M
maikku
Vieras
Mulla on yksi kaveri tai ex-kaveri, jonka kanssa oltiin koko yläaste ja varsinkin lukio tosi tiiviisti kimpassa. Oltiin kaikki illat jommankumman luona, pyörittiin kaupungilla, käytiin baareissa, heiluttiin kundien kanssa jne. Sitten molemmat lähdimme opiskelemaan minä Turkuun, hän Joensuuhun eli etäisyyttä oli. Silti oltiin edelleen paljon tekemisissä ja esim. kesällä hän saattoi olla parikin viikkoa mun luona Turussa ja käytiin DBTL:t, Ruisrockit ja muut läpi. Mäkin kävin Joensuussa niin usein kun vaan oli rahaa.
Totta kai välimatka vähän vaikutti väleihimme vähän viilentävästi, mutta silti oltiin hyviä kavereita. Sitten jokin alkoi vaan mennä pieleen... Mulla oli siinä vaiheessa ollut poikakaveri ehkä puolisen vuotta ja tietysti keskityin aika paljon häneen. Kaverillakin oli omat kuvionsa Joensuussa ja paljon opiskelukavereita ja uusi bestis jonka kanssa hän bailasi. Hän lakkasi soittamasta mulle. Kesällä oltiin poikakaverin kanssa ajelemassa Itä-Suomessa ja soitin kaverilleni, että mitä jos tultaisiin häntä moikkaamaan ja kysyin häneltä yösijaa. Vastaus oli vaivautunut ei. No, hyväksyin asian, koska en itsekään olisi ollut välttämättä valmis majoittamaan ketään pariskuntaa noin lyhyellä varoitusajalla. Sen jälkeen en kuullut ystävästäni mitään pitkään aikaan.
Menin kundikaverin kanssa kihloihin, ja kutsuin kaverin kihlajaisiin. Ei tullut. Me muutettiin Hesaan ja silloin yhteisen tuttavani kautta kuulin että kaveri oli muuttanut Järvenpäähän poikakaverinsa kanssa ja käy Hesassa töissä. Soitin hänelle ja sovittiin kaffitreffit, jotka meni mun mielestä tosi kivasti, juteltiin pitkään. Senkään jälkeen ei kuulunut mitään kaverista. Elämä meni eteenpäin, mulle tuli ero, uusi mies, häät ja vauva aika nopeassa tahdissa. Kuulin sattumalta, että ystäväni oli saanut myös vauvan. Lähetin hänelle onnittelutekstarin ja kerroin omia kuulumisiani, hän vastasi parilla sanalla. TOisenkin lähettämäni tekstarin kanssa oli sama juttu.
Nyt sitten huomasin ystäväni liittyneen Facebookiin ja pyysin häntä kaverikseni ja lähetin viestin. Hän vastasi siihen jotenkin tosi ylimielisesti: Joo hyvin menee, on omakotitalo, auto ja kaksi lasta. Eikä kysynyt mitään mun kuulumisista. FB-kaveripyynnön hän hylkäsi. Olin jotenkin tosi järkyttynyt, sillä samaan aikaan hänellä oli kavereina meidän yhteisen kaveripiirin muita jäseniä, ja muita lukioaikaisia luokkakavereita yms. Lähetin hänelle viestin, jossa kysyin, että hylkäsikö hän ystäväpyyntöni vahingossa vai tahallaan, ja jos tahallaan, niin siihen on varmaan hyvä syy. Pyysin anteeksi, jos olen häntä loukannut ja sanoin, että varmaan aiemmin olin ollut aika määräilevä luonne ja hän oli saattanut siitä pahoittaa mielensä, mutta että olen aikalailla toisenlainen nykyään ja olisi edes jollain tavalla kiva olla tekemiisissä, kun aiemmin oltiin niin läheisiä. Mutta että päätös on hänen. No, hän hylkäsi ystäväpyyntöni uudelleen.
