Yöllä räplääminen

Hei,

Meillä on poika 2 v 3 kk ja tyttö 6 kk. Tyttö antaisi kyllä nukkua yöt hyvin, mutta poika on hyvin levoton nukkuessaan. Hän tulee joka yö väliimme ja aloittaa aamuyöstä räpläämisen. Kynsillä rapsuttaa minun rintojani (muutenkin pojan kädet menevät rinnoille edelleen hyvin usein) ja samalla jalat potkii miestäni. Tai toisinpäin, potkii minua ja rapsuttelee mieheni korvia ja niskaa. Tätä on nyt kestänyt jo melkein vuoden ja alamme olla todella väsyneitä. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten pojan saisi lopettamaan öisen räpläämisensä?
Mukavaa päivää kaikille! Tv. Tytti

 

Missäs poju nukkuu(siis ennen kun siirtyy viereen)?
toisessa huoneessa? millaisessa sängyssä?

Mun tyttö nukkui silloin 2v. omassa huoneessaan, jatkettavassa sängyssä. yleesä koko yön, mut sit tuli vaihe ku pyrki viereen yöllä, no enhän mä saanu nukuttuu, joten aina kun tuli viereen, nousin ylös ja vein omaan sänkyyn nukkumaan. muutaman kerran ku vein ni sit ei enää tullut...

Jaksaisitteko kokeilla sitä, että aina kun poika hiipii viereen palautatte ystävällisesti omaan sänkyynsä. kokeilkaa vaikka viikko.

Osahan on sitä mieltä et lasten tulee saada nukkua vanhenpien vieressä, mutta itse en pysty nukkumaan kunnolla jos lapsi äheltää ja heiluu vieressä.

 

Hei,

Poika nukkuu omassa sängyssään meidän vuoteen jalkopäässä, mistä se pääsee meidän viereen. Aikoinaan myös hänen pinnasänky oli samalla paikalla, joten poika oppi vähän liiankin helposti kipuamaan meidän sänkyyn. Tytön pinnasänky on samassa huoneessa myös, mutta vähän matkan päässä. Sille ei ole annettu tuttiakaan, kun pojan kanssa vielä tuttiakin haetaan melkein joka yö. Kauheaa, mutta emme ole saaneet poikaa vieläkään pois yötutilta... ;-/

Aikeena on ollut siirtää molemmat nukkumaan omaan huoneeseensa, mutta ensin olisi hyvä saada poika pysymään omassa petissään. Pelkään, että yöt menee muuten ramppaamisen puolelle. Täytyy kokeilla tuota siirtämistä takaisin. Jotenkin sitä vain on tullut antaneeksi pojalle erivapauksia, jotta se ei tuntisi itseään hyljityksi vauvan takia. Ja muuten se saisi kyllä vieressä nukkuakin, mutta tuo kamala unissaan värkkääminen saisi kyllä loppua.

 

Hei! meillä tyttö 2 vuotta 5 kk ja poika 4 kk ja lähes sama tilanne nukkumisjärjestelyissä. esikoisellamme on teidän "räpläämistänne" vastaava tapa "näprääminen" eli hän haluaa pitää kädestä kiinni ja nypertää kättä. Erityisen tärkeää näpertäminen on nukahtamistilanteessa. Meillä tyttö tulee viereemme nukkumaan joka yö omasta huoneestaan, emmekä ole palautelleet takaisin koska vauva herää tytön "huutoon". Jotenkin sitä on ollut niin väsynyt että on yrittänyt löytää ratkaisun joka mahdollistaa pisimmät yöunet. Ongelmana on kuitenkin sänkymme ahtaus eli lähinnä minä ja mieheni menetämme yöunet yrittäessämme nukkua ahtaasti reunoilla. Niin ja vauva jää väliimme nukkumaan myös ensimmäisen yösyötön jälkeen..Kumpa olisi energiaa palautella tyttöä omaan sänkyynsä Isommalla vielä uniaikoina tutti mukana kuvioissa.

 

Voi kun kuulostaa tutulta! =) Niin, meilläkin tuo räplääminen liittyy myös nukahtamiseen. Annan pojan silloin hampaita irvistellen kynsiä rintakehääni, jotta saan sen nukahtamaan nopeammin. Näistä tavoista pitäisi vain opetella pois, mutta kuten sanottua, ongelman ratkaisua tulee lykättyä ja lykättyä. Itse ennemmin venyy sinne sängyn laidalle keikkumaan, ennen kuin alkaa huudattaa lasta...

 

Ihan sama juttu. Poika räpelsi äitinsä tukkaa ja potki minua. Se alkoi jo alle vuoden iässä ja loppui vasta kun poika oli reilut 4v. Hänellä oli oma huone, mutta jossain vaiheessa yötä hän yleensä könysi sänkyymme.
Tilanne oli aika rasittava. Koetettiin saada nyhrääminen loppumaan hyvällä ja pahalla, mutta mikään ei auttanut. Poika oli muutenkin kovasti kiinni äidissään, vaikka ei minun ja hänen väleissä mitään vikaa ollut. Mutta jossain vaiheessa hänestä tuli yllättäin enemmän isän poika ja se räpeltäminen loppui siihen.
Itse aateltiin, että syy mahtoi olla se, että esikoinen oli vain reilun vuoden kun saimme toisen ja hän joutui sen takia "vieroittumaan" hieman ennen aikojaan. Tunsi siis jotenkin turvattomuutta.

Reipas nuori mies meidän pojastamme on tullut, joten ainakaan siinä mielessä ei tarvitse teidänkään olla huolissaan. Ei lapsella tarvitse mitään "vikaa" olla. Se lienee vain yksi kehitysvaihe. Jollakin kestää vain vähän pidempään. Koettakaa pitää pinnanne. Ei poika ymmärrä tekemistään samalla tavalla sopimattomaksi kuin aikuiset. Kaikesta väsymyksestä huolimatta vaan lempeästi mutta päättäväisesti kädet pois rinnoilta ja ehkä jo 3500 kerta menee sitten perille, ettei se touhu ole äidin mielestä mukavaa.

 

Voi miten tutulta kuulostaa! Poika 1v3kk tuli taas kerran meidän väliin, nyt kuudelta aamulla ja näpelöi vuorotellen kumpaakin, potkii myös välillä ja osuu kuulemma isää arkoihin paikkoihin. Joten eipä siinä sitten enää nukuttukaan ennen kellon soittoa. Tätä on jatkunut ehkä reilun viikon verran joka yö.
Hyvä kun huomaisn teidän viestit, osataan ehkä napakammin puuttua asiaan kun ilmiö on vielä aika lievä.