Ymmärtääkö miehesi sinua?

Lyhyesti kysyttynä, voitko keskustella miehesi kanssa esimerkiksi tunteistasi ja huolistasi niin, että miehesi ymmärtää ja kunnioittaa mielipidettäsi? Kertoo ehkäpä vielä oman rakentavan mielipiteensä?

Tilanne on se, että omassa parisuhteessani näin ei ole. Jos haluan keskustella tunne-elämästä, parisuhteen ongelmista tai jostakin muusta, mies suuttuu, teilaa mielipiteeni ja poistuu tilanteesta. Rakentava keskustelu on ihan täysi mahdottomuus, hän hyvin harvoin myöntää olevansa väärässä tai pahoittelee, vaikka aihetta todella olisi. Muuten asiat ovat hyvin, mutta tämä hiertää minua pahasti... Haluaisinkin tietää onko normaali palstalaisen parisuhde avoin ja kunnioittava, mieskin keskustelutaitoinen tunne-elämän suhteen?

 

Kunnioitustahan voi osoittaa muutenkin kuin sanoin, vai kuinka?

 

Voin keskustella. Mies itseasiassa kaipaisi kuulla paljon enemmänkin ajatuksiani ja tunteitani, en vain oikein osaa... Yleensä mies on keskustelun avaaja ja eteenpäin viejä.

 

Kyllä miun mies ymmärtää minua ja kunnioittaa miun tunteita ja mielipiteitä ja osaa
keskustella miun kanssa ja myös kertoo oman mielipiteensä.
Myö jutellaan ja höpistään paljon miehen kanssa.
Mies osaa myös lohduttaa.

 

Jutellaan tosi paljo kaikesta. Ymmärtää mun tunteita, kuuntelee ja kyselee mun mielipidettä. Musta oli niin IHANA, ku ennne joulua (olin riidellyt siskoni kanssa ja muutki asiat kaatu päälle) makasin sängyllä itkun partaalla. Mies tuli viereeni koppas kainaloon, silitti niskaani ja oli vain hiljaa. Tiesi siinäkin, että olen sillä tuulella, ettei kannata ruveta kyseleen/keskusteleen. Mutta halus lohduttaa silti.

 

Mekin voidaan keskustella arkipäiväisitä asioista ihan normaalisti ja paljon kyllä keskustellaankin. Mikään sen syvällisempi on miehelle ihan mahdotonta, ei selkeästi vaan osaa keskustella sellaisesta. Olen yrittänyt saada miestä puhumaan, mutta pitää sitä kuulemma turhana. Esimerkiksi riitatilanteessa mies ei osaa keskustella riidan syistä tai siitä miksi nyt tuntuu tältä. Kun yritän saada häntä selvittämään riita ja puhumaan, nalkutan. Vaikka ihan tyynesti ja ystävällisesti yritän asiaa selvittää...

Nyt olenkin mennyt ihan sekaisin, kun olen tavannut miehen jonka kanssa ihan kaikesta keskustelu on vaivatonta. Osaa vieläpä auttaa minua ja kertoa omia mielipiteitään tavalla jolla kukaan toinen ei ole osannut. Väistämättäkin sitä ajattelee, että onko järkevää tyytyä nykyiseen mieheen jos tuollaisiakin liikkuu vapaana, minulle kun keskustelu on todella tärkeää...

 

[QUOTE="vieras";25300351]Jutellaan tosi paljo kaikesta. Ymmärtää mun tunteita, kuuntelee ja kyselee mun mielipidettä. Musta oli niin IHANA, ku ennne joulua (olin riidellyt siskoni kanssa ja muutki asiat kaatu päälle) makasin sängyllä itkun partaalla. Mies tuli viereeni koppas kainaloon, silitti niskaani ja oli vain hiljaa. Tiesi siinäkin, että olen sillä tuulella, ettei kannata ruveta kyseleen/keskusteleen. Mutta halus lohduttaa silti.[/QUOTE]

Kuulostaa ihanalta Meillä taas asia on niin, että jos itken pahaa mieltäni mies poistuu tilasta tai huutaa että mitä sä nyt taas itket. Ja itken siis harvoin. Ei ikinä kysy että mikä surettaa tai yritä lohduttaa... Ei vaan osaa suhtautua siihen mitenkään.

