Yllätysveljet - turhaa pohdintaa ja pyörittelyä

[sdga]

Terve vaan kaikille tutuille, jotka tarinan tunnistaa...

Mä olen aikaisemminkin, ehkä vuosi sitten aiheesta palstalle kirjoittanut, kun tilanne oli "päällä". En tosin usko, että kukaan kirjoitustani muistaa. Pahoittelut, tästä tulee kilometrin pituinen kirjoitus.

Eli tilanne on se, että olen ainoa lapsi ja elänyt ilman biologista isää. Olen isäni tavannut viimeksi varmaan 15 vuotta sitten, muistikuvat tapaamisesta ovat hämärät. Sen jälkeen olen ajatellut, että isäni on varmaankin kuollut, kun yhteydenpito lakkasi tyystin.

Tein vuosi sitten "salapoliisityötä" ja satuin löytämään Facebookista kaksi biologista veljeäni. Matkassa oli tuuriakin, kun heidät tunnistin hyvin vähäisten tietojen avulla. Samassa sain kuulla, että sisaruksia minulla on enemmänkin jossain maailmalla - melko yllättävä tieto. Olen 28 ja veljeni muutamia vuosia nuorempia. Nämä kaksi velipuoltani elävät Latviassa ja ovat siis latvialaisia, kuten osaksi on isänikin.

Silloin löydettyäni sukuani vaihdoin toisen veljen kanssa muutaman ajatuksen Facessa, toisen vain lisäsin kaverikseni. Tämä toinen veli kertoi harrastuksistaan ja lyhyesti elämästään. Kertoi myös, että he ovat aina tienneet olemassaolostani! Oli maininnut myös isälleni, että olen ottanut yhteyttä ja isä oli kuulemma ollut ihan tyytyväinen tähän asiaan.

Mutta tässä pohdintaa - ei olla sen lyhyen jutustelun jälkeen keskusteltu. Veljeni eivät vaikuta kovin kiinnostuneilta minusta. Isänikin reaktio oli aika "laimea", kun ei ollut kummempia elämästäni edes kysellyt. Luulisi, että tyttären kuulumiset jollain lailla koskettaisivat? Että ei mikään Kadonneen jäljillä -tapaaminen tosiaankaan. Itse käyn toisinaan katsomassa veljien kuvia. Ovat jotenkin ihan samanhenkisiä kuin minä. Hyvännäköisiä nuoria miehiä, samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla jne. Olin kovin iloinen nähdessäni toisen veljistä saaneen jälkikasvua.

Onkohan tää ihan typerää ja mä olen ihan stalkkeri. Vieraita ihmisiä, jotka eivät kovin kiinnostuneilta vaikuta. Eivät ole mitään kuulumisia kyselleet vuoden sisään! Jos joskus sattuisin menemään Latviaan niin pitäisikö mun yrittää sopia tapaamista - vai onko se vain turhaa toisen elämään tunkeutumista. Ja mitä siitä tapaamisesta hyötyy, kun nää ihmiset on mulle vain biologisesti sukua. Ja silti tunnen velipuolet jollain lailla omikseni. Onpa hankalaa!

 

["Kaulin"]

Minullakin on velipuoli, jonka kanssa en ole ollut koskaan tekemisissä. On minua 10 vuotta nuorempi, ja asunut meidän yhteisen isän ja oman äitinsä kanssa.

En koe mitenkään tarpeelliseksi yrittää saada tätä velipuolta elämääni. On kyllä FB:ssä ystävänä, hänen pyynnöstään, mutta en lämmennyt idealle että tapaisimme joskus. Ei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin sama isä.

 

["aapee"]

[QUOTE="Kaulin";28727579]Minullakin on velipuoli, jonka kanssa en ole ollut koskaan tekemisissä. On minua 10 vuotta nuorempi, ja asunut meidän yhteisen isän ja oman äitinsä kanssa.

En koe mitenkään tarpeelliseksi yrittää saada tätä velipuolta elämääni. On kyllä FB:ssä ystävänä, hänen pyynnöstään, mutta en lämmennyt idealle että tapaisimme joskus. Ei meillä ole mitään muuta yhteistä kuin sama isä.[/QUOTE]

Juu tätä tarkoitankin, että ehkä veljeni ajattelevat näin. En halua olla heidän perheeseen tunkeutuja, mutta mulla olisi kyllä mielenkiintoa tutustua veljiini. Meillä tuntuu yhteisiäkin asioita olevan, esimerkiksi ammatinvalinta. Ja itseltä on vaikea saada pois sitä kaipuuta tutustua sukuunsa, vaikkakin vain biologiseen.

