Ymmärtääkö kaikki ihmiset ennen esikoisen syntymää, että se vauva TOSIAAN heräilee yöllä ja

sitä pitää hoitaa ja syöttää ja mahdollisesti se jopa huutaa "ilman syytä" silloin yöllä. Ja että yöllä voi olla montakin herätystä. Ja mahdollisesti sitä kestää vuoden tai pidempäänkin.

Ajattelin vain, kun eräät tutut on aina ihan hajalla, jos heidän kissa herättää kerran yöllä. Jaksavat mainita sen aina ja joka kerta tulee selväksi miten rasittavaa se on. Kävi vain mielessä, että hokaavatkohan he, että kohta he heräilevät paljon useammin öisin kuin vain EHKÄ kerran yössä kissan takia. Heille siis pian syntymässä eka lapsi.

 

Juu tiedossa on ainaki itellä... Hyvässä muistissa on siskon tytön koliikki aikaki...
Eihän se vauva-aika aina helppoa ole mutta kyllä se on sen arvosta ?

 

Ei ymmärrä. Eikä kaikki ihmiset ymmärrä sitäkään, että elämä ihan oikeasti muuttuu ja tosi paljon kun vauva tulee. Jos on aiemmin käynyt joka päivä ravintolassa syömässä, se ei kertakaikkisesti vaan enää vauvan kanssa onnistu.

Mutta en minäkään herättävää kissaa katsoisi hyvällä ellen sitä olisi itse mahastani vääntänyt, niin se vaan on...

 

että siitä suloisesta vauvasta tulee helvetillinen uhmaikäinen...

 

eikös sitä usein sen ekan lapsen kanssa vähän niin kuin harjoitella...

 

Juu tiedossa on ainaki itellä... Hyvässä muistissa on siskon tytön koliikki aikaki...
Eihän se vauva-aika aina helppoa ole mutta kyllä se on sen arvosta ?

No tiedänhän minä tämän. Siis että on todellakin sen arvoista, vaikka saiskin hyppiä öisin vaikka vuodesta toiseen.

Mutta pohdinkin, että älyääkö kaikki varautua mielessään siihen, että ne vauvat tosiaan heräilee öisin.

 

Ehkä se kissan takia herääminen voi tuntua turhemmalta kuin vauvan takia herääminen ja ärsyttää sen takia. Vauva on kuitenkin oikea ihminen eikä mikään lemmikkieläin.

 

kannattaa varautua pahimpaan eli huonosti nukkuvaan tyytymättömään koliikkivauvaan. harva vauva kuitenkin on sellainen ja sitten voi todeta että eihän tämä ollutkaan niin kamalaa.

 

no minä varauduin "ihan kamalan väsyttävään aikaan ja jatkuvaan itkuun" mutta syntyikin helppo lapsi, joka jo 2kk iässä nukkui 10h yöunia

 

että siitä suloisesta vauvasta tulee helvetillinen uhmaikäinen...

Joo tää on joku luonnon salaliitto. Jos ne lapset putkahtaisivat suoraan uhmaikäisinä, ei kovinkaan hirveästi tekisi lapsia mieli...

 

toi on totta kyl ne vauvvat on ihania vaikka ne huutaa mut jumas kekka ku ne tulee uhma ikään mitä kestää huomattavasti pidempään...

 

Ei ymmärrä. Eikä kaikki ihmiset ymmärrä sitäkään, että elämä ihan oikeasti muuttuu ja tosi paljon kun vauva tulee. Jos on aiemmin käynyt joka päivä ravintolassa syömässä, se ei kertakaikkisesti vaan enää vauvan kanssa onnistu.

Mutta en minäkään herättävää kissaa katsoisi hyvällä ellen sitä olisi itse mahastani vääntänyt, niin se vaan on...

No rähähdän minäkin koiralle, jos se jotain yöllä häärää ja minä herään siihen. Mutta en minä siitä enää isoon ääneen muista kenellekään muulle seuraavana päivänä mainita. Ei se herääminen siis niin shokeeraavaa ole.

 

Teoria oli tuttu, mutta käytäntö sitten koliikkivauvan kanssa opetti. Nämä ovat mielestäni niitä asioita, jotka vain pitää kokea, jotta myöskin sisäistäisi asian

 

Eivät kaikki ymmärrä.

