YRITYS ALKAA

Nostetaan välillä hyvää ketjua...

Mulla keskenmeno-oireet vielä jatkuvat vuotoineen ja vatsakipuineen. Myös psyyke on vielä melko epätasapainoinen, välillä alan vaan itkeä oikein kunnolla. Tietyllä tavalla on katkera siitä, että sai olla jo raskaana ja sit se otettiin pois. Mulla oli jo selviä raskausajan oireita: pahoinvointia, rinnat aristivat ja tietyt hajut etoivat. Nyt on niin tyhjä olo... Toivottavasti tämä tästä.

Huomenna on onneksi erilainen päivä, iloinen perhejuhla, kun veljeni vauva kastetaan. Jännittää oikein, että minkä ovat keksineet pienokaiselle nimeksi... Hyvä kun saa muuta ajateltavaa.

Jokos teillä muilla oli kesälomat pidetty? Mulla on vasta elokuun kaks ensimmäistä viikkoa.

 

KIITOS! En ole päässyt tänne piitkään aikaan, mutta nyt, Kiitos =)!

 

Kiitos hyvin paljon! En olekkaan päässyt käymään hetkeen... Tieto tuli tarpeeseen =)!

 

hupsista, luuin ettei se alkuperäinen viesti tullut perille, siis vastauksest olivat ""mä vaan"" nimimerkille, ettei kannata hämmästyä.

Juu. aikalailla meitä on tampereen seudulta. Jossain täällä luin eri sairaaloista mielipiteitä ja TAYS oli aika kovassa syynissä, oli mielipiteitä molemmista ääripäistä. Kuitenkin TAYSiin itse haluan ja luotan siihen että saa ihan hyvää hoitoa. Niin ja se pakkasplussaajat kuulostaa todella hyvältä =)!

Mulla ei ookkaan kesälomaa ollenkaan, kun oon vaan kesätöissä ja niiden jälkeen kouluun. Mutta on se kiva nähdä luokkakaveritkin (meitä on yhteensä NELJÄ), vaikka yhtä niistä töissä näkee sillon tällön. Kouluni kyllä periaatteessa oon jo käynyt, mut käyn vaan uutta suuntautuvaa / koulutusohjelmaa. Tästä valmistun sitten marraskuun lopulla.

Ja siis tervetuloa teille ""uusille kasvoille"" täällä, kuten jo aiemmissa kahdessa viestissä: en olekkaan käynyt hetkeen täällä.

Mun mielestäni aika kuluu todella nopeesti. Just oli juhannus ja nyt kohta on jo elokuu ja siitä on enää pari kuukautta lähtölaskentoihin =). Kesä on ollu tähän asti ainakin mahtava, vaikka pari sadepäivää on mukaan mahtunu, mutta tokkopa tuo niin haittaa, raikastuu ilma välillä. Tuntuu, että tänä kesänä on nähny tuplamäärän masuja (en tiedä onko muilla tämän sanan käyttö raskaana olevista naisista), mutta kyllähän tänä vuonna vissiin tuleekin enemmän vauvoja kuin viime vuosina. Aina niitä vähän haikeasti kattelee ja ajattelee; niin mullakin ens kesänä (toivon mukaan).

Niinn joo siitä painostuksesta. Ei meilllä oo ollut painostusta, tosin kun vuosi sitten lopetin tupakan polton niin anoppi sano et oli töissä jo työkavereille ollu innoissaan josko siitä tulis nyt mummu, olihan se ikävä tuottaa pettymys. No ei sen jälkeen ole mitään siihen viittaavaa sanonu, tiedän kyllä että se sitä haluais todella paljon. Varmaan halkee liitoksistaan sitten joskus kun kuulee kivoja uutisia. Muuten meillä ei ole tullut mitään ihmeellisempää. Sisko joskus vihjas et olis kiva saada sen pojalle serkku, mutta nyt se kyllä tietää ettei enää kauaa odoteta vaikkei mitään aikataulua olla paljastettukaan.

