Ymmärtäisittekö ja antaisitte anteeksi?

Katherine Wheel

Aktiivinen jäsen
27.01.2005
17 604
0
36
Hyvä ystävänne alkaa seurustelemaan. Parin kuukauden seurustelun jälkeen ystävänne ilmoittaa ettei halua olla kanssanne enää missään tekemisissä, syy se että olette loukanneet hänen kumppaniaan! Sellaista ei ole tapahtunut, kaverinne vaan ilmoittaa näin ja kun ihmettelette mitä vittuu, niin tämä ystävänne kumppani soittaa teille ja haukkuu säälittäväksi huoraksi ym. Todennäköisesti tämä ystävänne kumppani on paskapuheillaan kääntänyt ystävänne teitä vastaan, tai mistäs sen tietää, voi vaan arvailla kun mitään vastausta ei asiaan saa. Jonain päivänä ystävänne ehkä tajuaa olleensa tyhmä ja haluaa pyytää anteeksi. Annatteko anteeksi ja ymmärrätte jopa tämän käytöstä? Oonks mä jotenkin outo kun mun mielestä tollasen ihmisen ei tarvii enää olla mun ystävä, mun ystävät ei käyttäydy noin enkä minäkään käyttäydy niin ystäviäni kohtaan?
 
se on ihastuminen ja rakastuminen kumma juttu, uusi kumppani voi sekoittaa toisen pään miten haluaa jos vain osaa sen. usko pois, laput tippuu ystäväsi silmiltä joku kaunis päivä ja hän tajuaa mitä on tullut tehtyä. silloin minun mielestä ystävyys mitataan, voitko olla tukena ja ymmärtää minkä virheen hän on tehnyt ja voitte yhdessä purkaa asiaa.
mutta oma on ratkaisusi miten jatkat tästä
 
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Jos susta tuntuu, että et enää halua olla ystävä tuollaisen kanssa, (mikä olis tosi ymmärrettävää ) ei tarvitse antaa anteeksi ja ymmärtää.


Tää ei tapahtunu mulle, vaan siskolleni. Se vaan odottaa että kaverinsa tulee järkiinsä ja tajuaa tehneensä tyhmästi, mä en ymmärrä tollasta vaan mun mielestä se ihminen saa olla ihan omissa oloissaan ja olla näyttämättä enää naamaansa.
 
Mun mielestani, tollaisessa tilanteessa, ystavana, mulla alkaisi soida halyytyskellot paassa. Miksi ihmeessa ystavan uusi seurustelukumppani kokisi tarpeelliseksi kontrolloida kumppaninsa ystavyyssuhteita, ja valehtelemalla rajoittaa niita.

Ma saattaisin ystavalleni kirjoittaa kirjeen, jossa sanoisin, etta en ole millaan lailla hanen kumppaniaan loukannut, mutta kunnioitan henen valintaansa olla olematta yhteyksissa. Kuitenkin muistuttaen, etta takaportti on aina auki.
 
minä kirjoittaisin kirjeen, jossa kertoisin (kauniisti ) etten yhtään tiedä, mitä sellaista olen voinut tehdä joka tällaisen tilanteen on aikaansaanut. Pyytäisin vastaamaan vaikka tekstiviestillä, jotta voisin ymmärtää, mikä välien rikkoutumisen taustalla on.

Lopuksi kiittäisin ystävyydestä ja pahoittelisin, ettei enää voida olla tekemisissä.

Auttaisiko?
 
En ehkä ymmärtäisi. Riippuu miten hyvä ystävä on ollut. Siskoni miehen kanssa oli vähän samanlainen kuvio, mutta siskoa on vaikeampi sulkea elämästä kuin ystävää. Ajan myötä ollaan siskon kanssa taas väleissä, siskon miestä näen kerran vuodessa ja tervehditään. Kuitenkin niin vaikeaa on ollut, että vähemmän tärkeän ihmisen takia en olisi jaksanut..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Taare:
se on ihastuminen ja rakastuminen kumma juttu, uusi kumppani voi sekoittaa toisen pään miten haluaa jos vain osaa sen.

Sellaista kakslahkeista ei maa päällään kanna, että saisi minut luopumaan esim. omista ystävistä tai sukulaisista. Sellainen ihminen on narsistinen tai muuten sairas, jos edes sellaista vaatii.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alma Puunaula:
Mun mielestani, tollaisessa tilanteessa, ystavana, mulla alkaisi soida halyytyskellot paassa. Miksi ihmeessa ystavan uusi seurustelukumppani kokisi tarpeelliseksi kontrolloida kumppaninsa ystavyyssuhteita, ja valehtelemalla rajoittaa niita.

Ma saattaisin ystavalleni kirjoittaa kirjeen, jossa sanoisin, etta en ole millaan lailla hanen kumppaniaan loukannut, mutta kunnioitan henen valintaansa olla olematta yhteyksissa. Kuitenkin muistuttaen, etta takaportti on aina auki.

peesi!
 
tas kun vanhenee niin onneks pakostakin joutuu antamaan anteeks, ei vaan ystaville vaan ylipaatansa kaikille: toissa, kotona, kavereille, tuntemattomille.
eipa ole ollu pitkaan aikaan ketaan jolle olisin kantanu kaunaa. vihanen olen ollu ja suutuksissa, mut kun itekaan ei aina ole ollu taydellinen niin anteeks annan aina, pyysi sita joku tai ei.
pitaa tehda jotain tosi poyristyttavaa etten mie antais anteeks, mitkaan p.askapuheet ei siihen riita.
me big cow have a BIG nerves :saint:
 
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa. Itse olen antanut anteeksi mutta ei meistä enää sydänystäviä tullut. Kavereita kuitenkin. Rakkaussuhteilla on kyllä todella outo vaikutus ihmisiin. Kaverit saattaa unohtua pitkäksi aikaa rakkauden alkuhuumassa..
 
Jätä ovet auki jos joskus haluatte jatkaa ... Anteeksi voi aina antaa ystävyys ei vaan ole sen jälkeen enää samanlaista kuin ennen.Kuulostaa ihan mun ystävältä joka rakastui hullun lailla mieheen joka oli itsekäs ja vie hänet huonoille teille.Meidän seura ei miehelle kelvannut se katsoi meitä halveksien.No rakkaus loppui ja ystävä tuli järkiinsä mutta liika oli tapahtunut ja homma ei enä toiminnut.
 

Yhteistyössä