Ystävä, joka ei kuuntele ja vähättelee

["Joku"]

Energia-varasko?

Omia asioita kyllä jauhetaan ja toistetaan moneen kertaan. Jos itse yritän kertoa jotain omia juttuja niin tuntuu ettei hän kuuntele, alkaa vain vertailemaan omiin asioihinsa. Ja siitä sitten jatkuu hänen asioiden puiminen. Aina hänellä on asiat paremmin tai huonommin kuin minulla. Hän on yh joten hänhän joutuu hoitamaan kaiken yksin vaikka pää kainalossa, minulla ei vissiin olisi varaa mainita sanallakaan joistain vaivoistani tai ongelmista.

Välillä alkaa päässä keittämään kun tuntuu ettei minun asiani kiinnosta. Tai sitten kiinnostaa sen verran että hän voi itse laittaa aina paremmaksi.

Onko muilla tälläisiä "ystäviä"?

 

["sonja"]

Mulla on itseasiassa useampiakin tällaisia ystäviä. Mutta olen ajatellut, että se johtuukin minusta. Olen kovasti kiinnostunut heidän asioistaan, mutten ehkä ole tarpeeksi kiinnostunut tai innostunut kertomaan omistani. Mulla ei ole tarvetta vatvoa omia juttujani. Sitten joskus mietin, että kokeeko toinen, etten anna itsestäni tarpeeksi? Mutta ehkä ystävä kyselisi enemmän, jos haluaisi tietää.

En siis ole samanlaisessa tilanteessa siinä mielessä, että ystävä vähättelisi. Mutta minulla ei ole kerrottavaa tai jos kerron, tuntuu kuin asiat olisivat kuitenkin hyvin vähäpätöisiä.

 

["Joku"]

Itsekin olen sen luontoinen etten ole suuna päänä kertomassa asioistani. Kerron sitten kun kerrottavaa on mutta tosiaan nekään eivät kiinnosta.

Lähiaikoina kerroin eräästä vaivastani joka hieman rajoittaa elämääni, niin ystävällähän oli tietenkin hänen mielestään paljon pahempaa vaivaa. Ja minun kipuni eivät ole mitään hänen särkyihin verrattuna. Eihän edes kuunnellut mitään, lopetin asiani kesken lauseen eikä hän edes huomannut että tein niin!