 

juuh, sanoo omanmielipiteensä myös. ei kaunistele yms. lohuttaa jos tarvin halia. ja tietää tasan koska ei kannata ees puhua mulle, antaa olla ja tulee hetkenpäästä kysyyn mikä on.. tuntee minut liianki hyvin. joskus pelottavan hyvin

 

No ei se oikeen tykkää puhua, enkä miekään oikein osaa jos on joku "vaikeampi" asia joka vaivaa.
Kuitenkin, jos oon syystä tai toisesta surullinen niin kyl se tulee ja halaa, ja jos en taho asiasta puhua niin ollaan sit vaan hiljaa.
Kerran, kun sanoinkin jostain jutusta joka oli jo jonkin aikaa ollut mielessä, niin sanoi että ois halunnut kuulla jo aiemmin, ettei hällä ollut aavistustakaan siitä miltä miusta tuntuu.
Että kyllä se sit kuuntelee kun haluan puhua..ite se ei oikeen silti puhu vaikka oon sanonut että kuuntelen kyllä jos jostain haluaa avautua.
Ei kylläkään kaikkea ymmärrä, ja välil tuntuu etten itekään oikein tajua itseeni

 

Ei ymmärrä. Painostaa avautumaan ja kertomaan huolista ja murheista, mutta sitten jos kerron, niin suhtautuu niihin vähätellen. Ei siis kannata kertoa mitään. Lisäksi, jos kertoisin kaikkein henkilökohtaisimpia ja kipeimpiä asioita, niin saisin ne silmilleni seuraavassa riidassa. Tuntuu, että niitä "salaisuuksiani" käytetään minua vastaan sopivan tilaisuuden tullen, joten en todellakaan paljasta mitään.

 

Ei ymmärrä. Painostaa avautumaan ja kertomaan huolista ja murheista, mutta sitten jos kerron, niin suhtautuu niihin vähätellen. Ei siis kannata kertoa mitään. Lisäksi, jos kertoisin kaikkein henkilökohtaisimpia ja kipeimpiä asioita, niin saisin ne silmilleni seuraavassa riidassa. Tuntuu, että niitä "salaisuuksiani" käytetään minua vastaan sopivan tilaisuuden tullen, joten en todellakaan paljasta mitään.

Auts. Tiedän miltä tuntuu saada henk.koht juttuja silmilleen... Joskus vuosia sitten kärsin lievistä mielenterveysongelmista ja kerroin niistä suhteen alussa miehelle. Viimeksi noin kuukausi sitten riidan keskellä mies haukkui minua saatanan hulluksi viitaten aikaisempaan tilaani... Ja kärsin todella vain masennuksesta ja olin lievästi bipolaarinen. Tuntui todella pahalta.

Kiitos kaikille kertomuksista, kertokaa vain lisää!

 

Ei ymmärrä. Painostaa avautumaan ja kertomaan huolista ja murheista, mutta sitten jos kerron, niin suhtautuu niihin vähätellen. Ei siis kannata kertoa mitään. Lisäksi, jos kertoisin kaikkein henkilökohtaisimpia ja kipeimpiä asioita, niin saisin ne silmilleni seuraavassa riidassa. Tuntuu, että niitä "salaisuuksiani" käytetään minua vastaan sopivan tilaisuuden tullen, joten en todellakaan paljasta mitään.

Aika "palkitseva" mies sulla..!! Ihan järkyttävää, ettei voi lähimmälle ihmiselle paljastaa sisimpiä tunteitaan, kun saa ne riidassa sit kostona niskaansa! En kyllä IKINÄ voisi tollaisen ihmisen kanssa olla suhteessa..

 

Ei ihan aina, mutta hän yrittää. Se riittää

 

Aika "palkitseva" mies sulla..!! Ihan järkyttävää, ettei voi lähimmälle ihmiselle paljastaa sisimpiä tunteitaan, kun saa ne riidassa sit kostona niskaansa! En kyllä IKINÄ voisi tollaisen ihmisen kanssa olla suhteessa..

En edes yritä väittää olevani yhtään sen parempi.

 

En edes yritä väittää olevani yhtään sen parempi.