 

["diu"]

Ehkä se on heille eri asia kun heillä on sisaruksia muutenkin mutta sulle asialla on merkitystä koska olet ainoa lapsi? Musta tuntuu myös että miehet ei suhtaudu niin tunteilla asioihin. Tai sitten asia on heille jotenkin vaikea, ehkä he ajattelevat myös noin että eivät viitsi tunkeutua sun elämääsi...
Mulla on 3 puolisisarusta joihin en ole juurikaan yhteydessä. Joskus kyllä huvittaisi mutta... emme ole kasvaneet yhdessä ja he ovat tosi erilaisia muhun verrattuna. Ja mulla on myös sisaruksia joilla on samat äiti ja isä kuin mulla, ehkä siksi ei jotenkin osaa kaivata enempää.

 

["aapee"]

[QUOTE="diu";28727625]Ehkä se on heille eri asia kun heillä on sisaruksia muutenkin mutta sulle asialla on merkitystä koska olet ainoa lapsi? Musta tuntuu myös että miehet ei suhtaudu niin tunteilla asioihin. Tai sitten asia on heille jotenkin vaikea, ehkä he ajattelevat myös noin että eivät viitsi tunkeutua sun elämääsi...
Mulla on 3 puolisisarusta joihin en ole juurikaan yhteydessä. Joskus kyllä huvittaisi mutta... emme ole kasvaneet yhdessä ja he ovat tosi erilaisia muhun verrattuna. Ja mulla on myös sisaruksia joilla on samat äiti ja isä kuin mulla, ehkä siksi ei jotenkin osaa kaivata enempää.[/QUOTE]

Juu niin se varmaan on, että suhtautuminen olisi erilaista, jos olisikin vain yksi veli, joka olisi kasvanut ainoana. Heillä on aina ollut toisensa eikä siskopuolen löytyminen tuo heidän elämäänsä mitään kovin uutta. Ja mistä mä tiedän, vaikka olisivatkin ihan mulkvisteja enkä heistä edes pitäisi, kun tavattaisiin. Ja jotenkin tää olisi ihan eri juttu jos olisivat tavallisen näköisiä perusduunareita, vaan kun näen heissä joitain omia piirteitäni ja meillä on tosiaan vahvasti samoja kiinnostuksenkohteita niin tilanne vaikeutuu. Ja silti mietin, että nää poitsut ovat tienneet koko elämänsä, että kuka mä olen eivätkä kuitenkaan viitsineet ottaa yhteyttä, kertoo jo jostain.

Ja sekin jäi mietityttämään, että kun tosiaan kuulin tältä velipuoleltani, että meitä "lehtolapsia" on maailmalla (missä lie?) lisääkin. Ja minulla on reilu kolmekymppinen siskokin jossain. Heti sitä miettii, että minkälainen hän on. Mutta kun ei ole mitään, mistä lähteä liikkeelle, ei edes nimeä.

 

["Näkökulma"]

Aikuisella tyttärelläni on biologisen isänsä kautta sisarpuolia ja velipuolia. Tyttäreni ei ole kiinnostunut pitämään heihin yhteyttä, eikä myöskään veli- ja sisarpuoliinsa. Hän kokee hyvin kiusalliseksi sisarpuoliensa FB-ystäväkutsut ja toisen sisarpuolen yhteydenotot puhelimitse. Tyttäreni ei myöskään halua olla biol. isänsä kanssa missään tekemisissä, silti biol. isä pommittaa häntä jatkuvasti tapaamispyynnöillä. Eli sinuna uskoisin "kerrasta" enkä pommittaisi velipuoliasia vai olivatko ne sisarpuolia. Ymmärrän, että sinulla on kova halu tutustua heihin. Pitää kuitenkin kunnioittaa vastapuolen näkemystä. Vanha sanonta kuuluu "ei ystävyyttä yksin puolin".

 

["diu"]

Ties mitä isä on puhunut heille susta jos on halunnut ettette olisi yhteydessä... Voisithan sä laittaa heille että haluaisit puhua kun sulla on kysymyksiä. Kai he osaavat sanoa jos eivät halua ja sitten se vain on niin, vaikka olisi sukua niin voivat tosiaan olla vaikkapa täysiä idiootteja..