ystävä löysi miehen ja muuttui :(

["vieras"]

Onko teille käynyt niin, että kun ystävänne on löytänyt miehen ja alkanut seurustella, hän ei tule enää yksin kyläilemään eikä viettämään tyttöjen iltaa, vaan raahaa miehen aina mukanaan?

Mun ystävä, jonka kanssa oltiin aikanaan tosi tiiviisti yhdessä tekee nyt näin. Joka kerta tuo miehen mukanaan. Eikä kyseessä varmasti ole, etteikö mies päästäisi häntä yksin, ei ole semmoinen mies vaan oikeasti ihan mukava nallekarhu, mutta silti olisi kiva jutella tyttöjen juttujakin välillä Mä olen itse eronnut, eikä ole edes tälle miehelle sitten meillä vastaavasti ukkoseuraa.

Tosin muutenkin ollaan nyt niin eri elämäntilanteessa, minä yh kotiäiti ja ystäväni seurusteleva uranainen, että tuntuu ettei yhteistä puheenaihettakaan enää tunnu löytyvän. Tietoisesti koitan välttää lapsiaiheisia juttuja, koska en oleta että häntä kiinnostaa. Kyselen töistä ja olen kiinnostunut hänen asioistaan (oikeasti olen!), mutta tuntuu että juttu lopahaa aina lyhyeen ja minä koitan väkisin pitää keskustelua yllä hiljaiset hetketkin on nykyään vaivaantuneen oloisia. harmittaa
Olen katsonut peiliin, mutta en osaa tehdä mitään toisin.

 

["aamuvirkku"]

mä en ota miestä mukaan, mutta etäsuhteen takia lakkasin käymästä ihan yksinkin kavereilla. parisuhde vie aikaa.. ja mä ainakin tajusin panostaa kavereihin ihan liian myöhään.

oletko kysynyt ystävältäsi, voisitteko tavata ihan kahdestaan tyttöjen juttujen merkeissä? ei kai siitä miehestäkään oo kiva notkua siellä kolmantena pyöränä, jos koitatte jutella jotain tyttöjen juttuja?

 

[Elli Karamelli]

Näin se on käynyt mullekin. Ystävä (oltiin tunnettu jo vuosia) löysi miehen, ja sen jälkeen hävisi kuvioista. Yritin soitella, ja ehdotin tapaamisia, mutta mihinkään ei ehtinyt. Viimein älysin antaa periksi, ja lopetin yhteydenotot. Olin surullinen, kun luulin meidän olevan hyviäkin ystäviä . Noin puolen vuoden kuluttua otti yhteyttä, kun oli tullut eka riita miehen kanssa, ja tarvitsi kuuntelijaa. Arvaas suostuinko siihen?

 

["vieras"]

Joskus vaan käy niin, että ystävien tiet ajautuu erilleen. Mulla oli hyvä ystävä, joka muuttui kun sai vauvan. Itse kun vielä samanaikaisesti erosin (olin silloin vielä lapseton), niin eipä meillä oikein yhteistä enää ollut. Tässä iässä, kun tarpeeksi kauan turhaa yrittää, niin tajuaa myös luovuttaa (ikää 35). Nykyään ollaan fb-kavereita ja jutellaan kuulumiset jos törmätään, mutta siinäpä se. Eikä enää itseä haittaa, muut ystävät on korvanneet sen puuttuvan.

 

[-]

Minusta tässä on vähän sama, kuin sellaisessa tilanteessa, jossa ystävä saa vauvan. Pitää ymmärtää ja jaksaa odottaa. Rakastumisvaiheessa on vaikea olla erossa siitä kumppanistaan, kun joutuu kuitenkin jo työpäivän ajan olemaan. Ei tuo vaihe yleensä kestä kuin joitakin kuukausia. Eri asia tietysti jos kyseessä on vanhempi pari.

 

["..."]

juu sama homma. ei soittele enää, en muuten soita minäkään... (viimeiset 5krt oon minä soittanu)

 

[A vieras]

mulla toisinpäin,ystävä muuttui kun erosin,enää ei juuri nähdä ollenkaan eikä olla viime kuukausiin enää soiteltu tai tekstailtu juuri yhtään. En tajua mikä sille on tullut?! Eikä kyse ole siitä et seurustellessa olisin ystävät unohtanut,en todellakaan siksi onkin vaikea käsittää mikä tähän meijän väleihin on tullut. Kummalakaan ei ole lapsia,ollaan yli 30vuotiaita,se muutti miehen kans yhteen ja mä asun nykysin yksin,ehkä sit olllaan ihan eri tilanteissa en tiedä. Ei lähde enää minnekään vaikka pyytäisin joten en enää juuri viitsi pyytääkään.Viimeksi kun nähtiin ni eipä juuri osattu mitään puhua.

 

["Vieras"]

Näin se on käynyt mullekin. Ystävä (oltiin tunnettu jo vuosia) löysi miehen, ja sen jälkeen hävisi kuvioista. Yritin soitella, ja ehdotin tapaamisia, mutta mihinkään ei ehtinyt. Viimein älysin antaa periksi, ja lopetin yhteydenotot. Olin surullinen, kun luulin meidän olevan hyviäkin ystäviä . Noin puolen vuoden kuluttua otti yhteyttä, kun oli tullut eka riita miehen kanssa, ja tarvitsi kuuntelijaa. Arvaas suostuinko siihen?