Rattoisan sunnuntain viettoon! =)

 

Tervetuloa joukkoomme Lumiperhonen =) Ja pahoitteluni tapahtuneesta keskenmenosta. Asia on minullekin ""tuttu"", (jos näin voisi sanoa) ystäväni on myös kokenut tuulimunaraskauden pari vuotta sitten. Se voi jättää syvätkin jäljet. Toivottavasti voit jo paremmin Lumiperhonen!

Tässä pikaisesti taas kuulumisia heitän ennen kuin lähdemme käymään kaupassa. Tämä viikko oli kiireinen eikä koneella montaa hetkeä ehtinyt istua.

Kesälomaahan minulla ei olekaan kun vielä äitiyslomalla olen. Vakituista työtä minulla ei ole, määräaikainen työni loppui viime vuoden syksyllä. Tarkoituksena olisi katsoa työtilannetta uudestaan vasta sitten kun olisi aikaa =) Siihen asti siis olen kotiäitinä.

No tällä viikolla ne menkat sitten alkoivat ja sain aloitettua e-pillerit. Laskeskelin tuossa että jos niitä käyttäisi ainakin tuonne marraskuulle...toivotaan etteivät ne aiheuttaisi pahoja sivuoireita, vaihdoin nimittäin merkkiä matalahormonisempaan merkkiin (lääkäri suositteli Yasmineja) kun viimeksi suurinpiirtein matelin harmaassa usvassa päivästä toiseen itkeskellen välillä milloin mistäkin syystä. Toivon todella että nämä sopivat paremmin =)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

Taas löydyttiin vasta kakkossivulta, täytyypä yrittää kirjotella tiuhempaan tahtiin.

Töissä viimeistä viikkoa viedään ennen lomaa, ja hommaa piisaa. Pitäis saada työt tehtyä ennen lomaa, mutta kun koko ajan tulee uuttakin, niin mites tässä nyt pöytäänsä ehtii putsaamaan... Eli ens viikolla mulla alkaa kauan kaivattu kesäloma, kolme viikkoa saan lomailla.

Uteliaana ihmisenä olen Lumiperhoselta heti kysymässä mikä tuli vauvalle nimeksi? Vai voiko sitä kertoa näin julkisesti, onko niin harvinainen nimi, että heti tunnistaa..?
Mitenkäs muut, ootteko miettineet toivotulle jälkikasvulle nimiä kuinka aikaisessa vaiheessa? Ja sitten kun raskautuminen on onnellisesti tapahtunut, ootteko ajatelleet haluatteko tietää onko tulossa tyttö vai poika? Meillä oli esikoisen kanssa nimivaihtoehtoja sekä tytölle että pojalle muutama jo aikas aikaisin valmiina, päätös tehtiin sitten kun nähtiin kuka sieltä tuli. Ei haluttu tietää etukäteen kumpi olisi tulossa, ei vielä olla juteltu olisiko tämän toiveissa olevan toisen kanssa sama juttu, vai vaihdettaisko ""tyyliä"", eli jos ultrassa saisi tietää, niin kysyttäiskö.

Aurinkoista viikonjatkoa kaikille!

 

Heippa,

Juu Metis, kyllä nyt tuli niin harvinainen nimi, etten taida sitä kertoa. Itse en ollut sitä oikeastaan kuullutkaan eikä kukaan meistä (sukulaisista) tunne sen nimistä. Almanakasta kuitenkin löytyy.

Me olemme kyllä päättäneet jo sekä pojalle että tytölle nimet mutta senhän varmaan lopullisesti sitten vasta päättää kun tulokkaan näkee. Pojan nimi meillä on melko harvinainen ja pitkä, tytön nimi taas suht yleinen ja lyhyt. Oikein arvoitusleikkiä .

Sukupuolen etukäteen tietämisestä en oikein tiedä. Miehen kanssa ollaan puhuttu, että jos ultrassa varmasti voidaan sanoa kumpi se on niin eiköhän haluttais tietää. no sen näkee sit kun ajankohtaista.

