ympäristön paineet?

moniko teistä on sinut omien ratkaisujensa suhteen, mutta tuntee olevansa ympäristön mielestä epäonnistunut tai tekevänsä väärin?

tarkoitan lähinnä töiden ja lastenhoidon kannalta. ihan lyhytkin vastaus riittää, eikä ole väliä vastaatko mustana vai harmaana. ei ole tarkoitus aloittaa sotaa tästä :attn:

haluaisin vain kuulla muiden kokemuksia, kun omasta puolesta tuntuu siltä, että päätöstäni hoitaa lapset kotona kunnes nuorin täyttää kolme, pidetään useinkin (nimenomaan palstalla) luuserimaisena ja helppona ratkaisuna.
pitäisi tuntea häpeää siitä ettei ole töissä.

toisaalta, olen huomannut täällä usein senkin, että ihan samoin töissäkäyvien pitäisi muka tuntea häpeää siitä että ei ole hoitanut lapsia kolme vuotiaiksi kotona.

mitä olette mieltä? vai onko teille ihan sama? käykö kaikki läpi näitä samoja tunteita?

 

Hatunnosto kaikille kotiäideille, se on niin rankka homma että itestäni ei siihen ole. Tai jatkossa saattaa olla pakko olla mutta minusta on helpompaa lähteä töihin ja viedä kiukutteleva 1,5-3 vuotias hoitoon kuin jäädä tappelemaan koko päiväksi kotiin...

 

No mun mielestä kaikkien jotka jauhavat shittiä toisten elämässä tehdyissä päätöksistä, saisi mennä itseensä ja tajuta, et se jauhaminen ei aiheuta mitään muuta kun pahaa mieltä.

Mä olen sitä mieltä, molemmissa vaihdoehdoissa on puolensa ja toinen sopii toisella kun taas toinen toiselle. Mä en vielä tiedä omaa ratkasuani, ehkä menen syksyllä töihin tai sitten en. Kuopus on silloin 1v.

 

Mie meinasin ihan hyvällä omallatunnolla hoitaa tulevan vaavin kotona kolmevuotiaaksi asti.Taloudellisesti tulee olemaan varmaan tiukkaa,mutta silti.
Hoida vaan ihmeessä lapsukaisesi kotona jos sie ite sitä haluat.Ei silloin siihen pitäisi olla muilla mitään sanomista.Jokainen meistä elää omaa elämäänsä omine säätöineen ja vääntöineen niin ei miusta silloin kukaan voi tulla siulle sanomaan miten siun pitäs lapses hoitaa.

 

On kyllä.
arvosteltu on ratkaisuista aiemmin ja arvostellaan nyt tehdyistä ratkaisuista.

Lisäksi minulta vaaditaan tiettyjä, ns. oikeita TUNTEITA mutta myös toimintaa, tekemistä, vastuuta miehen lapsista.

 

Mä olen hoitanut molemmat muksut kotona niin pitkään kuin hoitovapaata sai eli siihen asti kun likka oli 1v 10 kk ja junnu 3 v. Eipä ollet palstaa eikä edes nettiä silloin, joten ei ollut moista ongelmaa Suurin osa tutuistakin käytti mahdollisuuden hoitaa pienen lapsen kotona.

 

mielestäni valinta on aina perheelle oikea kun tekee päätöksensä sen pohjalta mitä itse haluaa ja minkä kokee oikeaksi eikä tee niin kuin muut olettaa ja neuvoo. jokaisessa asiassa on aina kaksi puolta ja ilkeydet on yleensä kateellisten panettelua

 

No äh, kunhan ei lakia rikota ja kukaan ei joudu kärsimään ym, mun puolesta on ihan sama mitä ihmiset tekee.

 

Meillä on aina tehty ratkasut omista lähtökohdista katsottuna oikein ja niin että itse on sinut päätösten kanssa. En ole koskaan oikeasti jaksanut miettiä mitä muut asiasta ajattelee.

 

oisko vielä mielipiteitä?

 

Minua ärsyttää molemminpuoliset paineet. Äitini on sitä mieltä että minun TÄYTYY hoitaa lapset kotona VÄHINTÄÄN 3vuotiaiksi, mieheni äiti on sitä mieltä että minun TÄYTYY mennä töihin VIIMEISTÄÄN silloin kun kuopus on 8kk.. Aion tehdä juuri niin kuin meidän perheelle on parasta (laittaa hoitoon kun kuopus on 1,5-2v), eli kumpikin mummo motkottaa. Olen huomannut että tein miten tahansa, niin aina jollakin on jotain sanottavaa.. Mutta se on heidän murheensa. =)

 

en ole koskaan kokenut paineita kenekään sanomisista, itsetunto on kohdillaan ja tiedän, että meidän perheen päätökset ei muille kuulu. en voi ymmärtää sitä, että aikuinen nainen antaa toisten mielipiteiden häiritä. minua ei puolestani yhtään kiinnosta minkälaisia päätöksiä muut tekevät. ei mulla ole siis muille mitään moralisoitavaa, eikä mulle kukaan uskalla aukoa päätä.

 

Mun mielestä jokainen perhe päättää itse. Ihan terveitä ja onnellisia lapsia tulee molemmilla tavoilla! Itse en jaksaisi olla kolmea vuotta kotona, sillä kaatuisi seinät päälle ja kaipaisi omaa aikaa ja työelämää.