siis meillä on tuo nuorin 3v ja itsellämme lähestyy 40v.kaikki kaverimme ovat saaneet lapsensa jo melkein kasvatettua eivätkä aina tajua meidän tilannetta tai sitä ettei meitä kiinnosta baareissa käynti tai emme voi reissata minne vain,kun tekis mieli..välillä pistää kiukuksi kun saa rautalangasta vääntää asiat!
ymmärtääkö kaverinne eri elämäntilanteenne?
- Viestiketjun aloittaja mamizzo
- Ensimmäinen viesti
Ei ymmärtänyt, kun niillä ei ole lapsia ja nykyään en juuri enään niitä näe, kun en pääse samanlailla menemään, kun ennen
juuri tuota olenkin miettinyt,miksi kavereita pitää aina nähdä baareissa?miksei ne tule muuten vaan kylään,kun lapsi rajoittaa menoja...
No mut kaikki muutkin, kun baariin meno. Mä en vaan tällä hetkellä pääse oikein mihinkään, kun lapset on niin pieniä vielä. Ja jostain syystä olen vieraantunutkin niin paljon ettei oikein ole edes enään mitään yhteistä puheen aihetta.
Mä vaan välillä kaipaan niitä aikoja, kun oli joku jonka kanssa juoruta.
Mä vaan välillä kaipaan niitä aikoja, kun oli joku jonka kanssa juoruta.
no aivan varmasti!mä olen huomannut,että ystävistämme moni alkaa viettää aikaa lapsettomien pariskuntien kanssa,mutta siinäpä sitten!
V
"vieras"
Vieras
Ei ole ollut ongelmaa, emme ole ikinä olleet mitään baari-ihmisiä, ihan samalla tavalla istutaan iltaa kahvin merkeissä kuin ennen lapsiakin.
V
"vieras"
Vieras
Mä ainakin haluan nähdä kavereita ilman lapsia...ei nyt välttämättä baarissa tai yöaikaan, vaan ihan missä tahansa muualla, missä kaveri voi keskittyä lasten sijaan ystävien seuraan eikä joku tule koko ajan keskeyttämään juttuja. Tietty tälleen työssäkäyvänä en kyllä arkisin oikein mihinkään päiväkahvittelemaan pääse, että illalla pakko tavata. Mut tapaaminen silleen että lapsi on paikalla on aika yhtä tyhjän kanssa. Hyvä että saa kuulumisiakaan vaihdettua ja jos vaikka itsellä on vaikeaa jonkun asian kanssa (esim. vaikea sairaus), niin pitää koko ajan miettiä että voiko asiasta puhua lasten kuullen. Voihan sitä aina välillä nähdä niinkin, mutta jos jotakuta ei IKINÄ pysty tapaamaan ihan aikuisten kesken, niin kyllä ystävyys sen ihmisen kanssa alkaa hiipua väistämättä.
Ja en kyllä oikein ymmärrä sitä, miksei lasten isä voi välillä ottaa vastuuta omista lapsistaan niin että äiti pääsisi näkemään omia kavereitaan myös ilman lapsia, sori nyt vaan.
[QUOTE="vieras";22603071]Ja en kyllä oikein ymmärrä sitä, miksei lasten isä voi välillä ottaa vastuuta omista lapsistaan niin että äiti pääsisi näkemään omia kavereitaan myös ilman lapsia, sori nyt vaan.[/QUOTE]
Niin...samaa mietin. Ja minäkin tykkään nähdä ystäviäni myös ilman lasten (omien tai heidän) läsnäoloa, vaikka ns. perhetapaamisiakin on meillä paljon.
Niin...samaa mietin. Ja minäkin tykkään nähdä ystäviäni myös ilman lasten (omien tai heidän) läsnäoloa, vaikka ns. perhetapaamisiakin on meillä paljon.
F
Foortti harmaana
Vieras
Mulla on ollu se onni, että hyvät kaverit on ymmärtäny ja/tai ollu/on suht samassa elämäntilanteessa.
Ja baari on ollu harvalle se pääasia elämässä.
Eniten rassaa nyt kun on töissä se, ettei ystäville oiken jää sitä aikaa.
(mä teen puolet vuodessa normipäivätyön + 10h ylimääräistä)
Eli kun mulla ei oo vapaa-arki-iltoja viikolla, paitsi nyt tammikuusta eteenpäin maanantait luojan kiitos. Ja viikonloput on ihmisille jotenkin hankalia mennä kylään, vaikka mulle se olis yks ja sama...
Niin se syö.
Ja baari on ollu harvalle se pääasia elämässä.
Eniten rassaa nyt kun on töissä se, ettei ystäville oiken jää sitä aikaa.
(mä teen puolet vuodessa normipäivätyön + 10h ylimääräistä)
Eli kun mulla ei oo vapaa-arki-iltoja viikolla, paitsi nyt tammikuusta eteenpäin maanantait luojan kiitos. Ja viikonloput on ihmisille jotenkin hankalia mennä kylään, vaikka mulle se olis yks ja sama...