Me muuten ollaan nyt päätetty, että aletaan yrittään uudestaan heti kun tilanne sallii. Siihen tosin voi mennä viel kauankin aikaa, nää kohdun ulkopuoliset raskaudet voi kuulemma olla pitkiäkin prosesseja. Kirjoittelen nyt kuitenkin täällä teidän kanssa toistaiseksi. Kun eihän sitä tiedä vaik päästäis ""toimintaan"" vasta silloin loppuvuodesta.

Kyllä mäkin odotan sitä varsinaista kesälomaa, kun tää sairausloma on ollut niin totaallista, ettei siitä ole missään muodossa voinut nauttia.

Hyvät päivänjatkot

 

meilläkin on nimi jo ""valmiina"", tytölle (tämä EI tarkoita ettemme poikaa haluaisi, kumpi vaan saa tulla, kunhan tulee). Nimi on sellanen josta olen aina tykännyt ja se on ollut mulla mielessä jo piitkään. Pojalle on myös mietetty nimee mut se tuntuu jotenkin vaikeemmalta.. Kyllä se sitten keksitään viimestään kun lapsi syntyy. Mutta onhan se kiva mietiskellä eri vaihtoehtoja.

Niin, emme erityisesti toivo jompaa kumpaa sukupuolta. Ultrassa jos on varmamahdollisuus, niin minä ainakin haluaisin tietää kumpi on, oon niin utelias ettei siitä tulis mitään jos olis mahdollisuus tietää, mutten tietäisi.. Mies on sitä mieltä ettei ehkä halua tietää, mutta sanoi että ehkä tosiaan siinä tilanteessa kun saa mahdollisuuden tietää niin haluaisikin. Kylläpäs sepitin sen vaikeasti =). Kivempi tietty olis että ei tietäs ennen ku syntyy. En kyllä keroisi sitä kellekkään jos tietäisin ennen syntymää.

Niin ja Lumiperhonen, me ei olla varmaankaan vielä ""tavattu"", eli tervetuloa joukkoon. Kiva että olet nyt täällä kuitenkin vaikka yrityksenne saattaa alkaa aikaisemminkin. Toivottavasti toivut pian ja pääset oikeaa lomaa pitämään.

Kirrjotellaan, täytyy jatkaa töitä!

 

Viikonlopputoivotukset heti näin alkuun kaikille =)

Me ollaan miehen kanssa keskusteltu siitä kumpaa sukupuolta me ""salaisesti"" toivotaan. Mieheni toivoisi poikaa, minä taas tyttöä! Luonnollisesti se on sama kumpi tulee mutta eihän tällaisissa ajatusleikeissä nyt mitään pahaa ole... =) Kummatkin ovat varmasti yhtä toivottuja.

Saimme tietää sukupuolen ultrassa kun sitä halusin kysyä. Jotenkin en halunnut olla epätietoinen, oli helpompi miettiä vaatteita yms. kun oli sukupuoli selvillä (tai siis että oli lääkärin aavistus asiasta). Lääkärin mukaan noin puolet kysyvät sukupuolta, toinen puoli taas ei missään nimessä halua tietää...mutta me olimme uteliaita =) Ja lääkärin aavistus piti paikkansa! Mutta nimiasia olikin sitten vaikeampi, miehelläni oli monta toivenimeä mutta itse en niistä oikein lämmennyt koska ajatuksenani oli että nimi olisi mahdollisimman harvinainen muttei ""outo"". Siispä ostimme nimikirjan ja valitsimme sieltä kauneimman tytön nimen.

Rakennusprojektimme on edennyt huimaa vauhtia, ensi viikolla pitäisi tulla talonasentajat. Kävimme taas tänään ostamassa tarvikkeita ja kaikenlaista roinaa (kutsun sitä roinaksi kun en tiedä mihin tarkoitukseen ne tulevat, kai ne kuuluvat taloon). Ensi kuussa voidaan jo aloittaa sisätyöt ja sitten myöhemmin sisustuksen suunnittelu, odotan innolla =)

Kirjoitellaan!

 

Heip!