Eräskin tuttu on aivan hämmästynyt ja epätoivoinen, kun alle 2 kk ikäinen vauva nukkuu öisin vain 5 tunnin pätkän heräämättä. Ja itkeekin joka päivä. Hassua, mutta joillekin tulee yllärinä se, että vauvat itkevät (tuokaan ei itke paljon) ja eivät yleensä nuku alusta asti öitään.

 

Minäkin oon ihan hajalla, jos meidän kissa herättää yöllä. Vittu se on ärsyttävää, kun se tunkee naamalle kissankarvoineen ja mouruaa. Haluaa alas/ulos/ruokaa/jotain. Ja siis lapsia on kaksi, eikä niiden herätykset ole ikinä äsyttäneet sillä lailla. Lemmikkeihin on ehkä vähän eri tatsi ko lapsiin. Itse en kokenut vauvan herätyksiä raskaina. Sitä jotenkin nukkui vauvan kanssa samaan tahtiin ja ei siinä paljon itsekään herännyt, kun heitti tissin suuhun...

 

Joo tää on joku luonnon salaliitto. Jos ne lapset putkahtaisivat suoraan uhmaikäisinä, ei kovinkaan hirveästi tekisi lapsia mieli...

oon ihan samaa mieltä!

 

kojo mulla kans on 2 vee uhmis ja sit on jee jee 5 vee uhmis ja 10 kk koira mil on joku uhmaikä eli kaikki kerralla prkl

 

Ei kaikki tajua... valitettavasti kaikki eivät tajua sitä vauvan synnytyäkään (jotkut miehet). Mutta sit mua rupes jo naurattamaan kun eräs ihminen oli järkyttynyt siitä kun vauva n. puoli vuotiaana rupes heräilemään enemmän tosin vauva oli siihen asti nukkunu kuin unelma, mut

Mä ainakin oli harvinaisen selvillä miten vauvat herättää yöllä, kun asuin ystäväni kanssa samassa kämpässä kun hänen vauva oli synytynyt ja hoidin aina yhden yö syötön, niin kaverini oli huomattavasti siedettävämpi ihminen seuraavana päivänä kun oli saanu nukuttua yhden pidemmän pätkän yöllä

 

Musta välillä tuntuu ,että pitäsi tehdä opas vasta suunnitteleville perheille ,jossa tämä asia kerrotaan. Tämäkin palsta on pullollaan aloituksia ,että mitä tehdä ,kun vauva ei nuku. Minä varauduin aikoinaan koliikkivauvaan, mutta sain ihanan keskosvauvan ,joka heräsi/piti herättää 2h välien, joska hanellä oli nälkä ja hän tarvisti ruokaa. Nyt hän viimein oppi 2v5kk iässä nukkumaan heräämättä

 

ei varmasti, oon yrittäny kysellä ukoltani joka ei voi nukkua kuin täysin pimeässä ja täydessä hiljaisuudessa et ootko nyt ihan varma et oot joskus valmis isäksi

 

ei varmasti, oon yrittäny kysellä ukoltani joka ei voi nukkua kuin täysin pimeässä ja täydessä hiljaisuudessa et ootko nyt ihan varma et oot joskus valmis isäksi

kohta :flower:

 

että siitä suloisesta vauvasta tulee helvetillinen uhmaikäinen...

PEESI :xmas:

 

Mitäh! Eiks ihmisillä nykyään ole enää anoppeja???

Kyllä mun anoppi ainakin osas neuvoa esikoisen hoidossa.
esim." Ei sille ennää saa antaa maitoa."
"Syöpi liikaa."
"Ei saa nukuttee liikoo." Ja: "Eikö ne siellä (sairaalassa) sanoneet minkä verran saa antaa maitoo 3kk iässä?"
jne,jne

 

ei varmasti, oon yrittäny kysellä ukoltani joka ei voi nukkua kuin täysin pimeässä ja täydessä hiljaisuudessa et ootko nyt ihan varma et oot joskus valmis isäksi

kohta :flower:

ei varmasti!!! mä en riskeeraa kroppaani B)

ukko tosin lupas kerran unenpöppörässä kun pojat tuli huutamaan keskellä yötä et heitä pelottaa, et hoitais vauvaa öisin kun se huutaa :kieh: epäilen!

 

Mulla oli ainakin täysin epärealistiset kuvat vanhemmuudesta silloin kun odotin esikoista. Mietin vaan miten työntelen tyytyväistä vauvaa vaunuissa samalla kun istun kirjaston lukusalissa lueskelemassa lehtiä .

Eli en todellakaan ollut varautunut mihinkään valvomisiin tai itkuihin. Mutta nopeasti niihinkin oppi ja tottui