Olen hyväksynyt tämän, mutta silti sattuu niin pirusti. En oikeasti tiedä, mitä pahaa olen tehnyt? Toki mä olin meistä kahdesta sellainen voimakasluonteisempi ja keksin kaikki tekemiset, kun hän oli enempi ujo ja arka luonne. Ehkä hän sitten koki sen pompottamiseksi, vaikka se ei ollut tarkoitus. Mä vain haluaisin tietää, mistä se kenkä oikein puristaa, jotta voisin edes pyytää anteeksi häneltä!!!!
Totta kai välimatka vähän vaikutti väleihimme vähän viilentävästi, mutta silti oltiin hyviä kavereita. Sitten jokin alkoi vaan mennä pieleen... Mulla oli siinä vaiheessa ollut poikakaveri ehkä puolisen vuotta ja tietysti keskityin aika paljon häneen. Kaverillakin oli omat kuvionsa Joensuussa ja paljon opiskelukavereita ja uusi bestis jonka kanssa hän bailasi. Hän lakkasi soittamasta mulle. Kesällä oltiin poikakaverin kanssa ajelemassa Itä-Suomessa ja soitin kaverilleni, että mitä jos tultaisiin häntä moikkaamaan ja kysyin häneltä yösijaa. Vastaus oli vaivautunut ei. No, hyväksyin asian, koska en itsekään olisi ollut välttämättä valmis majoittamaan ketään pariskuntaa noin lyhyellä varoitusajalla. Sen jälkeen en kuullut ystävästäni mitään pitkään aikaan.
Menin kundikaverin kanssa kihloihin, ja kutsuin kaverin kihlajaisiin. Ei tullut. Me muutettiin Hesaan ja silloin yhteisen tuttavani kautta kuulin että kaveri oli muuttanut Järvenpäähän poikakaverinsa kanssa ja käy Hesassa töissä. Soitin hänelle ja sovittiin kaffitreffit, jotka meni mun mielestä tosi kivasti, juteltiin pitkään. Senkään jälkeen ei kuulunut mitään kaverista. Elämä meni eteenpäin, mulle tuli ero, uusi mies, häät ja vauva aika nopeassa tahdissa. Kuulin sattumalta, että ystäväni oli saanut myös vauvan. Lähetin hänelle onnittelutekstarin ja kerroin omia kuulumisiani, hän vastasi parilla sanalla. TOisenkin lähettämäni tekstarin kanssa oli sama juttu.
Nyt sitten huomasin ystäväni liittyneen Facebookiin ja pyysin häntä kaverikseni ja lähetin viestin. Hän vastasi siihen jotenkin tosi ylimielisesti: Joo hyvin menee, on omakotitalo, auto ja kaksi lasta. Eikä kysynyt mitään mun kuulumisista. FB-kaveripyynnön hän hylkäsi. Olin jotenkin tosi järkyttynyt, sillä samaan aikaan hänellä oli kavereina meidän yhteisen kaveripiirin muita jäseniä, ja muita lukioaikaisia luokkakavereita yms. Lähetin hänelle viestin, jossa kysyin, että hylkäsikö hän ystäväpyyntöni vahingossa vai tahallaan, ja jos tahallaan, niin siihen on varmaan hyvä syy. Pyysin anteeksi, jos olen häntä loukannut ja sanoin, että varmaan aiemmin olin ollut aika määräilevä luonne ja hän oli saattanut siitä pahoittaa mielensä, mutta että olen aikalailla toisenlainen nykyään ja olisi edes jollain tavalla kiva olla tekemiisissä, kun aiemmin oltiin niin läheisiä. Mutta että päätös on hänen. No, hän hylkäsi ystäväpyyntöni uudelleen.
Olen hyväksynyt tämän, mutta silti sattuu niin pirusti. En oikeasti tiedä, mitä pahaa olen tehnyt? Toki mä olin meistä kahdesta sellainen voimakasluonteisempi ja keksin kaikki tekemiset, kun hän oli enempi ujo ja arka luonne. Ehkä hän sitten koki sen pompottamiseksi, vaikka se ei ollut tarkoitus. Mä vain haluaisin tietää, mistä se kenkä oikein puristaa, jotta voisin edes pyytää anteeksi häneltä!!!!
