Ymmärtääkö täällä kukaan mun pointtia kun mun kaveri ei vaan tajua...

(Eikä sen tarviikaan, siinähän ihmettelee, mutta otan nyt silti puheeksi )

Mä työskentelen ryhmiksessä 1-6 vuotiaiden kanssa 5 päivänä viikossa aamusta iltapäivään. Rakastan työtäni ja tykkään sitä tehdä, mutta olis ihan naurettavaa väittää et aina menis into piukassa töihin vihellellen ja riemumielin.

Mulla on vain yksi lapsi, ekaluokkalainen ERITTÄIN puhelias poika.

Ja mä törkee kauhee äiti tarvitsen iltaisin myös hiljaisuutta.
Mä en jaksa sitä jatkuvaa pulputusta ja pälpätystä ja sanon et nyt hyst, mä 15-30 min haluan olla ihan rauhassa! Ja tästä syystä olen kamala ihminen kaverin mielestä.

Kyllä, se ilta on lyhyt aika olla oman lapsen kanssa, mutta hän menee kuitenkin nukkumaan n.klo20.30 eli on meillä siinä kuitenkin useampi tunti vaikka puoli tuntia ottaisinkin omaa aikaa ja "toipuisin töistä."
Se hälinä siellä lasten kanssa on kuitenkin ihan eri luokkaa kun esim.hiljaisessa toimistossa oleminen. Ja se jatkuva skarppina olo jotenkin vie voimia.

Mun mielestä mulla on oikeus ns.palautua töistä 15-30 min per ilta jos se auttaa mua jaksamaan. Ja ekaluokkalaiselta mun mielestä voi jo vaatia sen 15-30 min itekseen olemista Tekee sitten vaikka läksyjä tossa samaan aikaan niin et auttelen välillä, mutta ei sitä tauotonta pälpätystä kiitos..
Sillon kun lapsi oli pienempi otin sen oman aikani lapsen mentyä nukkumaan, mutta nykyään lapsi jo niin iso et menen melkein itsekin jo sitten 21 maissa nukkumaan..

Olenko mä nyt ihan kohtuuton ja kamala ja hirvee ja epäreilu ja lapsellinen ja tyhmä?

Tapaani en muuta vaikka sanoisitte että olen, mutta haluan tietää ymmärtääkö kukaan mun pointtia...

 

No jos sinä tiedät tarvitsevasi sen ikioman hiljaisen vartin niin sinä otat sen. Vaikka kotimatkalla alat kiertää pitemmän matkan kautta tai vaikka pysäytät auton levikkeella ja hiihlailet sen hiljaisen hetkesi siinä.

Mitä ihmettä asia sinun kaverille kuuluu? Sinun sen sijaan on pidettävä huolta omasta jaksamisestasi ja jos se hoituu vartin hiljaisuuskylvyllä, niin onnekasta sinulle.

 

 

Näyttääkin siltä, että itse tajuat ja pidät itseäsi kamalana tuon naureskelun johdosta.

 

Olenko mä nyt ihan kohtuuton ja kamala ja hirvee ja epäreilu ja lapsellinen ja tyhmä?

no et ole

 

no mun mielestä et ole ollenkaan kohtuuton. kun lapsen ei kuitenkaan tarvii kusi sukassa olla liikkumatta. joskushan ne läksytkin on tehtävä, joten ne on hyvä tehdä tuon rauhoittumis hetken aikana

 

Musta olet erittäin lapsellinen sekä... Syyt on vaan muualla kuin omassa rauhassasi.

 

No et ole kohtuuton. Kyllä meillä ihan suoraan sanotaan lapsille, että nyt ootte hetken hiljaa kiitos, äitillä alkaa muuten soimaan pää. :xmas:

 

No musta toi ei nyt vaatinut mitään ihan hirveetä ymmärrystä. Kyllä mäkin mielelläni vähän rauhotun päivän päätteeks ja teen sen sillon kun lapsi (3v.) kattoo pikku kakkosta. Tietty saattaahan se sitä kattoessa jotain välillä höpöttää. Samaten jos on puhekyselyripulia jatkunut taukoamatta kovinkin pitkään niin joskus sanon et nyt voitas olla vähän aikaa ihan hiljaa. En kyl ole aatellut et olen ihan hirvee, lapsellinen ja itsekäs.