Oletpa surkea kaveri!! Ja todella itsekäs kun et voinut antaa toiselle tilaa aloitella uutta suhdetta.

 

[Keittiönoita]

Toi ei ole mitenkään harvinaista.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Vieras";26100938]Oletpa surkea kaveri!! Ja todella itsekäs kun et voinut antaa toiselle tilaa aloitella uutta suhdetta.[/QUOTE]
Höpsis. Ei ystävä ole mikään likasanko, joka otetaan kaapista vain silloin, kun oksettaa.

 

["Vieras"]

Höpsis. Ei ystävä ole mikään likasanko, joka otetaan kaapista vain silloin, kun oksettaa.

Hyvä ystävä osaa antaa tilaakin silloin kuin toinen sitä tarvitsee.

 

[just]

Näin se on käynyt mullekin. Ystävä (oltiin tunnettu jo vuosia) löysi miehen, ja sen jälkeen hävisi kuvioista. Yritin soitella, ja ehdotin tapaamisia, mutta mihinkään ei ehtinyt. Viimein älysin antaa periksi, ja lopetin yhteydenotot. Olin surullinen, kun luulin meidän olevan hyviäkin ystäviä . Noin puolen vuoden kuluttua otti yhteyttä, kun oli tullut eka riita miehen kanssa, ja tarvitsi kuuntelijaa. Arvaas suostuinko siihen?

En ymmärrä sinua.... Elämäntilanteet muuttuu. Mä olin ollut yksin lähes 10vuotta, kun tapasin mieheni. Olin aina kulkenut ystävilläni, heidän illanvietoissaan ja lastensa synttäreillä, kuunnellut ja tukenut. Tavattuani mieheni olin varmaan hetken aikaa todella itsekäs ja keskityin pitkälti uuteen parisuhteeseen. Ystävät antoi tilaa, eikä ne sieltä muutamassa kuukaudessa kadonneet, olinhan minäkin ollut vuosia heille olemassa.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Vieras";26100997]Hyvä ystävä osaa antaa tilaakin silloin kuin toinen sitä tarvitsee.[/QUOTE]
Totta, mutta hyvä ystävä ei myöskään käytä toista pelkkänä likasankona. Vaikka se uros olisi millainen Batman, niin puolessa vuodessa luulisi löytyvän pari iltaa, jolloin voisi tavata ystävääkin. Tai ainakin soittaa ja kysyä kuulumisia.

 

["Vieras"]

Totta, mutta hyvä ystävä ei myöskään käytä toista pelkkänä likasankona. Vaikka se uros olisi millainen Batman, niin puolessa vuodessa luulisi löytyvän pari iltaa, jolloin voisi tavata ystävääkin. Tai ainakin soittaa ja kysyä kuulumisia.

Onhan hän tavannut ystäviäänkin. Mies vaan on ollut myös mukana. Kaikesta viitsittekin nipottaa!!

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="Vieras";26101045]Onhan hän tavannut ystäviäänkin. Mies vaan on ollut myös mukana. Kaikesta viitsittekin nipottaa!![/QUOTE]
Mä luulin, että kommentti oli alunperin Elli Karamellille. Tai ainakin hänen kirjoitustaan oli lainattu ja mä kommentoin siihen lainaukseen.

 

["a p"]

En nyt ihan suoraan ole kehdannut sanoa, että jätä se ukko kotiin, mutta olen kyllä käyttänyt ihan SINÄ-muotoa kun olen kahville pyytänyt tms, mutta aina he yhdessä tulee.

Toki ihastumisen alkuvaiheessa tai heti vauvan synnyttyä, ei ole välttämättä ensimäisenä mielessä kahvittelu kaverin kanssa, mutta he ovat olleet nyt yhdessä 2v. Itse tunnustan että heti lasten syntymän jälkeen etäännyin ystävistä kun oli elämä pelkkää vauva-arkea mutta jälkeenpäin pyysin suoraan anteeksi ja kyllä he tuntuivat sen ymmärtävän jo heti silloinkin.

Onneksi on muitakin ytäviä.
Välillä tuntuu myös, että olen sitten jonkinlainen korvike, jos ei mitään muuta kahvipaikkaa tai parempaa teemistä ole,niin sitten voi tulla meille tai nähdä jossain.