Vai olette tekin Katrina rakennuspuuhissa?!
Meillä kans on samanmoinen projekti alkamassa. Eilen saatiin asunto myytyä ja vielä elokuussa olis tarkoitus alkaa pohjia tekeen. Mikä talo teille tulee vai teettekö ihan pitkästäpuusta itse? Meille tulee kastelli ja säältäsuojaan asennettuna, siitä sitten jatketaan itse. On aika jänskää... No, saatiinpa nyt sit muuta ajateltavaa. Vei niin voimia tämä meidän menetys...

Nyt on siis tosi hyvä mieli jäädä parin viikon kesälomalle .

 

Hei Lumiperhonen,

olemme tosiaan rakennuspuuhissa, koko alkuvuosi ollaan suunnitelmia tehty ja pohjat saimme tehtyä n. 1,5 kuukaudessa. Seuraavaksi tulee itse talo! Me päädyttiin K-Raudan Puutalo-talopakettiin (myös säältä suojaan asennettuna), emme siis tee ""pitkästä tavarasta"". On helpompi ja nopeampi vaihtoehto, pääsee suoraan tekemään sisähommia.

Monet päivittelevät, että onpas meillä monta rautaa tulessa kun on vauvakin (4kk) perheessä ja taloa rakennetaan. En näe asiaa noin, vaan vaihtoehtona isompaan asuntoon. Vuokraa olemme maksaneet vuosien varrella ihan tarpeeksi ja päätös syntyi pikkuhiljaa. Emme kuitenkaan ajatelleet siirtää talon tekoa esim vuodella-kahdella. Samaan syssyyn vaan kaikki =) Jos hyvin käy, seuraava vauva mahtuu sitten hyvin uuteen kotiin. Suunnitelmissa olisi päästä muuttamaan ensi vuoden alussa...haave olisi tietysti, että saisimme sisätyöt valmiiksi jouluksi, mutta katsotaan...ei kiirettä.

Kertokaahan kuulumisianne =)

 

Lomalainen piipahtaa välillä netissäkin, missäs muut menette? On alkanut loma hiukan ankeissa merkeissä noin säiden puolesta, ehkä se tästä kirkastuu; toivottavasti!

Noista talonrakennussuunnitelmista puheenollen, eikös se ihmisen elämänkaaressa hiukan väkisinkin mene samaan syssyyn perheenlisäyksen kanssa talonrakennus, kun siinä parin-kolmenkympin korvilla kai kummatkin ""projektit"" alkavat ajankohtaisia olemaan. Nimimerkillä ""Kokemusta on"", voisin kuitenkin kommentoida, että ei ole helppoa ajan riittämään saaminen vauvan ja rakennusprojektin tarpeisiin... Emme ole rakentaneet, mutta peruskorjanneet kyllä (voisi pitää rakentamisenakin, lähinnä jäivät ulkoseinät vanhaa) ja tosi kireällä aikataululla mentiin, kun saimme oman kämpän hiukan ""vahingossa"" myytyä... Kerrottehan rakentamisen edistymisestä vastakin, kiinnostaa kuulla millaisiin ratkaisuihin muut päätyvät!

Palailenpa tästä ruuanlaittoon, mukavaa viikonjatkoa kaikille!

 

Hei taas,

Metis olet aivan oikeassa, yleensä rakennusprojekti osuu siihen ajanjaksoon kun perheessä on vauva/lapsia eli 25-30 ikävuoteen...kuitenkin kun vauva on pieni vain hetken ja toinen on toivon mukaan pian tulossa niin uskon että talon rakentaminen ei niin suuri asia ole etteikö siitä yli pääse kunnialla =) Vaikka huomattu on ettei sitä yhteistä aikaa niin usein ole kuin toivoisi. Mies kun viihtyy hyvin rakennuspuuhissa. En näe sitä suhteemme ""karikkona"" (niin kuin jotkut pessimistit ajattelevat että varma tie avioeroon), minulla ja vauvalla on omat rutiinit päivisin kun mies on töissä. Arjesta selvitään mutta joskus huonoina päivinä sitä ajattelee että PRKL kun olisi joku auttamassa kun ei itse jaksa millään! Kunpa olisi yksi auttava käsipari. Ja sitten tulee myös ajateltua sitä kun lapsia onkin kaksi, toinen vajaa 2 vuotta ja toinen vastasyntynyt. No, onneksi silloin on tuo rakennusurakka takana päin, ehtii mieskin vauvan/kodinhoitoon paremmin =)

Meillä on huomenna lähtö Ouluun asuntomessuille. Ehdimme pitää tällaisen pikaloman, olemme yhden yön Oulussa ja palaamme kotiin perjantaina. Ajatuksena olisi katsastaa sisustusvinkit ja muita tärkeitä asumiseen liittyviä juttuja.

