Ystävä inhottaa!!Auttakaa!

Olen täällä joskus kirjottanut ja kertonut ku mua ärsyttää ystäväni, jonka siis olis tarkotus olla mun paras. Siis jos joku muistaa sellanen juttu ku se on tosi kade mulle joka asiasta jne jne. No, nyt tää ystävä on eronnut tai jättänyt 7-vuotta kestäneen poikaystävänsä. siis suhteen. toisen miehen liehakoidessa tätä. Taas tänään sain todeta olvani vain joku "heittokimppu" kun hän halusi itse tulla keskustelemaan tilanteestaan minulle mutta soittikin sitte että "muka taas unohti että oli luvannu mennä muualle". Tätä hän harrastaa usein. Aina naurettavin tekosyin. Haluasin niin laittaa hälle jonkun viestin että tiedän jutun menneen niin että tämä "parempi" kaveri olikin kysynyt häntä tämän luo ja hän sitten heti meni sinne. minä olin varannut jo tarjottavaa jne jne niin taas näin kävi. sen jälkeen kun olen lapset saanut olen joutunut tähän "heittokimpun" asemaan. en kelpaa enää kellekkään siksi ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. hän pyysi huomenna kahville mutta en mene ajattelin jonkun yhtä naurettavan tekosyyn keksiä.
Siispäs haluaisin laitata tälle sen viestin jottei pidä minua niin tyhmänä että uskon aina kaiken. mutta toisaalta en kehtaa juuri tämän eron takia alkaa veetuileen. mutta mitä tekisitte minun vuokseni? kaveri ei siis ole yhtään maassa erostaan...
ja minkälaisen viestin laittaisitte?

 

sanoa vaan suoraan ettet jaksa toimia tänään hätävarana

 

Just niin! eihän sun ole pakko tollasta siltä kestää koko ajan. Tsemppiä!! Mullakin yksi eronnut kaveri ja muutti tänne samalle paikka kunnalle.. ja mä jouduin sit muuttamaan et se sai asunnon.. pitkä juttu mut kyllä se kurjalta tuntuu.. Voimia sullle paljon!

 

oliks tääkin kaveri sun polttareissa?

 

oliks tääkin kaveri sun polttareissa?

 

Sano suoraan vaan. Ei tollanen oo hyvä kaveri.

 

Sitäpaitsi jos se ei oo maassa erostaan nii senkus vittuilet vaan.

 

Minulla vähän samanlainen tilanne. Kaverin kanssa ollaan enää harvoin yhteydessä, josko ollenkaan. Hän löysi miehen, ihan kivan sellaisen, mutta joka kustantaa kaiken tälle kaverilleni, mitä hän vain osaa pyytää.. Siis kaiken! No ei se itseäni häiritse, mutta kaverini on muuttunut aivan toiseksi ihmiseksi. Nyt hän kiertää vain design liikkeitä ja matkustelee miehensä rahoilla. Ja tekee hyvin selväksi ettei meidän perhe ole mitään, kun emme asu 300 000,-? asunnossa, ei ole uutta autoa, eikä ole sitä rahaa samalla tavalla..
Minusta sillä ei ole merkitystä ystävyyssuhteissa, mutta kaverini on toista mieltä. Ja varsinkin sen jälkeen kun minulla on lapset. Nyt en ole enää mitään muuta kuin onneton kotiäiti. Eikä mekään siis olla mitenkään huonotuloisia tms.. Elämänarvot vain hiukan toisenlaiset. Niin kuin oli kaverillanikin ennen.
Jännittää nähdä miten käy sitten kun mies heittää kaverini pellolle. Hänellä kun nuo suhteet eivät ole kauhean kestäviä yleensä ollut.. Tosin eipä ole minun kaverini enää. Joten eipä ole murheenikaan.

Sinun tilanteessa jättäisin kaverisi omilleen. Ei kenenkään tarvitse olla se varasuunnitelma, jos mitään muuta parempaa ei ole saatavilla. Heivaa tuollainen. Ja tee samalla tavoin. Ehkä hän sitten ymmärtää mitä menettää! Toivottavasti!

 

Kyllä mä ainakin sanoisin suoraan... Eipä vaikuta kovin hyvältä kaverilta :|

 

Miulla on vähän samanlaisia kokemuksia yhdestä kaveristani..muutaman kerran oon loukkaantunut, kun tää peruukin sovitun tapaamisen tms. ja sitten myöhemmin saankin kuulla että joku muu oli kutsunut käymään tai jotain ja kun mulla ei noita kavereitakaan oo oikeestaan kuin kaks. Ja sitten kun menee välit näihinkin niin mitäs sitten teen?
Lapsien syntymän jälkeen tuo kaveri ei vissiin tajua ettei meijän lähdöt minnekään onnistu 5min varoajalla. Heillä ei oo lapsia.

