Yöt aivan mahdottomia

[Väsynyt äiti]

Meidän 1v4 kk tyttö on vauvasta asti nukkunut aika hyvin, mutta 1v. jälkeen alkoi levottomat yöt ja koko ajan pahenee. Herää huutamaan 2-5 kertaa yössä. Ei auta sylittely, ei tutti vaan tyttö on aivan raivona. On silmät auki. Välillä auttaa maito/vesi ja se, että ollaan jokin aika hereillä ihan valoisassa olohuoneessa. Itseltä alkaa kyllä olla kohta mehut poissa, kun tytön huutokohtauksen jälkeen en saa heti unta ja sitten kun nukahtaa alkaakin jo seuraava kohtaus. Isäkin herää välillä, joten yksin en joudu hoitelemaan tyttöä öisin. Perheen esikoinen on koululainen ja tänä aamuna tytön huuto 4.30-6.00 välisenä aikana sai koulupojankin heräämään ennen aikojaan :/ Tyttö nukkuu siis samassa huoneessa isoveljen kanssa. Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Perhe evakkoon ja unikouluunko? Mutta tällaista ei kyllä jaksa Päivisin nukkuu ulkona parisen tuntia. Korvat kunnossa, käytiin nekin viimeksi eilen näyttämässä eikä lääkärikään keksinyt huudolle mitään syytä. Nuhaa ollut jonkin verran ja hampaita tulee. Mutta voiko hampaat aiheuttaa näin pitkäaikaista yövalvomista? Pahin huutojakso kestänyt noin kuukauden verran. Vinkkejä öiden rauhoittamiseen otan mielelläni vastaan :flower:

 

[Bettina]

Eihän teidän tyttö oo päiväkuiva?
Meillä tuli yöheräilyt, ku halus yöllä potalle. Itki vaan eikä rauhoittunut mitenkään, sylissäkään. Mä odotin, että se ois yöllä pissannut vaippaan..

Tää vois olla yks.. :hug: Toivottavasti yöitkut jää pian pois.

 

[madara]

Miten sä nukutat tytön illalla? Nimittäin mä tein sen virheen, että nukutin pojan niin että olin siinä vieressä niin kauan että poika nukahti. Hyräilin tai luin kirjaa tai silitin päätä. Poika heräs aina yöllä pari kertaa ja hirvee huuto ja ei meinannu rauhottua ollenka. Sitten aloin nukuttaan niin, että luettiin sylissä kirja ja kun kirja oli luettu laitoin pojan sänkyyn ja sanoin hyvää yötä ja jätin omaan huoneeseen nukkumaan..istuin oven takana ja hyssyttelin sieltä, jos alko huutamaan. Pian poika alko nukahtaan itse omaan sänkyyn ja siitä asti on nukkunu hyvin.

Eli ennen kun vielä nukutin pojan niin että olin vieressä niin sitten kun poika heräs yöllä sille iski paniikki että missä äiti on kun ei olekkaan vieressä. Nykyään kun nukahtaa itse niin jos herää yöllä niin osaa nukahtaa myös itse takasin vaikka äiti ei olekkaan vieressä. Eikä pelästy sitä kun vieressä ei olekkaan ketään.
Varmaan tosi sekavasti selittetty mutta toivottavasti ymmärsit =)

Meillä hampaitten tulo kestää kanssa aina välillä tosi kauan. Nytkin poskihampaita on väännetty jo useempi kuukausi. Ei kyllä itkeskele hampaitten takia joka yö mutta aina välillä ne särkee. Nyt on jo yksi hammas näkyvissä ja puhkeemista odotellaan.

jaksamista teille :hug:

 

[Äitiliini]