Hei hei ja palataan juttusille!

 

Hei,

Meillä täällä kohta olis pakkaamista ohjelmassa, kun muutto väliaikaiseen asumismuotoon on kuun lopulla. Nyt lomalla on hyvin aikaa pakata. Vähän on haikeetakin, ehdittiin asuun tässä rivarissa jo melko kauan.

Tule sit Katrina kertomaan kommentteja asuntomessuilta. Meidänkin piti sinne lähteä, mutta on vähän liikaa matkaa, kun minäkin olen vielä toipilas...

 

Moi,
juu kertokaahan asuntomessuillakävijät parhaita paloja meillekin, jotka ei tänä vuonna sinne asti päästä. Tänä vuonna jää meiltä käynti väliin, aikas hyvin on tullut asunto- ja loma-asuntomessuilla viime vuosina poikettua, mutta nyt tuo matka on hiukan liian pitkä varta vasten ajella, kun ei ole pohjoseen oikeen muuta menoa.

Muuttopuuhista ja pakkaamisesta on jo tähän ikään mennessä mullakin jonkin verran kokemusta, ja voi että kun se on välillä aikaavievää puuhaa! Kun sitä jää tutkiskelemaan niitä laatikoiden sisältöjä ja lukemaan vanhoja kirjeitä tms., niin pakkaaminen ainakin minulta pääsee välillä unohtumaan. Ja haikee olo tulee vähän väliä just löytyvien muistojen takia... Ja nyt kun on pakkaillut aina välillä lapsosemme pieneksi jääneitä vaatteita säilöön, niin siinäkin melkeen tippa linssissä... Tällanen muisteloissa herkistelevä hörhö täällä, ovatko muut tehokkaampia pakkaajia?

Ja sit vielä tosta ""vauvan kanssa rakentamisesta""; kyllä tuntu mullakin/meilläkin välillä, että voimat loppuu ja -keleitä, jos ei nyt ihan lennellyt, niin ainakin ajattelin. Mutta aina selvis eteenpäin ajatuksella että tämä on väliaikaista ja sitten meillä oli isovanhemmista iso apu sekä lapsenhoidossa että välillä rakennusprojektissakin. Ja tässä sitä asustellaan peruskorjatussa ja mieleiseksemme rempatussa talossa, ja vaikka aina sitä jotain pientä fiksattavaa löytyy, (jos ei sisältä, niin sitten pihapiiristä) niin sitä on oppinut ottamaan hiukan rennommin keskeneräisyyden kanssa.

Rentouttavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!

 

Asuntomessuilta saimme paljon hyviä ideoita esim. keittiökalusteet, lattiapinnat, kylpyhuoneiden materiaalit jne. tuli syynättyä tarkasti. Huomasimme, että tämän hetken sävyt ovat tummia kuten pähkinä, suklaa, rosteri ja harmaa. Tehostevärejä on käytetty paljon juuri kylpyhuoneissa ja kalusteissa (lime, oranssi, turkoosi, oliivi). Itse taloja ei oltu suunniteltu lapsiperheille, pikemminkin moderneille ""ikisinkuille"". Mutta saimme pikku vinkkejä sieltä täältä =)

Tällä kertaa en ehdi turinoida enempää, vauvanhoito kutsuu taas. Mutta palataan taas piakkoin =)

 

Moi kaikille, ja kiitos Katrinalle pikaselonteosta asuntomessuilta! Noi tehostevärihommat olikin jo tuosta viime talvelta ihan tuttuja juttuja, mutta että yleisväri kaapistoissa yms. on enimmäkseen tummaa... hmm.. mitähän mieltä tuosta nyt olisi... Palataankohan sitä tässä kohta oikeen perusteellisesti 70-luvun värimaailmaan oranssia ja tummanruskeeta...