Niin se syö.
[QUOTE="vieras";22603071]Mä ainakin haluan nähdä kavereita ilman lapsia...ei nyt välttämättä baarissa tai yöaikaan, vaan ihan missä tahansa muualla, missä kaveri voi keskittyä lasten sijaan ystävien seuraan eikä joku tule koko ajan keskeyttämään juttuja. Tietty tälleen työssäkäyvänä en kyllä arkisin oikein mihinkään päiväkahvittelemaan pääse, että illalla pakko tavata. Mut tapaaminen silleen että lapsi on paikalla on aika yhtä tyhjän kanssa. Hyvä että saa kuulumisiakaan vaihdettua ja jos vaikka itsellä on vaikeaa jonkun asian kanssa (esim. vaikea sairaus), niin pitää koko ajan miettiä että voiko asiasta puhua lasten kuullen. Voihan sitä aina välillä nähdä niinkin, mutta jos jotakuta ei IKINÄ pysty tapaamaan ihan aikuisten kesken, niin kyllä ystävyys sen ihmisen kanssa alkaa hiipua väistämättä.
Ja en kyllä oikein ymmärrä sitä, miksei lasten isä voi välillä ottaa vastuuta omista lapsistaan niin että äiti pääsisi näkemään omia kavereitaan myös ilman lapsia, sori nyt vaan.[/QUOTE]
ajoinkin takaa sitä,miksi tapaamiset jäävät kokonaan pois ellei käy baareissa?en sitä etteikö tapaisi ilman lapsia kahvittelun merkeissä.ja meillä siis pariskunnista kyse jotka ennen kävivät kylässä paljon useammin kuin nyt...ei meitä lapset estä kahvittelemasta
Ja en kyllä oikein ymmärrä sitä, miksei lasten isä voi välillä ottaa vastuuta omista lapsistaan niin että äiti pääsisi näkemään omia kavereitaan myös ilman lapsia, sori nyt vaan.[/QUOTE]
ajoinkin takaa sitä,miksi tapaamiset jäävät kokonaan pois ellei käy baareissa?en sitä etteikö tapaisi ilman lapsia kahvittelun merkeissä.ja meillä siis pariskunnista kyse jotka ennen kävivät kylässä paljon useammin kuin nyt...ei meitä lapset estä kahvittelemasta
O
"opiskelija"
Vieras
Jep, ei ymmärrä mun yli 30 vuotiaat äitikaverit mua ollenkaan. Olen köyhä opiskeljia ja heillä ollut ura jo pitkään... Jotenkin ollaan ihan eri aaltopituuksilla.
Oho.
Pakko todeta, että aika erikoista. Että 2 aikuista ei pääse syömään yhden lapsen (jo 3 v) kanssa.
Jos lapsi on kotonakin niin vilkas, että kahvittelusta ei tule mitään, ja siksi he eivät tule teille?
Jos heitä harmittaa se, että te ette lähde enää edes syömään vaan ainoa mahdollisuus nähdä teitä olisi tulla teille kylään?
Miksi ette mene erikseen, toinen jää lapsen kanssa kotiin?
V
"vieras"
Vieras
No varmaan tuo teidän vilkas lapsi onkin se perimmäinen syy, miksi vierailevat mielummin lapsettomilla ystävillä kuin teillä.
Jos ette ehdi ravintolassakaan hetkeä istua ja nauttia ruoasta, niin ei varmasti teidän luona kahvittelukaan ole ihan samanlaista enää kuin lapsettomina aikoina.
V
"vieras"
Vieras
Vai "vilkas" lapsi, enpä sitten ihmettelekään jos ketään ei kiinnosta toista kertaa tavata. Meillä lapset on koulutettuja ja vähemmän vilkkaita, että aikuiset voi hetken istua ja juoda kahvit ja jutella ja jopa syödäkin ihan normaalisti.
Ymmärtää yllättävän hyvin, vaikka ystäväpiirini koostuu lähinnä sinkuista reilu parikymppisistä nuorista naisista.
Pari avoliitossa ja pari uutta ystävää perheellisiä.
Ei ole tullut mitään törmäystä missään vaiheessa, päinvastoin. Ne on aina ymmärtäny ja tukenu, toisaalta niin minäkin heitä. En ole lakannut ymmärtämästä että joku toinen haluaa elää railakasta sinkkuelämää ja jaksan kiinnostua "mitä linda teki viimeviikonloppuna" tarinoista. Ja kyllä multa on olkapää löytynyt kuukauden seukkauksen jälkeiseen suruun
Tottakai, ystäviä ollaan eri elämäntilanteista huolimatta!
Inhottavaa jos monella on toisenlaisia kokemuksia ystävistä
Pari avoliitossa ja pari uutta ystävää perheellisiä.
