oman aikataulun mukaan aina tavata ystäviäni. Näin on menty jo 15 vuotta.

 

["Ninni"]

Ennen ystäväni ottivat minuun yhteyttä tai vuorotellen suunnilleen, joten siksi tähän on tottumista. Mietityttää eikö seurani enää kelpaa vai mistä kiikastaa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Ninni";29042146]Ennen ystäväni ottivat minuun yhteyttä tai vuorotellen suunnilleen, joten siksi tähän on tottumista. Mietityttää eikö seurani enää kelpaa vai mistä kiikastaa.[/QUOTE]
Jos kaverisi ovat itse lapsettomia, he saattava ajatella, että sinulla on "uudessa elämässäsi" aivan uudet päivärytmit ja uudet kuviot, joten on helpompaa, jos sinä otat yhteyttä silloin, kun sinulle sopii.

 

["vieras"]

Jos kaverisi ovat itse lapsettomia, he saattava ajatella, että sinulla on "uudessa elämässäsi" aivan uudet päivärytmit ja uudet kuviot, joten on helpompaa, jos sinä otat yhteyttä silloin, kun sinulle sopii.

Ja ainakaan mun kavereita ei vauvat kiinnostaneet. Osa varmaan pelkäsi, että jutut on pelkkää vauvaa. Mikä ei kyllä ollenkaan pitänyt paikkaansa.
Nyt kun "vauva" on koululainen niin näitä vanhoja kavereita on alkanut ilmaantumaan.
Tosin jutut ei enää ihan mene yksiin. Osa on jäänyt sinne sinkkuelämänsä syövereihin ja ne jutut ei taas mua enää kovasti kiinnosta. Nähty ja koettu.
Osa jää osa tipahtaa, näin se on.

 

["mietiskelijä"]

mulla nykyään vähän sama.. Raskauden aikana kyl viel kyseltiin et nähdäänkö jne, soiteltiin ollaan menossa sinne lhdetkö mukaan voin napata matkal kyytii jne.. Vauva kun synty niin muutama kyseli vielä välillä (n kerta viikkoon) et lähenkö käymään jossain. Kesä kun alkoi niin se oon aina mie kuka kysyy. Pari kaveria on semmosia et ku kysyn ni lähtevät mielellään muut on vähän niin ja näin ja mie kuitenkin pääsen lähtee millon vaan periaatteessa, päivällä muksun kanssa ja illalla mies jää ihan mielellään lapsen kanssa kotiin jos johonkin oon lähdössä.. Kyllähän tuo vähän ärsyttää mut nyt oon tutustunu muutamaan ihmiseen jotka on samassa tilanteessa kuin itse (lapsia heillä siis) ni heitä alan varmaan näkee enempi sitte

 

["kohtalotoveri"]

;( Tuttu homma! meillä ystävien yhteydenpito kuivui myös lasten syntymien myötä..minä itse olin pitkään sinkku ja kaverini perheellisiä,nyt kun minullakin on perhe eivät ystävät juurikaan pidä yhteyttä! Sitä ennen minä kuuntelin kaikki heidän synnytykset yms. :/ kyllä on yksinäinen olo! eipä tuu itsellänikään sitten soiteltua kun itse saisi olla ottamassa yhteyttä ja puskeutumassa kylään. Esim: nuorinta lastamme ei monikaan ole käynyt katsomassa lapsi on kuitenkin jo 2v.Lasten kummit käyvät synttäreillä. Kyllä olisi kiva saada vertaistukea ja kavereita kylään mutta en minä jaksa väkisillä,mennän sitten näin :/