Tuo sadesää ulkona aiheuttaa hiukan kaksjakoisia tunnelmia täälläpäin, kun toisaalta on kesäloma ja siitäkin olis ihan kiva nauttia, mutta toisaalta tuolla kelillä alkaa syksyn tulo tuntumaan todelliselta, ja sehän tarkoittaa taas sitä, että talvi ja vuodenvaihde on entistä lähempänä. No, täytyy yrittää ottaa sadekelistäkin ilo irti, mistä pystyy.

Mitenkäs Lumiperhonen sulla edistyy fyysisen puolen toipuminen ? Ja ymmärsinkö oikein, että teillä ei tähän väliin enää pillereitä alotellakkaan, vaan kun tilanne sallii, niin ""yritys alkakoon""? Jos et pahastu näin henk.kohtasista kysymyksistä. Oot kovin tervetullut jatkamaan keskustelua kanssamme, vaikka yrityksenne alkaisikin aiemmin (ja vaikka tuottasi heti tulostakin, kuten toivoa sopii itse kunkin kohdalla !

Iloista viikonalkua kaikille!

 

Heippa,

Metis, kyllä multa voi kysellä melko henkilökohtaisiakin kysymyksiä. Ilmoitan kyllä, jos menee liian yksityisiin .
Eli mulla on tilanne nyt jo tosi hyvä, erityisesti fyysisesti. Henkisellä puolella vielä välillä on pieniä ohimeneviä masishetkiä. Esim. eilen lenkillä aloin katkerana laskeskella, millä viikolla olisin nyt menossa jne...

Mut tosiaan kroppa alkaa jo hyvin palautuun. hCG-arvokin oli laskenut 9:ään eli tosi matala. Sanoivat, että kun menee alle 5 niin on periaatteessa jo negatiivinen. Kyllä olin ton laskun aavistanutkin, sillä mulla on ollu selkeitä ovulaatiotuntemuksia viikonloppuna. Menkkoja siis odottelemaan... Jos näin etenee, niin yllättävän hyvin on kroppa toipunut, pitää olla onnellinen siitä.

Juu, niin ollaan vähän suunniteltu, että pillereitä en nyt aloittais tähän väliin. Meinataan kuitenkin jollain muulla tavalla ehkäistä ehkä noin pari kuukautta, mutta jos vahinko sattuis, ei sekään haittais . Meillä ton yrityksen viivyttämisen ideana on lähinnä se rakennushomma. Eli jos alan odottaa vasta loppuvuodesta, niin talon pitäis noin niin kuin periaatteessa olla kutakuinkin valmis kun pienokainen syntyis. Mut eiköhän sitä jollain lailla pärjätä, vaik aikaisemmikin tulis.

Olikos täällä kuinka paljon muita, jotka menevät sitten Tayssiin synnyttämään? Mun täytyy kyllä todeta, että olen saanut nyt Tayssissa tosi hyvää hoitoa koko prosessin ajan. Myös oman paikkakunnan neuvolaa saan kiittää hyvin varhaisesta oikeasta diagnoosiepäilystä.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa minunkin puolestani.

 

Juu-u, minäkin sitten Taysiin menen kun aika koittaa. Tuolla odottajissa (ei varmaan ollu täällä meinaan) oli laidasta laitaan keskusteluja kokemuksista taysissa. se oli ihan siis oma keskustelu sille ja siinä oli paljon erilaisia kokemuksia. Siskoni ainakin oli tyytyväinen taysin hoitoon. Kyllä itsekin siihen luotan.

Niin tänäänhän sitten koulu taas alkoi. Oli kyllä tosi kiva taas nähdä ""koulukaverit"", vaikka yhtä tossa tulikin kesällä nähtyä (meitä on yhteensä 3). Vähän yli kuukausi koulua ja sitten työharjottelu ja sit loppuu koko koulu. Menee varmasti nopeesti tämäkin syksy.

