Ymmärtääkö kukaan minua?

[vieras]

Usein harmittaa, että lasten myötä omaa aikaa ei enää ole omiin kiinnostuksen kohteisiin ollenkaan. Siis aikaa lukea hyviä kirjoja tai perehtyä oman alan asioihin, opiskella ym. Kaikki aika menee lapsiin.

Toisaalta voisin palata töihin, mutta siltikään ei olisi aikaa sen enempää lukemiseen, liikuntaan ym.

Tämä asia masentaa minua paljonkin aika ajoin. Kun minuun on iskostunut ajatus, että lasten on parempi kotona, koska päivähoito on ajettu suomessa niin huonolle tolalle, ja lapsilta vaaditaan liikaa ja kaikenlainen suorittaminen ja ihmisten arvottaminen on muotia. Niin olen halunnut jonkinlaisen vastaiskun.

Töitä en pakene olemalla kotona, koska olen aina menestynyt hyvin opinnoissani aina ja minulla on korkeakoulututkinto ja pidän alastani ja ennemminkin koen uhrautuvani ja eläväni lapsille.

Olen usein kateellinen muiden kulttuureiden äideille. Esim. japanissa, italiassa ym. tietääkseni lapset hoidtaan hyvin mummojen toimesta, vaikka äiti olisi töissäkin. Kun lapsia tehdään niin vähän, eivät mummotkaan siellä rasitu liikaa.

 

[fanta]

Lapsesi lienevät aika pieniä vielä? MInulla oli vähän samanlaisia tuntemuksia, kun omani olivat alle kouluikäisiä. Kävin töissä ja hoidin kotia ja lapsia, ei siinä jäänyt juuri aikaa muuhun. Ei esim lukemiseen. Mutta kun lapset ovat kasvaneet isommiksi, on sitä aikaa taas alkanut tulla. Vuorotyöläisenä saan olla joskus ihan yksinkin kotona ja se on parasta omaa aikaa =) Tiedän ettei se nyt juuri paljon lohduta, että odota vaan, lapset kasvavat, mutta jospa se jossain vaiheessa auttaisi sekin tieto =)

 

[vieras]

Lapsesi lienevät aika pieniä vielä? MInulla oli vähän samanlaisia tuntemuksia, kun omani olivat alle kouluikäisiä. Kävin töissä ja hoidin kotia ja lapsia, ei siinä jäänyt juuri aikaa muuhun. Ei esim lukemiseen. Mutta kun lapset ovat kasvaneet isommiksi, on sitä aikaa taas alkanut tulla. Vuorotyöläisenä saan olla joskus ihan yksinkin kotona ja se on parasta omaa aikaa =) Tiedän ettei se nyt juuri paljon lohduta, että odota vaan, lapset kasvavat, mutta jospa se jossain vaiheessa auttaisi sekin tieto =)

No, meillä kyllä on koululainenkin jo, ja en hänen kanssaan sen helpommalla pääse. Hän on esikoisena ollut aina seurankipeä luonne, ei ole hetkeäkään yksinään.

 

[fanta]

No, meillä kyllä on koululainenkin jo, ja en hänen kanssaan sen helpommalla pääse. Hän on esikoisena ollut aina seurankipeä luonne, ei ole hetkeäkään yksinään.

Joo, kyllä se tosiaan vei hetken koulun alettuakin, että sitä omaa aikaa alkoi tulla, tai sen oikeastaan huomasi. Kun kumpikin lapsi oli jo koulussa ja sattui omat työt sopivasti, oli omaa aikaa yhtäkkiä melkein liian kanssa =)