Meillä oli ihan sama juttu yhden vuoden paikkeilla ja sitä jatkui 2-3 kk. Huutoa saattoi kestää kaksikin tuntia yöllä eikä todellakaan nukahtanut yksikseen illalla vaan nukuttamiseenkin saattoi mennä tunti kaksi ja omaa aikaa iltoihin ei juuri jäänyt. Otettiin parin viikon huudon jälkeen se linja, että ei huudateta enää. Ei unikoulua tms. vaan heti haetaan lapsi meidän väliin nukkumaan omasta huoneesta kun itku alkaa yöllä. Siihen hän rauhoittui ja nukahti aina heti. Ajateltiin, että nukkukoon siinä vaikka viisivuotiaaksi jos tuntee siinä olonsa hyväksi ja turvalliseksi ja päätettiin olla välittämättä muiden kommenteista, jotka yleensä olivat ettei lasta saa totuttaa viereen ja pitää koittaa unikoulua eikä ottaa syliin tms. Meillä pääasia oli, että saadaan kaikki nukkua koska molemmat ollaan töissä eikä tarvitse herättää huudolla seinänaapureitakin. Olin valmistautunut siihen, että saamme lopun taaperoajan nukuttaa ja hyssyttää ja ottaa väliin, mutta toisin kävi. Itkut ja huudot loppuivat itsestään, yht äkkiä hän jäikin illalla ilman mitään ongelmia omaan sänkyyn nukkumaan (nukutettiin aina omaan sänkyyn vaikka vieressä sai istua tunninkin).
Ja siitä asti on nukkunut hyvin omassa sängyssään eikä enää herää itkuun vaan hyvän tuulisena seisoo aamulla omassa sängyssään. Pari kertaa viikossa haen vieläkin väliin jos haluaa, mutta ei hän kovin usein enää yöllä edes herää. Toivon, että näin jatkuisi. Ja toivon että teilläkin saadaan rauha taloon ja esikoinenkin saa nukkua rauhassa. Meillä lapsi siis nyt 1.4 vuotta.

 

[mama]

Meiän yöt on kans aikamoisia...ollu aina. Poika on nyt 1v9kk. Meiän lääkäri puhui jotain aivojen kehittymisestä ja että meilläkin nuo huutelut johtuis siitä. Hänen oma poikansa oli huutanut öisin enemmän tai vähemmän tuohon 2,5vuoteen asti eikä sillekään mikään auttanu...ei saanu koskea tms. ihan niinku meilläki. Sitten ne oli loppunu ku seinään...

Poika ei oo ikinä halunnu nukkua vieressä, mutta nyt ihan muutaman viikon ajan on halunnu viereen nukkumaan ja mikäs siinä, kun rauhoittuu siihen =) ! Että en kyllä osaa auttaa - teilläkin on varmaan kaikki keinot kokeiltu...että voimia vaan - kyllä ne ehjät unet kuulemma joskus sieltä tulee joo, kun jaksaiskin uskoa...

Mutta veljen unet on kyllä kans teillä tärkeät, että mitä jos siirtäisitte pikkusen teidän huoneeseen...tietty muutoskin voi taas aiheuttaa levottomuutta, mutta veli sais ainakin sitten ehkä paremmin nukuttua. Ja sitten tuo edellämainittu nukuttamisjuttu on ihan tosi. Meillä poju nykyään kömpii sitten aamuyöllä pois meidän vierestä ja menee jääkaapille...juo mukillisen maitoa ja tulee takaisin viereen nukkumaan...mie kun päätin, että jos on saatava maitoa niin sängyssä sitä ei ainakaan juoda...joo mutta siis VOIMIA!!!!! :hug:

 

[Väsynyt äiti]

Kiitos vastauksista :hug: Tyttö ei ole päiväkuiva. Nukahtaa aina hyvin sänkyyn eikä tarvitse mitään kummoisia unirituaaleja. Juttelin tänään puistossa erään toisen äidin kanssa ja hänen tytöllään oli vuoden iän jälkeen ollut samanlainen vaihe, joka sitten meni ohi. Että jos sitten odottelisi vielä Tytön sänkyä ei mahdu meidän makkariin tuomaan, koska me nukumme pienemmässä huoneessa kuin lapset. Välillä meillä on patja tytön pinniksen vieressä ja näin ollen ollaan lähellä ojentamassa tuttia tai mitä milloinkin. Aika uuvuttavaa tämä on. Tänäänkin oli itse pakko nukkua päikkärit, ei muuten jaksa :\|

 

[arttuli]

Myös meillä oli tuollaista esikoisen kanssa. Niitä hienosti sanoivat lääkärissä joksikin paniikki itkukohtauksiksi ja niitä ne kyllä olivat. Kuuluivat kuulemma tämän lapsen kehitykseen. On aika tempperamenttinen lyyli. Myös kulma- ja takahampaat oli todella kivuliaat ja huudattivat yöllä. päivällä ei mitään.
Nykyään nukkuu kuin murmeli.
Toivon sulle voimia..