 

Tiedän tunteen. Itse olen töissä koulussa (en opena ), jos joudun olosuhteiden pakosta liikkumaan samaan aikaan käytävällä kun ipanat menevät ulos, on mulla kuulosuojaimet. Sellaiset jotka leikkaavat tietyt äänentaajuudet pienemmiksi.

 

siksi tää mun kaveri mua paheksuu kun se on sit lapselta pois sekin VIISITOISTA minuuttia
sanoin sille et voin yhtähyvin istua paskalla vartin eikä sinne tarvii kenenkään tulla huuteleen :ashamed:

mua vaan huvittaa miten jotkut tekee tällasista asioista ongelmia? lasta ei kuulema saa vaatia olemaan hiljaa ja äidillä ei ole oikeutta omaan rauhaan kun kerta on äidiksi halunnut :xmas:

meillä on kyllä lasta vaadittu olemaan hiljaa mun puheluiden aikana ihan pienestä pitäen, iik.

 

Mä oon kamalampi. En ole edes töissä ryhmiksessä tms lasten parissa, ja käsken omat muksut silti aika ajoin huoneeseensa kun haluan olla edes vartin rauhassa, hiljaisuudessa, ilman mitään häiriötä.

 

Minusta tuo on ihan ymmärrettävää ja käsittääkseni ihan yleistäkin niille, jotka on esim. päiväkodissa töissä. Olen kuullut monen sanovan, että kaipaa töiden jälkeen sen hiljaisen hetken, koska se hälinä töissä on niin hirveä.

 

eikö se tee mitään muuta kun puhua pälpättää?Dvd pyörimään tai joku mielenkiintoinen tietokone peli ,niin saat sen hengähdyshetken.Näin ainakin meillä kaikki kolme hiljenee(3v,6v ja 8v).

 

siksi tää mun kaveri mua paheksuu kun se on sit lapselta pois sekin VIISITOISTA minuuttia
sanoin sille et voin yhtähyvin istua paskalla vartin eikä sinne tarvii kenenkään tulla huuteleen :ashamed:

mua vaan huvittaa miten jotkut tekee tällasista asioista ongelmia? lasta ei kuulema saa vaatia olemaan hiljaa ja äidillä ei ole oikeutta omaan rauhaan kun kerta on äidiksi halunnut :xmas:

Oletko analysoinut koskaan miksi olet näin riippuvainen ystäväsi mielipiteistä ja miksi ne vaikuttavat sinuun niin kovasti että kyselet hyvin selvää asiaa täältä?
Miellyttämisenhalua? Läheisriippuvuutta? Huomattavaa epäitsenäisyyttä ajattelussa ja elämässä?

 

Kyllä minäkin haluan sen hengähdyshetken kun kotiin tulen. Keitän kahvit ja istun koneelle lukemaan uutiset.

 

Olin joskus keittiöllä töissä ja sen jälkeen vasta ääniherkkä olikin, koko päivän kuuntelee astioiden tosi kovaa kilinää pesukoneen jyrinää ym niin sen jälkeen oli pakko saada kotona vähäksi aikaa hiljaista! Tuolla paikassa ylittyi se turvallinen desipelimääräkin, jonka jälkeen kuulo alkaa vaurioitumaan pikkuhiljaa...
JOTEN ymmärrän sua täysin! Jokanen tarvii kyllä hetken päivässä hiljaisuutta! Ja meilläkin on tyttö kauhea papupata Ei ole hiljaa muulloin kuin pikkukakkosta katsoessa (ah! mitä autuutta )

 

lapsi tarvii tiedon, että hän ei omista maailmaa, ja että muillakin on tarpeita. jos nämä tiedot jätetään epäselviksi tai suorastaan pimitetään, se on lapsen pahoinpitelyä. ei se vartti.