Olis kiva rakentaa tai rempata kotia, kun sais miettiä kaikkia värejä jos maalais seiniä tai sitten valita tapetteja ja muutenkin pääsis oikeen touhuaan! Meillä vaan sellanen tilanne että tästä nykysestä halutaan mahdollisimman pian pois, mut aikaisintaan vuoden lopulla kun mun koulu on niin lähellä et kävelee sinne 10 minuuttia. Eikä tarvi bussikorttia ostaa kun keskustassa asutaan. Molemmat ollaan vaan niin kypsytty keskustassa asumiseen et haikaillaan jonnekin lähiöön. Voi kun se olisikin kivaa päästä muuttaan. No, kyllä me sitten. Just kesän alussa oltiin kavereitten apuna paljon kun ostivat rivariasunnon ja niillä oli iso remontti siellä, maalailtiin seinät ja touhuttiin kaikenlaista siinä apuna. Onhan se.

Nyt täytyy mennä, hyvää viikon alkua ja ""nähdään"" taas =)!

 

Mitenkäs teillä menee?

Nyt vasta ehdin/pääsin koneelle istumaan kun koko viikko on taas ollut kiireistä aikaa. Tulin heti kertomaan kuulumisia, eli nyt se on sitten päätetty että vauvanteko""projekti"" alkaa lokakuun lopulla =) Silloin olen syönyt pillereitä sen kolme kuukautta ja yritys voi alkaa! Esikoinen on sitten reilu 7kk eli eiköhän siinä ikäeroa ole riittävästi =)

Missä vaiheessa teidän vauvahaaveet on? Joko voidaan marraskuussa jännätä yhdessä =) Lueskelin vanhoja Vauva-lehtiä ja tuli jotenkin haikea olo; voi kun saisi taas tuntea olevansa raskaana! Se on kyllä jännä tunne, epäuskoinen mutta samalla odottava kun tietää että masussa on elämää. Mutta alkuraskauden pahoinvointia en kyllä odota ollenkaan, sen voisi tällä kertaa jättää kokematta!

Viikonlopputoivotuksin

Katrina

 

Heippa,

Täällä vauvahaaveet on kovasti pinnassa. Eilen kävin sairaalassa kontrollissa ja niin hyvällä mallilla ollaan, ettei seurantaa enää tarvita. Keskeytyminen sujui loppuun asti itsestään, lääkärikin totesi:LOISTAVAA. Musta se oli jotenkin huvittavaa .

Meillä olis kova hinku aloittaa yritys vaikka heti, mut siellä on vielä jotain ""ylimääräistä kudosta"" sen verran, että ainakin seuraavat menkat ja mitä luultavammin vielä toisetkin katsellaan. Ja sit päätetään annetaanko jo uudelle yritykselle mahdollisuus. Paras ehkä olis, jos jaksais odottaa tonne lokakuulle, koska sit pitäis olla uus koti kokolailla valmiina...Huom! Pitäis...

Ärsyttää vaan aika lailla, kun monet sukulaiset (jotka siis tietävät tästä edellisestä raskaudestani) antavat ymmärtää, että älkää nyt vaan alkako tähän samaan syssyyn raksan kans uutta yrittämään jne... Koko ajan joku on hokemassa, että se on niin rankkaa ja niin rankkaa. Tiedän ettei rakennusaika todellakaan ole ruusuilla tanssimista, mut ehkä ollaan siihen asennoiduttu. Onneksi mun omat vanhemmat on sitä mieltä, että lapsen on sitten hyvä aika tulla kun se on tullakseen. Tämä ajattelutapa sopii myös minulle.

Kiitos, kun sain purkaa mieltäni .
Hyvää viikonloppua kaikille. Toivotaan, että sää vähän edes paranis ja Suomeen saitaisiin ainakin yksi mitalli kotikisoista...

