Yöheräilyt aikuisilla

["nukkumaija"]

Muistan toissayöltä, kun singahdin keskellä yötä istualleni sängyssä ja aloin kiivaasti etsiä isoa, pyöreää kovakuoriaista sängyn ja seinän välisestä rakosesta, ennen kuin se käy puremassa lapsia. Jossakin vaiheessa havahduin oikeasti, että mitä hemmettiä, istuin säkkipimeässä, enkä olisi edes voinut nähdä mitään kuoriaista siellä. Sitten aloin miettiä, etteihän sellaista kuoriaista ole olemassakaan, mutta mikä ihme mut sitten herätti? Muistin kuulleeni pörinän, kun se mukamas lensi ylitseni. Siinä ihmetellessäni ääni kuului uudelleen, ja säikähdin sitä ihan kunnolla, ennen kuin tajusin viereeni kömpineen esikoisen pieraisseen. Onneksi poika ei sentään herännyt, kun hyökkäsin ylös ja aloin kaahia sängynlaitoja.

Esikoisen vauvavuodelta muistan yhden kerran, kun havahduin vierestäni kuuluneeseen tyytymättömään ääntelyyn. Kaivoin tokkurassa tissin esiin ja yritin tarjota sitä, mutta tosi huonolla menestyksellä. Ihmetellessäni, mikä vauvalla oikein on hätänä, kun se panee niin kauheasti hanttiin, avasin silmäni ja totesin, että yritin tunkea tissiä mieheni suuhun. Oli reppana mutissut jotakin unissaan, ja minä yritin tyynnytellä automaattiohjauksella.

Toisaalta, en ole ainoa, jolla on automaattiohjaus yöllä. Kun kuopus oli vauva, mies tarrasi kerran minuun tosi lujalla otteella, kun yritin mennä yöllä pissalle. Unen läpi mies luuli minua sängystä putoamaisillaan olleeksi vauvaksi. Huolto ainakin pelasi, vaikka mies nukkuu yleensä kuin tukki.

Mieheni puhuu usein unissaan, jos hänellä on stressiä. Yhden kerran hän on noussut keskellä yötä sängyssä ylös, ja alkanut nyrkillä takoa seinää ja kattoa, samalla ääneen ihmetellen, että "miten täältä pääsee ulos?" Me oltiin silloin mökillä ja makuutilassa on matala katto, joten mies kai luuli joutuneensa laatikkoon. Juttelin miehelle hiljakseen ja ohjasin kädestä pitäen makuulle. Kehotukseen "tule tänne mun viereen, niin nukutaan" sain mieheltä vastaukseksi pienellä vauvanäänellä "joo", minkä jälkeen mies nappasi mut kainaloonsa ihan jumalattoman tiukkaan otteeseen kuin jonkin uninallen tms.

Onko muilla vastaavia tarinoita?

 

[Birgitte]

Voi, kuule, on lukemattomia =) Olen aina ollut huonouninen. Uneni on hirvittävän ohutta ja kaikki äänet tunkeutuvat unen läpi. Herään monta kertaa yössä silloinkin, kun nukun omasta mielestäni hyvin. Olen mm. herännyt siihen, että olen ponkaissut ylös sängystä. Siis herännyt vasta, kun olen ollut jo istumassa. Olen lähtenyt vessaan ilman vessahätää ja havahtunut vasta pöntöllä miettimään, ettei tässä istumisessa ole mitään järkeä. Olen myös sytytellyt valoja ympäri asuntoa löytääkseni sukat, joita tarvitsen vasta seuraavana aamuna. Siis ajatus niistä sukista on tullut kesken unen ja olen sitten unentokkurassa noussut etsimään niitä, ettei etsiminen jäisi aamuun. Näitä tarinoita olisi jakaa vaikka kuinka paljon... Älä siis huoli. Kuulut siihen super-hienoon ihmistyyppiin, joka pelastaa perheet tulipalosta pelkän uneen hiipivän aavistuksen avulla ja tekevät varashälyttimet tarpeettomiksi napsahtamalla valvetilaan pelkästä kärpäsen lennosta.

 

["Joo"]

Heräsin joku aika sitten yöllä siihen että oli keittiön tiskialtaalla sormet kurkussa rykimässä jotain ulos ja heräsinunesta vasta siis tuossa kohtaa. Olin kävellyt unissa keittiöön koska näin unta että olen niellyt ripsientaivuttimet ja ne on mun kurkussa kiinni. Ihan järkky tunne ku luuli oikeasti että tukehtuu..

 

[Birgitte]

[QUOTE="Joo";28981402]Heräsin joku aika sitten yöllä siihen että oli keittiön tiskialtaalla sormet kurkussa rykimässä jotain ulos ja heräsinunesta vasta siis tuossa kohtaa. Olin kävellyt unissa keittiöön koska näin unta että olen niellyt ripsientaivuttimet ja ne on mun kurkussa kiinni. Ihan järkky tunne ku luuli oikeasti että tukehtuu..[/QUOTE]

Sori, mutta tämä on kyllä aika tehokas tapa herätä

 

["nukkumaija"]

Kuulut siihen super-hienoon ihmistyyppiin, joka pelastaa perheet tulipalosta pelkän uneen hiipivän aavistuksen avulla ja tekevät varashälyttimet tarpeettomiksi napsahtamalla valvetilaan pelkästä kärpäsen lennosta.

Mulla meni joskus ihan sikakauan, että opin nukkumaan yöni taas levollisesti. Olin aina luottanut mieheen, että kyllä hän hoitaa homman ja suojelee mua, jos syytä on. Raksa-aikana me asuttiin anoppilan pihassa sellaisessa asuntovaunun tyyppisessä kopperossa ja havahduin unestani kerran ilkeään tunteeseen, että joku seisoo sen ulkorappusella. Olisin voinut vannoa, että koppi huojahti sekuntia aikaisemmin, ihan kuin joku olisi astunut alarapulle. Kauhukseni huomasin, että olin oikeassa, kun kuulin askeleen ja koppi huojahti taas. Aloin ravistaa miestä hereille aivan kauhuissani, mutta hän ei todellakaan ole mikään salama heräämään. Tulija oli jo oven edessä tasanteella. Seuraavaksi kuulin, miten kopin ovi avautui ja sulkeutui. Itkua jo väänsin, kun yritin sihistä miehelle, että JOKU TULEE TÄNNE NYT, mutta niin hiljaa, ettei tulija kuulisi. Mitä teki mies? Käänsi jukolauta kylkeä ja käski kertoa, jos joku tulisi ihan sängyn viereen sisälle asti.

Multa mureni luottamus mieheen todella pitkäksi ajaksi. Ihan siitä huolimatta, että aamulla selvisi, että yötyöhön lähtenyt anoppi oli käynyt sammuttamassa meidän ulkovalon silloin yöllä, eikä ovella ollutkaan tappajaa. Joo, todella opin herkkäuniseksi ja kerrasta.

 

["nukkumaija"]

Nostellaanpa tällekin illalle

 

[plakkia?]

Lukeudun myös herkkäunisten joukkoon. Toistuva painajainen, johon herään pari kertaa kuussa, liittyy hampaisiin. Unessa hampaani ovat täynnä jotain tahmeaa mönjää, johon joskus olen tukehtumassa, joskus vaan sitä tulee suusta loputtomasti ja joskus se taas on syövyttänyt hampaani irti. Yöks. Hereillä ollessa mulla ei ole mitään hammasfobioita tai muuten neuroottista hampaidenhoitoa.