 

[Nikitön]

No joo, auttaa en osaa, koska meidän neiti heräilee kans vähintään joka toinen yö huutamaan. Viereen ottaminen ei auta -yleensä nukkuu koko yön vieressä juuri tämän takia-, ei syli eikä mikään muu paitsi maito. Ja me on jo vajaa pari kk sitten pidetty unikoulu, kun aloin väsyä ja itse asiassa ärsyyntyä yöimetyksiin. Muutaman viikon nukuttujen öiden jälkeen heräily alkoi taas enkä haluaisi totuttaa taas yösyöttöihin.
Mun ongelma on se, että olen ihan hiton vihainen yöllä, kun en saa lasta rauhoittumaan. Vaikka kuinka ajattelen, että pitää pysyä rauhallisena niin en pysty vaan olen tosi hermostunut ja äyskin lapselle (1v), että "nuku nyt!" ja "on tää nyt yhtä s----n showta aina vaan" ym. siivotonta. Lapsi rimpuilee sylissä ja olen ihan hiessä ja väsynyt ja niskat jäykkänä, kun yritän saada häntä rauhoittumaan. Turhan kovin ottein laitan hänet välillä sänkyyn käsiäni lepuuttaakseni ja saatan roikottaa kainaloista ja hokea, että "mikä vaivaa". Useimmiten lopulta tunnin-puolentoista kuluttua kun en enää jaksa kantaa ja olen jo aivan itkuinen ja syyllisyydentuntoinen, imetän tytön lopulta.
Ei taida olla hyvä puolustus, mutta sanompa nyt kuitenkin, että ikinä en ole ravistellut tai lyönyt lasta enkä karjunut hänelle.
Olen tosi huolissani lapsen takia, käytökseni on tosi ala-arvoista. Olen vaan niin hiton poikki yli vuoden katkonaisten yöunien takia. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, minusta kun tuntuu, että olen ainoa, jonka hermot ovat niin riekaleina, että itseään on vaikea pitää kasassa itkevän lapsen kanssa.

 

[Pieni]

Mie alan olla kohta samassa pisteessä nikittömän kanssa..."huoh"...toistaiseksi olen viilipyttynä ollut, mutta tuntuu, että voimat loppuu - meillä on huudettu kohta 2vuotta - että voimia vaan sinne!!! Meiän tehtävähän on kaikesta huolimatta JAKSAA ja olla kärsivällisiä ja rakastavia, kun pienillä tiitiäisillä on vaikeata...hmm...joo, kun jaksais...

 

[Äitiliini]

Ymmärrän hyvin että yöllä hermostuu, itsekin joskus itkin keittiön lattialla kahden aikaa yöllä ja tyttö huusi sängyssään kun mikään ei auttanut. Mutta kuten kirjoitin, meillä se meni itsestään ohi ja toivottavasti teilläkin. Vinkkinä: Laittakaa korvatulpat korviin reilusti.
Näin ollen se kova huuto ja itku ei ärsytä varmasti niin paljoa kun pidätte sylissä ja koitatte rauhoittaa. Minulla ainakin se hermoja raastava huuto oli se joka sai hermot kiristymään ja tuli päästeltyä niitä nuku nyt ...kele -juttuja. Aloin ajatella, että lapsi varmaan hermostuu entisestään siitä kun itse hermostun totaalisesti.
Tsemppiä ja jaksamista!