Tuskin tuo suhde ketään sitten riemastuttaa.. Ihan turhaa ajanhaaskausta, kaikille. Aika surullista..

 

Tuskin tuo suhde ketään sitten riemastuttaa.. Ihan turhaa ajanhaaskausta, kaikille. Aika surullista..

Tämä nyt ei ihan mennyt niinkuin satukirjoissa. Yllättääkö, että haudon eroa?

 

Ymmärtää =)
Kun vain saisin aina puhuttua asiani, olen vähän panttaavaa sorttia ja sitten möksähdän kun mies ei osaa ajatuksia lukea. "Tyhmä minä" - *tukistaa itseään*
minulla on ihana mies, joka on paaaaaaaljon parempi puhumaan tunteistaan ja ajatuksistaan kuin minä =)

 

Tämä nyt ei ihan mennyt niinkuin satukirjoissa. Yllättääkö, että haudon eroa?

No en. Itsekin olen joutunut noi ruusnpunaiset lasit rikkomaan, ku ei se elämä aina mennytkään niinku olin suunnitellut.. Mutta sen voin kyllä sanoa, että nyt oon miljoona kertaa onnellisempi kuin siinä huonossa suhteessa, jota katselin aivan liian pitkään huonoin seurauksin..

 

No en. Itsekin olen joutunut noi ruusnpunaiset lasit rikkomaan, ku ei se elämä aina mennytkään niinku olin suunnitellut.. Mutta sen voin kyllä sanoa, että nyt oon miljoona kertaa onnellisempi kuin siinä huonossa suhteessa, jota katselin aivan liian pitkään huonoin seurauksin..

Kun tietäisi, että missä tarkalleen vika on ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi. Luultavasti olen vain yksi niistä, joita ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei tämän parisuhteen tilanne minua suuremmin enää jaksa surettaa; minulla on paksu nahka ja ilkeä ja vittumainen luonne.

 

Kun tietäisi, että missä tarkalleen vika on ja mitä pitäisi tehdä sen korjaamiseksi. Luultavasti olen vain yksi niistä, joita ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei tämän parisuhteen tilanne minua suuremmin enää jaksa surettaa; minulla on paksu nahka ja ilkeä ja vittumainen luonne.

Niinpä, kun mikään ei tunnu miltään.. Tai kaikki on aivan samaa.. Mut sitten, ku sitä tarpeeksi kattelee ja kokee koko ajna kaikkee paskaa vaan lisää niin mulle ainaski tuli niin kiintiö täyteen ja sit ku huomas, ettei muilla ole tällaista. Niillä on ihan toimivat parisuhteet, vaikka riitoja ym, muttei mitään vastaavaa helvetinmoista säätöä, mitä itsellä. Ja kyllä multakin löytyy tarvittaessa noi sun mainitsemat ominaisuudet

Ja kas kummaa, ku alko silmiä availemaan niin huomas, et muakin varten on olemassa ihania miehiä, aivan erilaisia kuin exäni. Oltiin vaan niin väärät ihmiset toisillemme, voi kun sen olisi tajunnut 11v sitten jo.. Ihan turhaa energian tuhlausta, sanon minä!

 

Niinpä, kun mikään ei tunnu miltään.. Tai kaikki on aivan samaa.. Mut sitten, ku sitä tarpeeksi kattelee ja kokee koko ajna kaikkee paskaa vaan lisää niin mulle ainaski tuli niin kiintiö täyteen ja sit ku huomas, ettei muilla ole tällaista. Niillä on ihan toimivat parisuhteet, vaikka riitoja ym, muttei mitään vastaavaa helvetinmoista säätöä, mitä itsellä. Ja kyllä multakin löytyy tarvittaessa noi sun mainitsemat ominaisuudet

Ja kas kummaa, ku alko silmiä availemaan niin huomas, et muakin varten on olemassa ihania miehiä, aivan erilaisia kuin exäni. Oltiin vaan niin väärät ihmiset toisillemme, voi kun sen olisi tajunnut 11v sitten jo.. Ihan turhaa energian tuhlausta, sanon minä!

