ystävät kaikkoaa kun vauva tulossa!

onko kellään kokemuksia? mulla yhteydenotot väheni kun odotin vauvaani, ja kun hän syntyi, ei heistä kuulu juuri mitään. ja jos he joskus käyvät kylässä, niin ovat jotenkin vaivautuneita, ja jos kerron juttuja vauvastani niin he vaan myötäilevät, mutta eivät juuri itse osallistu keskusteluun oonko ainut kellä noin ihania ystäviä?? onneks kaikki ei oo tollasia..mun ystävät siis.löytyy niitä "aikuisempiakin"

 

kyllä mulle kävi aika lailla samoin.. :/

 

Mulla ainakin kävi näin mutta se oli aika luonnollista ja ymmärrettävää koska olin hyvin nuori kuten myös kaverini ja heillä oli aivan täysin erilainen elämäntilanne ja mielenkiinnon kohteet.
Kaksi ystävää on pysynyt matkalla vuosien varrella. Toista tapaan harvemmin ja toinen on elämässäni hyvin tiiviisti.

 

on todella vaikeaa puhua vauvoista ja lapsista jos ei itsellä sellaista ole. kysy mitä heille kuuluu ja unohda se lapsi hetkeksi. tai on ihan kiva kuulla lyhyesti mitä se on oppinut mut jos alkaa kertoa päivän minuuttiaikataulua niin ei paljoa nappaa (kaverini tekee tätä, jaarittelee et millainen kakka tuli ja paljon söi tänään, eilen, viimeviikolla). ei kukaan jaksa kuunnella munkaan jorinoita meidän mirristä. vaik se vasta mielenkiintoista onkin!

 

Mulla oli ihan sama juttu odotusaikana. Kaverit lopetti yhteydenpidon ja jos sattu kahvilla joidenkin kanssa käymään niin olivat kovin vaivaantuneen olosia.. Nyt ku vauva on syntyny ni muutama alko yht'äkkii pitää yhteyttä ja on änkemässä katsomaan,todella ärsyttävää! Ihan niinku raskaus olis joku tarttuva tauti.

Mut tosiaan,onneks on myös niitä oikeita ystäviä jotka on pysyny rinnalla koko raskaudenkin ajan.

 

kyllä mulla tippui moni "ystävä" (lapsettomia) kelkasta kun esikoinen syntyi, mut onneksi on löytynyt uusia nykyään erittäin läheisiä ystäviä lapsen kasvamisen myötä.

mulla ei vaan tuntunut itsestäkään enää mielekkäältä nähdä jos ainoat puheenaiheet heidän puolestaan olivat viikonlopun biletykset ja se kuin sekasin oli ollut tai mitä teki milloin kenenkin miehen kanssa.. joten en jäänyt suremaan pitkäksi aikaa vaan totesin että on aika jatkaa elämää.

mut ei mulla toki kaikki lapsettomat elämästä hävinnyt, yksi parhaista ystävistäni tänä päivänä on tuttu vuosien takaa jolla ei ole lapsia..

 

kaik män, jopa ne joilla on lapsia.. katsos, kun kukaan ei tykkää sun kersastas. joskus kelpaa kahviseuraks, mut silloinkin pitää sopii aika et ipanat on kotona ja päästää ihmistenilmoille...
lapsista ei saa puhua, se on tylsä aihe ja pitäähän muustakin osata puhua.. olen heivannu kaikki noi ystävät, koska lapset on mulle kaikkein tärkeimpiä. nyt oon yksin, ollu monta vuotta. ainoa ystäväni asuu kaukana.

 

Kyllä se vauvan tulo on hyvä mittari tosi ystäville :hug:
Miultakin lopetti muutama kaveri yhteydenpidon vauvan myötä (tai tosi harvakseltaan nähdään), eikä oo enää semmosta kun ennen, mutta onneks oon myös saanut lapsen myötä uusia ystäviä =)

 

Mulla on oikeastaan kaikki ne ystävät edelleen tallella, joiden kanssa olin ystävä ennen äidiksi tuloakin. Oli heillä sitten omia lapsia tai ei.

