Ystävän 7-vuotias tyttö lyö äitiään nyrkillä - ei varmaankaan ihan normaalia kasvuun kuuluvaa käytöstä?

Ystäväni ekaluokkalainen tytär lyö. Viikonloppuna ystävä kertoi, että yrittäessään herättää lasta aamulla, tämä oli taas lyönyt. Olen kerran nähnyt, kun tyttö on paukauttanut äitiään nyrkillä rintakehään niin että kumahti. Se tuntui aika kammottavalta.

Omat lapset ovat niin pieniä, ettei kokemusta tämän ikäisistä ole, mutta ei tuo minusta ihan normaalilta kyllä vaikuta? Äidin mielestä liittyy lapsen uhmaan ja kasvuun, eikä ota tiukkaa linjaa lyömiseen. Itse olen taistellut aikoinani 2-vuotiaan uhmaan liittyvät huitomiset silloin, eikä lapsi nyt enää 4-vuotiaana edes yritä lyödä.

Kaverini ikään kuin "kysyy" minulta mielipidettä, johon olen todennut, että meillä lyöminen ei ole sallittua, kukaan ei saa lyödä ketään. Mitä te sanoisitte kaverillenne vastaavassa tilanteessa?

 

Kuulostaa aika häiriintyneeltä lapselta

 

No onneksi ei ole mun lapsi. Sekoaisin itse, jos lapsi alkaisi mätkimään. Varmaan heivaisin sen tien pakkaseen ulos vähäksi aikaa ja kohta olisi sossu ovella.

 

Ystävältäsi on pahasti kasvatustaidot hukassa. Normaali vanhempi kitkee lapseltaan välittömästi väkivaltaisen käytöksen pois. Vai kuuluuko kaverisi siihen lässyttäjäporukkaan, että puhumalla kaikki ongelmat ratkeavat.

 

[QUOTE="kasvattaja";30483233]Ystävältäsi on pahasti kasvatustaidot hukassa. Normaali vanhempi kitkee lapseltaan välittömästi väkivaltaisen käytöksen pois. Vai kuuluuko kaverisi siihen lässyttäjäporukkaan, että puhumalla kaikki ongelmat ratkeavat.[/QUOTE]

No, hän on mielestäni alusta asti "pelännyt" lapsen kiukkua ja suuttumista / uhmaa. Muistan esimerkiksi kerran kun kaverini antoi lapsensa rääpiä kermakakun päältä koristeet vieraiden silmien edessä, jottei lapsi "suuttuisi".

Kasvatus tuossa nimenomaan on pielessä, sitähän lapsi juuri hakee, rajoja ja turvallisuuden tunnetta. Ei varmasti ole kovin turvallisen tuntuinen sellainen äiti, jota saa lyödä ja "alistaa" väkivallalla

 

Voi lapsi raukkaa. Pahastihhan tossa mennään metsään. Jos olette läheisiä pystyt ystävällesi asiasta puhua, niin suosittelen että puutut asiaan.

 

Oma poikani on valitettavasti samanlainen On saanut noita kohtauksia oliskohan noin 6-vuotiaasta asti ja on nyt 9-vuotias. Tässä välissä sai kaksi sisarusta. Siihen asti oli iloinen ja reipas poika. On lyönyt minua useamman kerran näiden vuosien aikana ja joka kerta olen laittanut siitä rangaistuksen. Samaan hetkeen kuuluu kovaa huutoa ja karjumista käskyjäni vastaan. Nyt on kyllä rauhoittunut ja viime kerrasta aikaa. Joudun kieltämään asioista kovasti eikä mene perille heti ja itkuksi menee usein ja huudoksi tyhmä äiti jne., mutta ei ole käynyt kimppuun enää. On jonkinlainen adhd tms. ylivilkkaus ollut pienestä pitäen ja tuettu liikuntaharrastusta ja liikuntaa että tarmo menisi siihen. Koulussa ollut rauhattomuuden vuoksi tarkkailussa, mutta ajattelemattomuuttaan tekee vahinkoja(esiintyy kavereille niin että lähellä että toista olisi sattunut kun ei nähnyt sitä vaan huitoi omiaan oppitunnilla) joista voisi sattua isompi vahinkokin. Kuraattorillakin käynyt muutaman kerran juttelemassa.

 

Just taannoin olin tavaratalossa "hulluilla päivillä" ja näin, miten äiti kulki poikansa ja yatäväperheen kanssa siellä tungoksessa. Poika oli noin 7-vuotias ja hakkasi äitiään selkään tosi pahan näköisesti. Äiti oli ilmeisesti ottanut linjaksi, ettei huomioi ollenkaan, ja keskittyi muka juttelemaan sen toisen perheen äidin kanssa.

En tietenkään voi tietää taustoja jne, mutta hiljaa mielessäni mietin, että jos joskus annan lapseni lyödä itseäni ja esitän etten muka huomaisi, minut saa viedä saunan taakse. Ja taustoiksi: mulla on itselläni kaksi poikaa, 3,5 v ja 1,5 v. Vanhemman kanssa on väännetty lyömisestä tosi paljon, ja nyt kun tavasta on päästy, nuoremman kanssa on sama vääntö alkamassa. Mielestäni kasvattajan velvollisuus on reagoida väkivaltaan.

