Surullinenlokeroitu
Olen lukion käynyt parturi-kampaaja ja tehnyt töitä yrittäjänä 5 vuotta. Olimme samassa lukiossa aikoinaan, josta hän jatkoi amk:iin ja valmistui tradenomiksi.
Minusta tuntuu todella pahalta, koska joka kerta, kun puheenaihe menee niille raiteille milloin joku on tehnyt jotain ajattelematonta tai asiat eivät suju, kommentointi ystäväni puolelta on seuraavaa: "Taitaa olla sekin tyyppi joku kampaaja, hahhahha." tai "Ei nyt millään pahalla, mutta en odota paljon enempää kyllä kampaajalta." Jos minulle sattuu jotain ikävää ja vaikka tilanne olisi minusta riippumatonta, tuntuu ystäväni laittavan syyn aina ammattini piikkiin.
Ei, en jatkanut korkeakouluun tai ole virastotöissä, mutta mielestäni minulla menee hyvin. Tienaan sopivasti, pääsen ulkomaanmatkoille pari kertaa vuodessa, asun ihanassa talossa ja minulla on rakastava mies. Mietin vaan aika ajoin ystäväni käytöstä miksi hän haluaa käyttää ikiaikaista halveksivaa asennetta kampaajia kohtaan? Jokaiseen ammattiryhmään mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta hänen kyllä pitäisi tietää, etten ole tyhmä. Parturi-kampaajan ammatti vain nyt antaa minulle mahdollisuuden tienata hyvin, päättää omista työajoistani ja ennen kaikkea saan toteuttaa mahtavaa ammattia. Alan vain toden teolla kyllästymään itseni puolustamiseen ja lokerointiin.
Tilanteita, joissa hän minua halveksii sattuu vähän väliä ja jotenkin menen lukkoon ja hämmästyn hänen tahdittomuudestaan niin, etten saa monesti sanotuksi oikein mitään. Ideoita?
Minusta tuntuu todella pahalta, koska joka kerta, kun puheenaihe menee niille raiteille milloin joku on tehnyt jotain ajattelematonta tai asiat eivät suju, kommentointi ystäväni puolelta on seuraavaa: "Taitaa olla sekin tyyppi joku kampaaja, hahhahha." tai "Ei nyt millään pahalla, mutta en odota paljon enempää kyllä kampaajalta." Jos minulle sattuu jotain ikävää ja vaikka tilanne olisi minusta riippumatonta, tuntuu ystäväni laittavan syyn aina ammattini piikkiin.
Ei, en jatkanut korkeakouluun tai ole virastotöissä, mutta mielestäni minulla menee hyvin. Tienaan sopivasti, pääsen ulkomaanmatkoille pari kertaa vuodessa, asun ihanassa talossa ja minulla on rakastava mies. Mietin vaan aika ajoin ystäväni käytöstä miksi hän haluaa käyttää ikiaikaista halveksivaa asennetta kampaajia kohtaan? Jokaiseen ammattiryhmään mahtuu monenlaista tallaajaa, mutta hänen kyllä pitäisi tietää, etten ole tyhmä. Parturi-kampaajan ammatti vain nyt antaa minulle mahdollisuuden tienata hyvin, päättää omista työajoistani ja ennen kaikkea saan toteuttaa mahtavaa ammattia. Alan vain toden teolla kyllästymään itseni puolustamiseen ja lokerointiin.
Tilanteita, joissa hän minua halveksii sattuu vähän väliä ja jotenkin menen lukkoon ja hämmästyn hänen tahdittomuudestaan niin, etten saa monesti sanotuksi oikein mitään. Ideoita?