 

["vieras"]

Minulle kävi tismalleen toistepäin. Mä löysin miehen,menin naimisiin ja sain lapsen. Yritin pitää yhteyttää ei parillisiin/lapsettomiin entisiin kavereihin. Ei niitä kiinnostanu olla ku joka tapauksessa minulle meni enempi aikaa oman perheen kans. Yritin soitella ja kertoa kuulumisia. Käydä kylässä jne. Ja en todellakaan puhunu vain miehestä ja lapsista niin ku moni asian ilmaisee.....
No tajusin luovuttaa ja parin vuoden päästä kuulin,et tämä kaveri jonka kans olin ollu aivan ku paita ja perse ni olikin menny ihan minun tietämättä naimisiin ja ytitti sitten olla niin ihana kaveri ja ystävä. En lämmenny. No sai pari lasta ja yritti taas. Mä en jaksanu. Sori vaan.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";26101080]En nyt ihan suoraan ole kehdannut sanoa, että jätä se ukko kotiin, mutta olen kyllä käyttänyt ihan SINÄ-muotoa kun olen kahville pyytänyt tms, mutta aina he yhdessä tulee.

Toki ihastumisen alkuvaiheessa tai heti vauvan synnyttyä, ei ole välttämättä ensimäisenä mielessä kahvittelu kaverin kanssa, mutta he ovat olleet nyt yhdessä 2v. Itse tunnustan että heti lasten syntymän jälkeen etäännyin ystävistä kun oli elämä pelkkää vauva-arkea mutta jälkeenpäin pyysin suoraan anteeksi ja kyllä he tuntuivat sen ymmärtävän jo heti silloinkin.

Onneksi on muitakin ytäviä.
Välillä tuntuu myös, että olen sitten jonkinlainen korvike, jos ei mitään muuta kahvipaikkaa tai parempaa teemistä ole,niin sitten voi tulla meille tai nähdä jossain.[/QUOTE]

Hmmm...itseltäsi hyväksyit tuon, mutta muilta et....

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";26101132]Hmmm...itseltäsi hyväksyit tuon, mutta muilta et....[/QUOTE]

niin siis en minä joka tyttöjen iltaan ole raahaamassa noita lapsia mukana
kirjoitinko vaikeasti ymmärrettävästi? tarkoitin että alkuhuuman ymmärrän hyvin, mutta valehtelematta olen ystävääni tavannut tässä kahden vuoden aikana ilman sitä miestä 3 kertaa. kerran oltiin baarissa ja kerran heillä, kerran kaupungilla alusvaateostoksilla.

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";26101168]niin siis en minä joka tyttöjen iltaan ole raahaamassa noita lapsia mukana
kirjoitinko vaikeasti ymmärrettävästi? tarkoitin että alkuhuuman ymmärrän hyvin, mutta valehtelematta olen ystävääni tavannut tässä kahden vuoden aikana ilman sitä miestä 3 kertaa. kerran oltiin baarissa ja kerran heillä, kerran kaupungilla alusvaateostoksilla.[/QUOTE]

Mutta onhan tuossa kuitenkin ne 3 kertaa. Kannattaako olla niin omistushaluinen ystävistään. Vai voiko sanoa edes ystäväksi jos olet hänet (mielestäni perusteettomasti) lemppaamassa?

 

[Elli Karamelli]

[QUOTE="a p";26101168]niin siis en minä joka tyttöjen iltaan ole raahaamassa noita lapsia mukana
kirjoitinko vaikeasti ymmärrettävästi? tarkoitin että alkuhuuman ymmärrän hyvin, mutta valehtelematta olen ystävääni tavannut tässä kahden vuoden aikana ilman sitä miestä 3 kertaa. kerran oltiin baarissa ja kerran heillä, kerran kaupungilla alusvaateostoksilla.[/QUOTE]

Alkuhuuman minäkin ymmärrän =), mutta mun tapauksessa sitä aikaa ei ollut edes puhelimessa puhua. Sitten kyllä muisti numeroni, kun eka riita tuli miehen kanssa. Siitä en oikein tykännyt, että silloin olisin kelvannut, mutta muuten en.

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";26101190]Mutta onhan tuossa kuitenkin ne 3 kertaa. Kannattaako olla niin omistushaluinen ystävistään. Vai voiko sanoa edes ystäväksi jos olet hänet (mielestäni perusteettomasti) lemppaamassa?[/QUOTE]

Hmm. niin no. Me oltiin aikoinaan ihan tooosi hyviä ystäviä jotka pysty puhumaan ihan kaikesta. Että siihen jos vertaa, niin mä en ihan intiimi jutuistani välittäisi vieraitten miesten edessä jutella Eikä mitään miesjuttuja (lähinnä nyt minun vaikka) ole kiva siinä sitten alkaa höpöttelemään. Tai mitä nyt naiset tyttöporukassa juttelevat. Mutta voihan sitä puhua vaikka säästä...

 

["Vieras"]

[QUOTE="a p";26101237]Hmm. niin no. Me oltiin aikoinaan ihan tooosi hyviä ystäviä jotka pysty puhumaan ihan kaikesta. Että siihen jos vertaa, niin mä en ihan intiimi jutuistani välittäisi vieraitten miesten edessä jutella Eikä mitään miesjuttuja (lähinnä nyt minun vaikka) ole kiva siinä sitten alkaa höpöttelemään. Tai mitä nyt naiset tyttöporukassa juttelevat. Mutta voihan sitä puhua vaikka säästä...[/QUOTE]

Ymmärrän. Onhan se kurja jos uusi mies ns. vie hyvän ystävän paikan (tms.). Entä jos keskustelisit suoraan hänen kanssaan?