Ei ole tullut mitään törmäystä missään vaiheessa, päinvastoin. Ne on aina ymmärtäny ja tukenu, toisaalta niin minäkin heitä. En ole lakannut ymmärtämästä että joku toinen haluaa elää railakasta sinkkuelämää ja jaksan kiinnostua "mitä linda teki viimeviikonloppuna" tarinoista. Ja kyllä multa on olkapää löytynyt kuukauden seukkauksen jälkeiseen suruun
Tottakai, ystäviä ollaan eri elämäntilanteista huolimatta!
Inhottavaa jos monella on toisenlaisia kokemuksia ystävistä
V
"Vieras"
Vieras
Siis eikö se ole itsestäänselvää, että sitä ei pääse menemään, niin kuin ennen? Miksi sitä pitäisi edes vääntää rautalangasta kenellekään?
Itse olen törmännyt asioihin, että miehelle on sanottu, että "iski nakki", kun on jäänyt lasten kanssa kotiin mun menojen aikana. Mikä h..vetin nakki iski? Lasten isälle. Blääh, mua oikein ärsyttää nää tyhmät ihmiset, jotka ei tajua itsestäänselvyyksiä.
Itse olen törmännyt asioihin, että miehelle on sanottu, että "iski nakki", kun on jäänyt lasten kanssa kotiin mun menojen aikana. Mikä h..vetin nakki iski? Lasten isälle. Blääh, mua oikein ärsyttää nää tyhmät ihmiset, jotka ei tajua itsestäänselvyyksiä.
[QUOTE="vieras";22603234]Vai "vilkas" lapsi, enpä sitten ihmettelekään jos ketään ei kiinnosta toista kertaa tavata. Meillä lapset on koulutettuja ja vähemmän vilkkaita, että aikuiset voi hetken istua ja juoda kahvit ja jutella ja jopa syödäkin ihan normaalisti.[/QUOTE]
Koulutettuja
, hauskasti sanottu.
Meillä on aika eloisat lapset, mutta hyvin on ravintola- ja kahvilakäynnit sujuneet, vaikka minä olisin ollut ainoana aikuisena. Voi johtua siitä, etten ole missään vaiheessa suostunut luopumaan oikeudestani tavata ystäviäni kahviloissa/ravintoloissa, vaan lapset on vauvasta asti kulkeneet mukana (ei tosin aina, koska ilman lapsiakin on kiva joskus mennä).
Koulutettuja
, hauskasti sanottu.Meillä on aika eloisat lapset, mutta hyvin on ravintola- ja kahvilakäynnit sujuneet, vaikka minä olisin ollut ainoana aikuisena. Voi johtua siitä, etten ole missään vaiheessa suostunut luopumaan oikeudestani tavata ystäviäni kahviloissa/ravintoloissa, vaan lapset on vauvasta asti kulkeneet mukana (ei tosin aina, koska ilman lapsiakin on kiva joskus mennä).
V
"vieras"
Vieras
Koulutettuja
Meillä on aika eloisat lapset, mutta hyvin on ravintola- ja kahvilakäynnit sujuneet, vaikka minä olisin ollut ainoana aikuisena. Voi johtua siitä, etten ole missään vaiheessa suostunut luopumaan oikeudestani tavata ystäviäni kahviloissa/ravintoloissa, vaan lapset on vauvasta asti kulkeneet mukana (ei tosin aina, koska ilman lapsiakin on kiva joskus mennä).
Koulutettuja koulutettuja juurikin samalla tavalla kuin sinulla eli olemalla mukana. Anoppi oli vallan kauhuissaan kun kuuli minun olleen yksin kahden lapsen kanssa Keskisellä lauantaina, olihan muuten väkee, mutta ei lapset tuottaneet mitään päänvaivaa ja syömässäkin kyllä käytiin. Lapset ovat 3 ja 5 vuotiaat.
K
"koppis"
Vieras
Koulutettuja
Meillä on aika eloisat lapset, mutta hyvin on ravintola- ja kahvilakäynnit sujuneet, vaikka minä olisin ollut ainoana aikuisena. Voi johtua siitä, etten ole missään vaiheessa suostunut luopumaan oikeudestani tavata ystäviäni kahviloissa/ravintoloissa, vaan lapset on vauvasta asti kulkeneet mukana (ei tosin aina, koska ilman lapsiakin on kiva joskus mennä).
Meilläkin 2 lasta on "koulutuksen" läpäisseitä, mutta tiedäpä häntä, miksi tuo juniori ei oikein kouluttaudu samaan malliin vaan tahtoisi vain juosta ravintolassa jne. Silti kuljetamme häntä samaan malliin mukana kuin toisiakin, jospa se siitä..empä tiennytkään,että "koulutuksella" saadaan kaikki lapset samaan muottiin...miksi menisimme ravintolaan,jossa lapsi ei viihdy ja pakottaisimme hänet istumaan siellä vain että voimme syödä pihvimme ja seurustella ystäviemme kanssa??ehkä jonkun mielestä hienoa,mutta lapsen kannalta ehkä ei.