 

[Ärsyttävää]

Yhdyn edellisiin. Jos jossakin on kaupan pidempää pinnaa niin ehdottomasti sitä haluan Mutta yöllä ei jaksa olla kärsivällinen. Itsekin olen hiestä märkä ja v...tuttaa lapsen huuto. Lyönyt en ole koskaan, mutta teksti mitä yöllä suustani pääsee on painokelvotonta :ashamed: Koviin otteisiinkin olen joskus suutuspäissäni kyllä alentunut. Ja sen jälkeen on aivan mieletön morkkis. Eihän se lapsi ilkeyttään yöllä huuda. Onneksi nyt on vähän helpottanut ja noita huutokohtauksia meidän pojalla on enää "vain" pari kertaa yössä jaksamista kaikille yökukkujien äideille :hug:

 

[Mii]

en osaa auttaa ap:tä mutta ihanaa siis kertakaikkiaan IHANAA lukea että on muitankin huutajien äitejä! ja että muillakin palaa hermo. :ashamed: meillä lapsi 1v1kk nukkunut katkonaisesti koko ikänsä ja itkee vähintään sen 2-3 kertaa yössä. ja toinen mukula on tähän päälle vielä tulossa... en ole varma kestääkö pinnani toista yökukkujaa. mutta "ken leikkiin ryhtyy..." vai onko se näin?

 

[Pieni]

Oi toivottavati teillä Mii menee niinku meillä - pikkukakkonen on "nukkunu" toistaiseksi kaikki yönsä - nyt 4kk. Siis syöden välillä, mutta ei oo tähän ikään mennessä tarvinnu kuin kerran kannella aamuneljästä kuuteen... =)

 

[äitiä ikävä]

Meillä ipana nyt 2 v ja aina välillä tulee yöllä äitiä ikävä, pitää tarkistaa onko äiti paikalla. Isi ei kelpaa.
Tilanne rauhottui vähäksi aikaa. Saattoi olla öitä, jolloin juoksutti minua sänkynsä vierellä vain yhdesti, tai sitten nukkui koko yön. Ihanaa.

Mutta nyt aloitti päivähoidon. Ikävä äitiä on hirmuinen koko päivän ajan, yöt menee varmistaessa etten ole lähtenyt mihinkään, että olen siinä... mietin jo, että siirrän lapsen sängyn meidän huoneeseen niin ei tarvitse kuin kättä ojentaa.. en kyllä pidä ajatuksesta. Jospa tämä tästä kunoppii, ettei häntä sinne päivähoitoon unohdeta, vaan haetaan aina pois..

 

[karvinen82]

\

Miten sä nukutat tytön illalla? Nimittäin mä tein sen virheen, että nukutin pojan niin että olin siinä vieressä niin kauan että poika nukahti. Hyräilin tai luin kirjaa tai silitin päätä.

Ei kai siinä mitään virhettä voi tehdä, jokainen tietysti tyylillään. Mä nukutan pojan nyt isojen poikien sänkyyn silittelemällä, nukkuu yöt siltikin. Jos herää, kömpii meidän viereen nukkumaan.

Kannattaa kokeilla yövaloa huoneeseen, jos vaikka pelkää pimeässä nukkumista. Meillä palaa pieni yövalo koko yön ja rauhottuu kyllä itsekseenkin sänkyyn.

 

[K04]

Yhdyn äitiliiniin tekstiin. Meillä samanlaista. Meillä kesti pitkään, että öisin herättiin itkien monia kertoja. Ei onneksi huudettu tuntikausia, mutta jatkuvasti öisin. Epäilin hampaita, mahaa jne. Nukutin omaan sänkyyn ja vieressä olin. Unikoulua mietin, mutta en koe sitä tarpeelliseksi enkä pidä koko ajatuksesta. Muutaman kerran öisin otin viereen ihan oman unen turvaamiseksi ja tätä vieressäoloa kesti jonkun verran. Ja kun oli saanut tarpeeksi turvaa, nukkuu nyt hyvin yöt. Halittelu, koskettelu jne on todella tärkeää juuri ennen nukahtamista, mutta yöt ovat nyt rauhoittuneet vaikka hampaita on tulossa eikä ole puhjennut vielä. Eli läheisyydenkaipuu voi olla myös yksi syy! En tiedä johtuuko sitten iästä, kun tajuaa olevansa erillinen olento jo vai mistä...