Ystävä aivan sekaisin raskaudesta

Kaverini on raskaana, ja puhuu raskaudestaan jatkuvasti! Hänen koko elämänsä pyörii raskauden ympärillä, ja minä minä ja minun mahani.

Facebookissa päivittäin useita päivityksiä raskaudesta ja sen vaivoista. Kuinka nyt taas on pahaolo ja ruoka ei maistu, sattuu, kolottaa ja väsyttää.

Koko ajan tehdään kamala numero. Yökkäillään kuuluvasti ja mainostetaan julkisissa kulkuneuvoissa kanssamatkustajille(rv8), että on niin paha olo ja oksennus lentää kun MÄ OON RASKAANA kuulitteko RASKAANA.

Hänellä on aina kaikki huonommin ja hänen raskautensa on niin spesiaali. Kun hän valittaa pahasta olostaan, ja yrität väliin sanoa, niin sellaista se on ja omassaki raskaudessa jatkui loppuun asti, niin hän oikein painottaa; mutta MINULLAPAS tämä pahaolo on 24/7 ja kyllä MINULLA tämä on aivan kamalaa.

Koko ajan arvostellaan muita äitejä ja puhutaan kovaan ääneen kaupassa kanssaihmisistä "MINÄ en kyllä tuon ikäiselle suklaata antaisi, MINÄ ainakin käytän kestovaippoja, MINÄ en todellakaan osta mitään purkkiruokaa, MINÄ en antaisi lapseni riekkua tuolla tavoin".

Jatkuvasti kerjätään onnitteluita ja voivoitteluja, kuinka hänellä nyt on niin rankkaa. Julkisessa mediassa heti plussan jälkeen ruvettiin vihjailemaan ja ollaan niin salaperäisiä, vaikka tyhmempikin tajuaa mistä on kyse! Lopulta suuri salaisuus paljastetaan, ja kun onnitteluja ei tulekkaan kuin muutama niin vedetään herneet nenään. KAIKKI TIESIVÄT JO!

Ihana ja rakas ystävä oli ennen raskautta. Nyt ei enää jaksa. Siirryn takavasemmalle. Ja palaan takaisin hänen elämäänsä, kun sinne mahtuu muutakin kuin hänen mahansa. Miksi jotkut naiset menevät noin sekaisin raskaudesta??!! Hormonit??

 

jep. tiedän niin hyvin mistä puhut! :hug:

 

Kuullostaa kyllä aika typerälle käytökselle!! On ihan just päinvastainen kun minä Olen rv 12 menossa ja ainoastaan mieheni lisäksi siitä tietää 1 ystävä,äitini ja 1 siskoistani Edes muut siskoistani/ystävistäni/toiset isovanhemmat ei ole kuulleet asiasta,mutta tokihan ne näkevät sen kunhan nähdään! Olen tähän asti saanut piilotettua mahani,mutta pian tätä palloa ei piiloteta enään mihinkään kolttuun! :/ Tänäänkin kun kävimme mummolassa sanaakaan raskaudesta ei puhuttu.. Joo,ei tuollaista jaksaisi kovin pitkään kuunnella,oletko sanonut asiasta ystävällesi? ystävällisen napakasti: kuuleppa nyt ,on tässä muutkin olleet raskaana ja tuo on ihan normaalia! voitasko puhua muustakin? älä viitsi valittaa kun tuo on normaalia,odotappas vain loppuajan vaivat silloin ei nukuta,kolottaa joka paikkaa,selkä väsyy,et löydä hyvää asentoa sängyssä,jalat turpoaa,saat vessassa rampata yötäpäivää ym ym

 

Mitä ystävän onnellisuus on sinulta pois? Kateus?

 

Mitä ystävän onnellisuus on sinulta pois? Kateus?

No mun mielestä se ystävä ei miltään onnelliselta kuulosta, älyttömän huomionhakuiselta tosin. Ehkä hän ei saa puolisoltaan tarpeeksi tukea raskauteen kun pitää jatkuvasti kailottaa ympärilleen ja kerätä sitä kautta huomiota?

Mulla oli myös pari ystävää, jotka hurahti ja valitettavasti sille ei näkynyt loppua vaan nyt ovat ÄITEJÄ sitten. Eikä muuta enää olekaan. Sinne jäi ne ystävät, mun elämässä on muutakin kuin lapset, vaikka omiani rakastankin.