En tietenkään enää juokse heidän kanssaan pitkin yötä ties missä, mutta yhteyksissä ollaan ja nähdään epäsäännöllisen säännöllisesti.

 

viima80: tiedän sen, että jos ei ole lapsia, ei niistä osaa oikein keskustellakaan. MUTTA, kuten sanoin, tiedän sen, eli en niin teekään. eräs ystäväni tekee niin, ja niinpä päätin silloin että omalla kohdallani en tee niin. ja silti on niin vaivautunutta porukkaa. ihan ku mulle ei vois kertoo esim mitää juoruja tai kertoo niitten reissusuunnitelmista me ollaan kans aika nuoria (meinasin vahingos kirjottaa että huoria), ni tiedän et niitä kiinnostaa enemmän vaikka bilettäminen. ja sit ku tiiän, kaiken kukkurakis, että osa heistä ei edes pidä vauvoista, niin ei mua huvita heille mitään kertoakaan vaikka jotain kysyisivätkin. koska on sellanen tunne et ei niitä oikeesti kiinnosta, kohan kohteliaisuuttaan kysyvät.. aaahhh..

 

Minulla on oikeastaan vain yksi tuollainen kokemus.
He ovat yrittäneet lasta siitä lähtien kun esikoisemme oli vauva. Ovat kerran käyneet täällä sen jälkeen kun kakkonen syntyi.
Baariin minua kyllä kinuaa. :kieh:

 

Vanhat kaverit jakautuvat vauvan myötä kolmeen ryhmään:
a) niihin, jotka ovat innoissaan vauvasta ja jopa haluavat auttaa hoidossa
b) niihin, joille vauva on aika yhdentekevä, mutta jotka ymmärtävät uuden elämäntilateen, ja haluavat jatkaa yhteydenpitoa, hyväksyvät vauvan tuomat rajoitteet yms., kunhan en kamalasti heiltä odota kiinnostusta vauvaa kohtaan
c) niihin, jotka eivät halua olla tekemisissä mamma-ihmisten kanssa

Oma kaveripiirini on onneksi kuulunut pääasiassa ryhmään a) ja b), b)-ryhmäläisiin haluan itsekin olla yhteydessä, ja välillä viettäkin aikaa niin, ettei tarvitse puhua vain vauvoista.

Lisäksi vauvan kanssa olen saanut paljon uusia ystäviä. Siis äitejä, joilla on samanikäisiä lapsia, kuin minulla.

 

mutta mutta, on mullakin pysyny yks aivan ihana ystävä matkassa ja nyt hänkin odottaa vauvaa! ja minun lapsikultani on tärkein, menkööt ystävät menojaan jos eivät sitä ymmärrä! ja nimenomaan, lapsi on mittari ystävyydelle!!

 

jopa mies

 

Oletko varma, ettet itse karkota heitä käytökselläsi. Monia ei huvita kuunnella ensin kaikenmaailman raskausvaivoja ja jokaikistä nippausta ja tuntemusta. Muistan yhdenkin äidin aikaan ennen lapsiani, joka ruikutti kuinka hiekkalaatikolla ei ole muuta kuin pelkkää vaippavertailua, niin surkeaa seuraa siellä on toisten äitien kanssa. No, minun kanssani olisi voinut jutellla mitä tahansa vauva (ja vaippa-)maailman ulkopuolelta, mutta eipä hän mitään muuta osannut jutella, minua sellainen ei taas jaksanut kovasti kiinnostaa. Kun sitten sain esikoisen, minulle tuli tunne, että olin päässyt jonnekin äitiyden salaseuraan mukaan, ainakin muut äiti-ihmiset jotenkin suhtautuivat niin

 

jopa mies

:hug:
Varmasti nyt on sanoinkuvaamattoman paha ja yksinäinen olo.
Mutta voin vakuuttaa että ilman miestäkin, ihan kahdestaan vauvan kanssa voi olla maailman onnellisin äiti.

 

Joo, näin siinä kävi. Tosin olin ensimmäinen lapsen saanut kaveriporukassa ja sittemmin niitä on jo lähes kaikilla ja ystävyys on taas lämmennyt. Mutta hieman ärsytti kyllä, että sitten taas kelpaa ystäväksi kun itse odottaa..