 

Lumiperhonen,

kuten jo aiemmin kerroin samasta aiheesta (rakentaminen+vauva+raskaus) ja olen saanut itsekin kommentteja siitä miten me jaksetaan tämä rumba?! Eihän kyse ole kuin asenteesta ja siitä että jaksaa ymmärtää että mies on PALJON poissa kotoa, on väsymystä ja pinnan kiristelyä. Mutta joskushan se talo valmistuu ja aikaa riittää enemmän olla perheen parissa. Meillä esikoinen on jo onneksi siinä iässä ettei ole enää yöheräämisiä ja väsymyskin helpottaa niin sitä vain ajattelee että kyllä tämän jaksaa =)

Me ollaan nyt saatu katteet talon päälle, villoitukset kattoon ja muutenkin ulkoverhous kuntoon. Autotalliakin rakennetaan samanaikaisesti pienissä erissä niin joutuu sekin valmiiksi kun pakkaset tulevat. Onneksi miehellä innostusta riittää tekemään hyvään tahtiin vaikka joskus tuntuu että ei valmista tule pitkään aikaan. Missähän välissä sitä sitten ehtii tuolla makkarin puolella puuhastella kun yritys alkaa? Kun sitä pitäisi harrastella useesti...hehee =)

Tuli tässä nyt jonkin verran talonrakennusjuttua mutta ensi kerralla sitten muuta!

 

Meillä haaveilu on jo hetken aikaa ollut niissä uomissa, että joulukuussa alotellaan yritys; lokakuun lopussa loppuu pillerit. Marraskuulla vielä ehkästään jotenkin muuten (jos muistetaan , mutta ""vahinko"" saapi kyllä sillonkin jo tärpätä, jos on tullakseen...

Ja ilmottaudun TAYSsiin menijäksi, niinkun olen jo tuolla aiemmin todennutkin, että siellä sitten törmäillään! Mulla on hiukan ristiriitaisia kokemuksia TAYSsin hoidosta; missään vaiheessa en esikoisen kanssa saanut huonoa hoitoa, mutta toisaalta iso laitos ja kaikilla tuntui olevan kova kiire, eli jos kaikki ei olisikaan mennyt hyvin ""luonnostaan"", niin olisiko erilaiset kokemukset..?

Sitten tuosta tuttavien ja sukulaisten huolenpidosta, joka väliin on ylitsepursuavaa päivittelyä; teki niin tai näin asioita, niin aina on joku kommentoimassa, että miten te nyt noin... Itsellä on vaan tuoreena mielessä nämä kommentit joita sain, kun palasin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen, enkä jäänyt hoitovapaalle. Eiköhän kukin tiedä omalle itselleen ja perheelleen parhaan vaihtoehdon, ja jos ei tiedä, niin varmasti kysyy läheisten mielipidettä! Ja luonnollistahan se on, että elämässä on välillä rankempia jaksoja ja sitten taas seesteisempää aikaa... Se siitä purkautumisesta, kylläpäs helpotti täälläkin!

Antoisaa alkanutta viikkoa, auringonpaisteistakin näyttää olevan!

 

Juu hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Meillä yritysten pitäisi alkaa suunnilleen lokakuun lopulla/marraskuussa. Pillerit lopetin jo alkukesästä. Tiukka ajanjakso edessä: päättötyö ja kaikki koulujutut, mm. atk-ajokortin loppuosuus ja muut kurssit suoritettava kuukauden sisällä, sitten työharjottelu ja sit loppuu. Kyllä aika juoksee. Tuli mieleeni että mainitsinkohan asiasta jo aiemmin (?), saatan toistaa itseäni =). Tässä tänään ei oikein kerkiä nyt kirjottaa enää, on vielä paljon touhua. Mutta kirjoittelemisiin =)!

 

Moikka taas!

Hiphei, meitähän on sitten marraskuussa jännääjiä! Kivaa.

Aloitin eilen toisen liuskan pillereissä ja kyllä vannotin että lyhyeksi jää tämä minun napostelu. Melkolailla samoja oireita olen havainnut kuin viimeksikin: mässäily, väsymys, alakulo ja seksihalujen väheneminen. No, menkööt, onneksi ei kestä enää kauaa...

Ei muuta tällä kertaa, älytön kiire taas päällänsä =)

Kirjoitellaan!