Ystävä sai lapsen ja pisti välit poikki kanssani

[mitähän tässä nyt...]

Niin kait tämä asia on ymmärrettävä, koska mitään muuta erityistä ei tässä viimeisen vuoden aikana ole tapahtunut. Ei riitoja eikä mitään muutakaan sellaista, mistä hän olisi niin pahasti voinut loukkaantua minulle, että ei haluaisi olla enää tekemisissä kanssani.

On minulla muitakin "lapsellisia" ystäviä, mutta ei heistä kukaan ole sen lapsenkaan jälkeen lopettanut käytännössä kaikkea yhteydenpitoa. Mutta tämä välit poikki pistänyt ei ikinä soita, ja jos hänelle soittaa, niin ei kyllä ikinä soita takaisinpäin.

Ja oudointa on se, että silloin harvoin kun olemme puhelimessa jutelleet tai tavanneet (noin 1-2 kertaa koko vuoden aikana) hän esittää, että missään ei olisi mitään vikaa, ei mitään outoa. Ja kuitenkin, jotainhan tässä nyt on pakosti tapahtunut kun ihminen, jonka kanssa aiemmin jutteli useamman kerran viikossa nyt suostuu tapaamaan tai puhumaan kanssani puhelimessa kerran pari vuodessa. (Enkä nyt ihan usko sen lapsen oleva se ainoa syy.)

Mutta mitä minä nyt sitten voin asialle tehdä, kun mitään syytä tuolle välttelylleen hän ei suostu kertomaan. (olen kerran kysynyt asiasta, ja hän vain väitti että mitään ei ole vialla, mutta -kuten sanottua- teot kyllä kertovat jostain ihan muusta)

 

["humppa"]

Hän on vauvakuplassa. Se puhkeaa pian, ellei sitten saa heti kohta toista lasta.

 

[Lollilop]

Miten hän kohtelee muita ystäviään? Oliskohan kotona sellainen erittäin mustasukkainen mies?

 

[89]

Pari edellistä vastaajaa jo laittaneet hyviä arvauksia ystävän tilanteesta ja tässä vielä yksi, synnytyksen jälkeinen masennus.

 

[ap.]

Miten hän kohtelee muita ystäviään? Oliskohan kotona sellainen erittäin mustasukkainen mies?

En oikein osaa sanoa. Hän on ollut miehensä kanssa nyt yhdessä varmaan jotain 4 vuotta, ja koskaan en ole saanut sellaista kuvaa, että mies olisi jotenkin erityisen mustasukkainen. Ja tämän ystäväni luonteen tuntien on vaikea uskoa, että hän suostuisi ylipäänsä elämään kontrolloivan miehen kanssa.

 

[ap.]

Pari edellistä vastaajaa jo laittaneet hyviä arvauksia ystävän tilanteesta ja tässä vielä yksi, synnytyksen jälkeinen masennus.

Hmmm, mutta pystyykö masennuksen peittämään niin täydellisesti, että kukaan ei lähipiiristä huomaa mitään ?

 

[Vier]

Jos sulla ei lapsia, ehkä luulee ettei sun kans voi puhua mitään mistään. Mikä ei ole totta mutta jotkut luulee niin.

 

[vieieras]

Hmmm, mutta pystyykö masennuksen peittämään niin täydellisesti, että kukaan ei lähipiiristä huomaa mitään ?

Jos se yhteydenpito lähipiiriin loppuu, niin onhan sekin jo merkki?

Mulla itselläkin harveni todella huomattavasti tuo yhteydenpito vanhoihin kavereihin kun sain lapsen, mutta he varmaan käsittivät silloin ja käsittävät nyt miksi niin oli.

 

[vierass]

Hmmm, mutta pystyykö masennuksen peittämään niin täydellisesti, että kukaan ei lähipiiristä huomaa mitään ?

Pystyy, ikävä kyllä.