SJ, mukavaa kuulla, että kaikki oli hyvin!
Itelläkin piinaviikot menossa. Ei vielä mitään tietoa, että onko siellä ketään edes matkassa, mutta raskaana olen niin pitkään ennen kuin joku toisin todistaa. Ja että kaikki on myös pikkuisella hyvin!
Positiivisuus kunniaan!!
Onpa täällä hiljaista! Mutta laittelen nyt tänne omanapailua jos jaksatte lukea:
Mulla on menossa neuvolan mukaan rv 6+1 ja omien laskujen mukaan 5+3, eli ei vielä viikoilla juhlita. Mulla oli alkuun tissien arkuutta ja teki mieli suolakurkkua kauheesti, mutta sitten tuntui, että raskausoireet hävisi hetkeksi. Tosin nyt viikonloppuna aloin olla sitten kovin väsynyt, nukuin molempina päivinä lasten päikkäreitten aikaan itsekin monta tuntia. Nyt on myös pari päivää särkenyt päätä, mutta voi olla tulossa olevasta flunssastakin tai väsymyksestä. Tänä aamuna olikin sitten jo ensimmäinen aamupahoinvointipäivä. En siis ole oksentanut tai mitään, mutta ei meinannut ruoka maistua ja etoi. Syömällä asettui olo kyllä, mutta tavallaan oli tosi lohdullista, että näyttää siltä, että on tulossa raskausoireita. En tietenkään mitenkään nauti pahoinvoinnista, mutta jos se kuitenkin on merkki siitä, että vauvalla on kaikki hyvin, niin se on hyvä juttu.
Olen varmaan jo aiemminkin sanonut, että tämä vauva tuli meille vähän yllätyksenä, että näin "aikaisin", joten mulla myös myllertää mielessä kaikki ajatukset. Tuntuu, etten vielä ihan edes tajua, että meille on tulossa kolmas lapsi! Että miltä se sitten tuntuu ja millaista sitten on. Ja mietin sitäkin, että miten jakaa aika kolmen kesken tasapuolisesti ja etteivät nyt isommat joutuisi sitten "kärsimään" siitä että vauva tulee. Että on aikaa ottaa kaikki lapset huomioon ja myös niin, että jokainen saisi sitä omaa äitiaikaa. Ja toki myös, etten väsyisi niin pahasti, että kun olen lasten kanssa, niin jaksan keskittyä heihin täysillä. Tämä kaikki on sinänsä aiheellista, että meillä on molemmat lapset olleet suht hankalia vauvoja ja uskon, että tämä kolmas tulee olemaan kanssa vastaavanlainen (refluksi jne.). Mietin myös, millaista on oma jaksaminen kolmen pienen kanssa. Mutta uskon myös, että jos näitä asioita miettii etukäteen, niin sitten on valmiimpi kohtaamaan asiat arjessa, jos sellaisia tulee eteen.
Tulipas pitkä postaus. Kirjoitelkaahan tekin kuulumisianne! Hyvää yötä toivotellen,
Salliina rv 6+1