 

[QUOTE="äiti myös";27692453]Kuullostaa kyllä aika typerälle käytökselle!! On ihan just päinvastainen kun minä Olen rv 12 menossa ja ainoastaan mieheni lisäksi siitä tietää 1 ystävä,äitini ja 1 siskoistani Edes muut siskoistani/ystävistäni/toiset isovanhemmat ei ole kuulleet asiasta,mutta tokihan ne näkevät sen kunhan nähdään! Olen tähän asti saanut piilotettua mahani,mutta pian tätä palloa ei piiloteta enään mihinkään kolttuun! :/ Tänäänkin kun kävimme mummolassa sanaakaan raskaudesta ei puhuttu.. Joo,ei tuollaista jaksaisi kovin pitkään kuunnella,oletko sanonut asiasta ystävällesi? ystävällisen napakasti: kuuleppa nyt ,on tässä muutkin olleet raskaana ja tuo on ihan normaalia! voitasko puhua muustakin? älä viitsi valittaa kun tuo on normaalia,odotappas vain loppuajan vaivat silloin ei nukuta,kolottaa joka paikkaa,selkä väsyy,et löydä hyvää asentoa sängyssä,jalat turpoaa,saat vessassa rampata yötäpäivää ym ym[/QUOTE]

Ystäväni on aina ollut vähän sellainen draama queen, mutta raskaudessa luonteenpiirre on vaan voimistunut! Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, ja sanonut muutaman kerran suoraankin, että nyt ei jaksaisi raskausjuttuja. Toimii hetken, mutta seuraavan kerran kun ollaan tekemisissä.. niin jatkuu

Enää en edes keksi mitään kommentoitavaa. Aha aha, just just, sellasta se on, koita jaksella, no kohta sulla on vauva sylissä ja helpottaa, mmm. Seuraavaksi kyllä kysyn suoraan, mitä kaveri haluaisi minun kommentoivan siihen sadanteentuhanteen yök pahaolo sattuu- valitusvirteen! Alkaa ideat olemaan vähissä

 

Ihan normihomma. Ekasta epävarmasta plussasta aletaan kävellä kuin pigviini.

 

Olen toki todella onnellinen ystäväni puolesta. Yhdessä jännitettiin raskautta ja toivottiin parasta. Mutta liika on aina liikaa. Mulla on kamala ikävä sitä vanhaa ystävää, jonka kanssa hassuteltiin ja shoppailtiin muutakin kuin niitä vauvanvaatteita.

Ja ei, en ole kateellinen raskaudesta. Kaksi raskautta olen elänyt, ja sen ihanan mahan voisin ottaa takaisin, mutta kaikki muu.. nou nou =)

 

Mulla on kans tuommoinen kaveri. Nyt on kuukauden tai parin päästä lasketusta ajasta. Kukaan muu ei ole ikinä ollut enempää raskaana kuin hän. Alkuraskaudesta tähän asti ollut niin kamalaa pelkoa että syntyy ennen aikojaan. Nyt kun raskaus on "turvallisella" puolella hän vinkuu ja monkuu kun ahistaa ja haluis jo synnyttämään....

WTF

Jos olet ollut pelko perseessä että vauva syntyy keskosena ei todellakaan valita loppuraskaudesta viikolla 34 että saisi jo syntyä, ahistaa...|O:headwall:

 

Voin samaistua tähän täydellisesti, itsellä myöskin tuollainen tyyppi lähipiirissä. En ole kateellinen, katkera, tai mitään muutakaan (itsekin kun raskaana olen), mutta tämä "ystävä" hankkiutui raskaaksi nimenomaan sen vuoksi, että minäkin olen raskaana. Kun ei kestänyt sitä, että minä sain mahani kanssa enemmän huomiota kuin hän, vaikken sitä missään nimessä edes kerjännyt itselleni.

Suvullekin ilmoitettiin raskaudesta vasta puolen välin jälkeen (sattui käymään tuuri, että raskaus alkoi näkymään pienenä kumpuna vasta rv20+ jälkeen, joten piilottelu on ollut todella helppoa kaikilta), niin tämä kaveri juorusi tilanteestaan koko kaupungille jo ennen ensimmäistä neuvolakäyntiään, vaikka varmuutta raskaudesta ei ollutkaan.

Vituttaa vain se, että kun itse olen ollut heikolla hapella pitkin raskautta perusterveyden osalta, ja saikullakin on joutunut olemaan paljon, niin hän on sitten vähätellyt ja lytännyt, haukkunutkin jopa laiskaksi. Nyt kun itse on ihan alkumetreillä raskautensa kanssa, on kaikki niin hankalaa ja kolottaa ja oksettaa, yököttää ja väsyttää, eikä edes maitopurkkia tohdita nostaa jääkaapista kun "ei haluta että menee kesken rasituksen vuoksi".

AAAARGH.