R
Roissy
Vieras
Ystäväni sekoilut alkavat riittää. Eilen illalla tuli taas "hätäpuhelu" - heti olisi pitänyt jättää KAIKKI, perheen illallinen joka odotti uunissa viittä vaille valmiina, iltatoimet ja rutiinit ja lähteä terapiaistunnolle ystävän autoon. "Pliis hei, tuu nyt!" Lenkille, ajelemaan, mihin vaan mut pakko nähdä!! Ollaan pitkälle yli 3-kymppisiä perheellisiä molemmat ja ystävällä on AINA joku hiton kriisi päällä. Sanoin että kuule nyt ei sovi, ei näin lyhyellä varoajalla, että nähdäänkö huomenna, mennään vaikka lenkille? Joo.. Ok sitte.. Intti vielä tovin et enkö nyt MILLÄÄN pääsis edes hetkeks. Öö, en, kun on lasten iltatoimet ja koko perheen yhteinen ruokailu tässä just nyt käsillä. Nooh, akuutein tilanne oli ilmeisesti ohi kun tänään soitin ja kusyin että mites se tapaaminen. Oli EHTINYT SOPIA MUUTA! :O miten epäkunnioittavaa! Mikä minä olen, joku oksennuskuppiko?! Jonka voi sitten unohtaa kun kriisi on ohi ja parempaa tekemistä/seuraa tiedossa...? Uskomatonta..