 

jos tämä ihminen on oikeasti sinun ystävä eikä kaveri (mulle näillä kahdella on suuri ero!) niin eiköhän silloin asiasta kuin asiasta pysty keskustelemaan suoraan ja avoimesti? Mitään "teini-tekstiviestirumbaa" en ystävän kanssa kävisi. Monesti asiat menevät vain enemmän solmuun jos niistä ei kyetä suoraan ja asiallisesti keskustelemaan. Ja miksi et niin tekisi?

 

No,onkos teillä kokemusta siitä,että kaveri tulee käymään..olette leiponeet ja kaikkea ja sit siin ku on just tullut joku toinen kaveri soittaa hänelle ja hän puhuu puhelimes pitkään ja kahvit juotuaan ottaa ja lähtee baarin tän soittajan kans. Voi vinde,onhan tää naurettavaa,mut musta tuntui tosi arvottomalle.

 

Mie sanoisin suoraan, että tuntuu pahalle kun aina sama juttu kyläilyjen kanssa.

 

Kuulostaa tutulta, entinen ystäväni oli juuri tuollainen. Itkut tuli itkemään, ja taas kun meni paremmin lähdettiin muualle. Tai tulivat poikaystävänsä kanssa kylälemään, kun ei muutakaan ollut. Ja se kaikki vertailu, ja kilpailu. Meidän ystävyys päättyi siihen, kun itse elin vaikeaa aikaa eikä tukea kaverilta tullut yhtään päin vastoin hän kuvitteli että puhuin seläntakan pahaa, petti luottamuksen todella pahasti yms. Oikeasti olin niin masentunut, ja väsynyt jonka hänelle kerroinkin etten jaksanut yhtään hymyillä, kahvitella tai tarjota apua. Siinä tilanteessa ymmärsin, ettei hän ollut oikea ystävä ollenkaan. Nykyään sanon moi, kun tavataan ja siihen se jää. Ja ihan hyvä niin, itse ainakin yritin olla avoin ja rehellinen hän ei sitä valitettavasti ollut. Meni aikansa selvitä siitä, mutta oikeasti se elämä helpottui todella paljon.

 

en jaksanut lukea loppuun asti. en nimittäin ymmärtänyt selityksestäsi yhtään mitään. teksti kannattaa jäsennellä kun noin pitkän litanian kirjoittaa.. sori nyt, mutta kävi ärsyttämään!

 

en jaksanut lukea loppuun asti. en nimittäin ymmärtänyt selityksestäsi yhtään mitään. teksti kannattaa jäsennellä kun noin pitkän litanian kirjoittaa.. sori nyt, mutta kävi ärsyttämään!

Sun pitää nyt ruveta tekemään lukuharjoituksia jos et pysty tommosta tekstiä lukemaan :hug:

 

Mä en mihinkään "kostamisjuttuihin" viitsisi ruveta, sellaiset on mun mielestä teinityttöjen hommaa. Menisin huomenna, jos se mulle sopii, mutta muutoin harventaisin tämän kaverin kanssa tapaamisia. Vähentäisin soittelemista jne, jos kerran ystävyys on kutakuinkin yksipuolista.

 

mulla on montakin kaveria jotka toimii noin: saattaa soittaa mjulle ja aloittaa puhelun sanoilla "mulla ei nyt ollu muutakaan tekemistä niin aattelin soittaa..."
silloin joskus kun teineinä pyörittiin kylillä uhessä niin saattoivat soitta ja sanoa että "me aateltiin tulla kläymään kun ei oo parempaakaan tekemistä..." ylläri sinänsä etten juurikaan ole yhteyksissä näihin ihmisiin koska mulla on parempaa tekemistä kuin olla se vihomiineinen pelastus tylsyydeltä...
yhden kaverin kanssa ystävyys karisi juuri ennen häitä, mitään varsinaista selitystä en saanut mutta laittoi sitten vuoden mykkäkoulun jälkeen viestiä että "ollaan niin erikohdissa elämässä, että ei voida olla kavereita..." elli siis koska olin naimisissa ja odotin lasta niin ystävyys katkesi.. kaverini oli silloin sinkku.. että näin