Mikä sitten katkaisi kamelin selän? Mä pelkään sitä että tuudittaudun siihen, että tää on parasta mitä mulle voi olla, että kaikilla on näin, enkä koskaan rohkene lähteä. Sitten jos lähdenkin, niin huomaankin joskus vanhanapiikana että olisi kannattanut tyytyä tähän, kun parempaa ei löytyiskään... On sellanen olo että asiat ei oo tosi huonosti, mutta ne vois olla vielä paremminkin. Puhuminen ei ole auttanut, kiinnostuksenkohteet on vähän erilaisia ja elämäntavoitteetkin...

Ja lisää vastauksia otsikkokysymykseen!

 

Ymmärtää, tai ei ymmärrä. Useimmiten edes yrittää ymmärtää, kuten minäkin häntä.

Voisin puhua hänen kanssaan kaikesta, uskoisin, mutta on tiettyjä asioita joita jaan mielummin parhaiden naispuolisten ystävieni kanssa. Ja tiettyjä asioita taas vain mieheni kanssa, enkä kenenkään muun.

Aika paljon me keskustellaan. Joskus vuorovaikutteisesti, joskus riittää että toinen vaan kuuntelee.

 

Niinpä, kun mikään ei tunnu miltään.. Tai kaikki on aivan samaa.. Mut sitten, ku sitä tarpeeksi kattelee ja kokee koko ajna kaikkee paskaa vaan lisää niin mulle ainaski tuli niin kiintiö täyteen ja sit ku huomas, ettei muilla ole tällaista. Niillä on ihan toimivat parisuhteet, vaikka riitoja ym, muttei mitään vastaavaa helvetinmoista säätöä, mitä itsellä. Ja kyllä multakin löytyy tarvittaessa noi sun mainitsemat ominaisuudet

Ja kas kummaa, ku alko silmiä availemaan niin huomas, et muakin varten on olemassa ihania miehiä, aivan erilaisia kuin exäni. Oltiin vaan niin väärät ihmiset toisillemme, voi kun sen olisi tajunnut 11v sitten jo.. Ihan turhaa energian tuhlausta, sanon minä!

En enää jaksa välittää, eikä kiinnosta. Jospa se löytäisi jonkun uuden. Jos pääsen tuosta eroon, niin uutta en ristikseni ota. Itse se luulee olevansa luojan lahja luomakunnalle ja minä olen niin torvi, etten näe sitä. Hän on kuulemma "sisältä kultaa". Saattaa ollakin ihan hyvin, mutta me ilmeisesti saadaan vain se pahin esiin toisistamme. Phuuh.. Jospa se tästä, kitkutellen eteen päin ja toivon, että ratkaisu pois pääsyyn tästä tilanteesta putoaisi syliini.

 

Mikä sitten katkaisi kamelin selän? Mä pelkään sitä että tuudittaudun siihen, että tää on parasta mitä mulle voi olla, että kaikilla on näin, enkä koskaan rohkene lähteä. Sitten jos lähdenkin, niin huomaankin joskus vanhanapiikana että olisi kannattanut tyytyä tähän, kun parempaa ei löytyiskään... On sellanen olo että asiat ei oo tosi huonosti, mutta ne vois olla vielä paremminkin. Puhuminen ei ole auttanut, kiinnostuksenkohteet on vähän erilaisia ja elämäntavoitteetkin...

Ja lisää vastauksia otsikkokysymykseen!

Vuoden mietin, et onko tää nyt oikeesti sitä mitä MINÄ haluan/tarvin seuraavat 30-50 vuotta ja lopulta tajusin, ettei tasan ole! hetkeäkään en ole katunut päätöstäni Mies koitti viimeiseen asti uhitella, etten voi häntä jättää, etten pärjää taudellisesti ja mun elintaso laskee No voi vi**u, sehän tässä elämässä onkin tärkeintä, elintaso eli kulissit kuntoon ja sisältö silkkaapaskaa! jepjep

Ja ihan hyvin olen pärjännyt taloudellisesti, vaikkei "mies" ole elareita suostunut vieläkään maksamaan puolelta vuodelta.. Noh, käräjillä kohta nähdään Elämä hymyilee ja sielu lepää, se on mulle tärkeintä

 

Kyllä useimmiten. Mä ihmettelen, että miksi joku haluaa jakaa elämänsäsellaisen ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä eikä kunnioita.