 

Lapsesta kasvaa kauhukakara ja sen on vanhempien vika jos ei kerran puututa asiaan.

 

No, hän on mielestäni alusta asti "pelännyt" lapsen kiukkua ja suuttumista / uhmaa. Muistan esimerkiksi kerran kun kaverini antoi lapsensa rääpiä kermakakun päältä koristeet vieraiden silmien edessä, jottei lapsi "suuttuisi".

Kasvatus tuossa nimenomaan on pielessä, sitähän lapsi juuri hakee, rajoja ja turvallisuuden tunnetta. Ei varmasti ole kovin turvallisen tuntuinen sellainen äiti, jota saa lyödä ja "alistaa" väkivallalla

täsmälleen samaa mieltä..
taustoja tietämättä tuli vahtoehtoja mieleen miks äiti ei laita rajoja..
onko ihan vaan kyvytön,
vai onko lapsi ollut niiiin suuri aarre synnyttyään ettei haluta mieltään pahoittaa
vai
onko kotiolot niiin hurjat että äiti haluaa 'hyvitellä' ja antaa kohdella itseään miten sattuu.

Jokatapauksessa lapsen kehitykselle ehdottoman huona vaihtoehto antaa tilanteen jatkua. tuskin äitikään nauttii? Perhepalvelukeskus vois olla oikea osoite.

 

Meillä on tuolla tavalla käyttäytynyt vielä pienempi lapsi. Perheneuvolan kautta tuli apu siihen ongelmaan.

 

Lapselta puuttuu rajat, varmaan iihan tavallinen lapsi ehkä melko tulinen temperamentti. Kannattaa jutella siitä miten tärkeää on tässä vaiheessa lopettaa tuo käytös ja laittaa rajat muuten lapsen elämä tulee olemaan vaikeaa.

 

Lapsella on kehityksessään "väkivaltainen kausi" pari vuotiaana ja toinen sitten tuossa 6-9 vuoden iässä. Voi olla hauskaa, kun pari vuotias mäiskii vanhempiaan, mutta ei enää kun lapsi on isompi. Lasta täytyy vain johdonmukaisesti kasvattaa, kieltää lyömästä. Pään poiskääntäminen tai huomiotta jättäminen eivät kyllä auta. Olikohan se Sinkkonen, joka kirjoitti, että on normaalia, että lapset (sisarukset) tapella nahistelevat keskenään, mutta aikuisella on täysi koskemattomuus tässä asiassa.

 

Jopa meidän 2 vuotta vanha villikko tyttäremme tietää ettei toista saa satuttaa ! Äsken oli sylissäni ja ajatuksissaan nypläsi puseroani ja sitten vahingossa nipisti minua. Sanoin hänelle ihan normaalilla äänellä"tuo sattui" ja samantien tyttö otti kasvoni käsiensä väliin ja sanoi surkealla äänellä "antteeks äiti, antteeks". Sai anteeksi ja pusun kaupanpäälle.

Mutta meidän lapsille onkin jo vauvasta saakka sanottu jos toimintansa satuttaa enkä usko että ovat menneet rikki siitäkään ettei meillä saa kakkuja rääpiä vaikka kuinka ne koristeet olisivatkin kivoja.

Aikoinaan sanottiin "joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" enkä minä näe että kurissa kasvaminen olisi jotenkin paha asia, eihän kurinpidon tarvitse tokikaan olla mitään spartalaista totalitarismia vaan kurinpito on minun mielestäni rajojen asettamista ja niistä kiinnipitämistä.

 

Koirakouluun tommonen. Tai tuotte sen tytön tänne, loppuu lyöminen. Enkä nyt ajatellut kouluttaa väkivallalla vaan pitää olla johdonmukainen, napakka ja ehdoton ei tuommoiselle käytökselle. On meilläkin yritetty lyödä, mutta tämä käytös on karsittu heti pois vaikka sitten arestilla, jos ei muuten ala mennä perille. En anna edes sisarusten keskenään mäiskiä tai kampittaa tai mitään tuommoista vahingontekoa harjoittaa toisiinsa, aivan älytöntä touhua eikä mun hermot vaan kestä tuon tason hölmöilyä eikä varsinkaan siitä seuraavaa natinaininäitkua.

 

Mul kans 3 vuotias mätkii ja välillä yrittää purra. Yleensä nää kiukku kohtaukset tulee vaan sillon kun kieltää jotain. Yritän aina pysyä vahvana ja olla antamatta periksi, mutta täytyy sanoa etten tiedä miten toimisi vieraiden ihmisten kanssa juhlissa.. Ehkä veisin väkipakolla toiseen huoneeseen keskustelemaan. Kotona yleensä jäähy, missä ollaan niin kauan kunnes tajutaan mitä teki väärin ja pyydetään anteeksi. Silti kun näitä tuhma kausia tulee se on niin raivostuttavaa ja välillä jos itseensä oikeasti sattuu niin sitä oikeasti alkaa ihan itkeä ja miettiä miksi ikinä halusi niitä lapsia. Onneksi ne joskus täyttää 18

 

Ei kaikilla oo sellasia rauhallisia kilttejä pikku enkeleitä. Eikä sille vaan maha mitään. Eiköhän jokainen tee kuitenkin parhaansa!

 

Mun ystävällä astetta rajumpi lapsi. Poika 11v. heiluu keittiöveitsen kanssa.