Meidän 5-vuotias neidillä on alkanut olla vaikeuksia nukkumaanmenossa ja nukkumisessa. Viime yönä touhu huipentui siihen, että neiti herätti kolmen aikaan ja sitten valvottiin puoli kuuteen.
Tyttö tuli monta kertaa sängyn viereen. Milloin koski silmää (itse asiassa kutitti kun mäkäräinen oli purrut), milloin sormea, milloin pissitti, milloin näki pahaa unta. Useimmiten syynä oli vain se, että ei nukuttanut ja tyttö mietti jotain pääkalloja..
Viimeisen parin viikon aikana neiti aloittaa jo iltapäivällä painajaisista puhumisen ja kertoo, että mieleen tulee koko ajan jotain pääkalloja ja hän miettii niitä ja sitten alkaa pelottaa. Ollaan miehen kanssa puhuttu moneen kertaan tytön kanssa, että ajattelisi jotain muuta, ollaan piirretty perhosia ja teipattu niitä kattoon, ollaan piirretty pääkallon kuvia papereihin ja sitten revitty ne.. ollaan yritetty miettiä että pääkallot nauraa ja onkin koomisia mutta mikään ei auta.
Yöllä yritin rauhoitella, jutella, tyttö oli vieressä moneen otteeseen mutta ei pysynyt sängyssä.
Hitsi kun yöllä käy vessassakin niin joka kerta pitää käydä herättämässä äiti ja ilmoittamassa että kävin vessassa.
Aamuyöstä sitten kahden ja puolen tunnin valvomisen jälkeen meni pinna. Sitte touhu meni uhkailuksi ja komenteluksi sillä seurauksella että alkoi hirveä huuto ja volina ja koko perhe ylhäällä... Tilanne raukesi sillä, että mies otti tytön ja meni aittaan nukkumaan.
Siellä ei ollut mitään ongelmaa.
Yritin sanoa yöllä että jos on ongelmia niin herättäisi isän. Vastaus oli kamala volina "Miksiiiiiiii?!?" . Aina vain äiti, äiti, äiti.....
Jos tää touhu menee tähän niin tässä vaiheessa en keksi muuta kuin että menen muualle nukkumaan niin en ole öisin käytettävissä. Isäänsä ei kyllä herätä yöllä, siitä olen varma.
Keinoja, vinkkejä?
Kaivataan kyllä apua koska nuo nukkumisongelmat ei ole ainoita neidin kohdalla, otsikolla "Tulistuva lapsi" olen kirjoittanut neidin ongelmista enemmänkin.
Eniten tässä tilanteessa häiritsee se, että tuntuu etten jaksa enää tytön kanssa... Tänä aamunakin tuntui etten siedä silmissäni koko lasta. Tottakai rakastan lastani mutta välillä tulee sellainen ilkeä olo, että vihaan tyttöä. Etenkin aamuyöstä... Olo on kamala
Tyttö tuli monta kertaa sängyn viereen. Milloin koski silmää (itse asiassa kutitti kun mäkäräinen oli purrut), milloin sormea, milloin pissitti, milloin näki pahaa unta. Useimmiten syynä oli vain se, että ei nukuttanut ja tyttö mietti jotain pääkalloja..
Viimeisen parin viikon aikana neiti aloittaa jo iltapäivällä painajaisista puhumisen ja kertoo, että mieleen tulee koko ajan jotain pääkalloja ja hän miettii niitä ja sitten alkaa pelottaa. Ollaan miehen kanssa puhuttu moneen kertaan tytön kanssa, että ajattelisi jotain muuta, ollaan piirretty perhosia ja teipattu niitä kattoon, ollaan piirretty pääkallon kuvia papereihin ja sitten revitty ne.. ollaan yritetty miettiä että pääkallot nauraa ja onkin koomisia mutta mikään ei auta.
Yöllä yritin rauhoitella, jutella, tyttö oli vieressä moneen otteeseen mutta ei pysynyt sängyssä.
Hitsi kun yöllä käy vessassakin niin joka kerta pitää käydä herättämässä äiti ja ilmoittamassa että kävin vessassa.
Aamuyöstä sitten kahden ja puolen tunnin valvomisen jälkeen meni pinna. Sitte touhu meni uhkailuksi ja komenteluksi sillä seurauksella että alkoi hirveä huuto ja volina ja koko perhe ylhäällä... Tilanne raukesi sillä, että mies otti tytön ja meni aittaan nukkumaan.
Siellä ei ollut mitään ongelmaa.
Yritin sanoa yöllä että jos on ongelmia niin herättäisi isän. Vastaus oli kamala volina "Miksiiiiiiii?!?" . Aina vain äiti, äiti, äiti.....
Jos tää touhu menee tähän niin tässä vaiheessa en keksi muuta kuin että menen muualle nukkumaan niin en ole öisin käytettävissä. Isäänsä ei kyllä herätä yöllä, siitä olen varma.
Keinoja, vinkkejä?
Kaivataan kyllä apua koska nuo nukkumisongelmat ei ole ainoita neidin kohdalla, otsikolla "Tulistuva lapsi" olen kirjoittanut neidin ongelmista enemmänkin.
Eniten tässä tilanteessa häiritsee se, että tuntuu etten jaksa enää tytön kanssa... Tänä aamunakin tuntui etten siedä silmissäni koko lasta. Tottakai rakastan lastani mutta välillä tulee sellainen ilkeä olo, että vihaan tyttöä. Etenkin aamuyöstä... Olo on kamala