Yllätyssynnytyksistä

03.01.2012
920
1
16
Tuli yhtäkkiä mieleeni tässä istuskellessani ja vauvan myllätessä vatsassa, että on ne merkillisiä tapauksia ne yllätyssynnytykset. Siis raskauden "paljastuminen" vasta kun synnytys käynnistyy. Suurin osa tapauksista kuulemma sattuu sellaisille, jotka elävät ilman vakituista parisuhdetta + ovat aika nuoria, mutta taitaapa niitä käydä aina silloin tällöin myös parisuhteessa eläville äideillekin - tosin niin, että raskaus paljastuu erittäin myöhään, mutta ei sentään synnytyksen käynnistyessä.

Selitykseksi näihin tapauksiin tarjotaan yleensä asian täydellistä kieltämistä. Miten kieltämisreaktio oikein tapahtuu? Tilahan lähentelee tavallaan jonkin sortin mielenterveyden häiriötilaa, "psykoosia" raskauden edessä, todellisuudentajun menetystä.

Mitä mieltä olette? Tunnetteko tällaisia äitejä? Onko jollekulle teistä käynyt näin?
 
Tunnen yhden naisen, joka uskotteli synnytykseen asti jopa miehelleen, ettei ole raskaana. Synnytti, antoi lapsen pois ja meni takaisin kotiin.
Kutsui vieraita ja oli kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.

Kaiken huipuksi tuli vielä samassa suhteessa raskaaksi uudelleen, eli raskausajan täysin välittämättä raskaudesta (myönsi kylläkin), kävi taas synnyttämässä ja antoi tämänkin vauvan pois. Vauvan isä olisi halunnut pitää vauvan, mutta ei sitten nuorena uskaltanut kuitenkaan yksin vastustaa, kun nainen ehdottomasti kielsi.

Uskon kyllä vakaasti, että kyse on tästä ns. kieltämisreaktiosta ja muista mt- puolen ongelmista.
Kakkosraskauden jälkeen tämä neiti ohjattiinkin aika hanakasti saamaan hoitoa.
 
Minä tiedän yhden tapauksen. Ihan täysin normaali nuori nainen, ei mt-ongelmia. Käytti e-pillereitä ja kuukautiset tulivat normaalisti --> käytti näin ollen pillereitä läpi raskauden. Vähän pulskanpuoleinen että ei huomannut mitään outoa kun vähän lihoi.

Itsellänikin oli niin helppo raskaus, että olisi yli puolenvälin päässyt ihan helpolla menemään huomaamatta, ellen olisi tiennyt olevani raskaana, osasinhan suunniteltua ja toivottua raskautta odottaa. Voin hyvin, maha ei juurikaan kasvanut jne.
 
Jos on jo alunperin ylipainoinen niin maha ei välttämättä kasva oikeastaan yhtään. Jos on istukka edessä ja on näitä lisäpehmusteita omasta takaa niin ei välttämättä tunne mitään potkuja, tai ne vähäiset menee sitten johonkin suolen toiminnan piikkiin. Ja joillakinhan tulee tuota tiputteluvuotoa silloin tällöin koko raskauden ajan, että voi luulla että on ihan normaalisti kuukautiset.
 
Vaikka kuukautiset tulisivat normaalisti, niin liikkeet esim. viikolta 30 eteenpäin ovat niin voimakkaita, semmoista raisua, supistuksiakin aiheuttavaa mönkimistä, että vaikka ne tuntuisivat lievinäkin, niin normaalitilassa oleva ihminen kyllä tosissaan ihmettelisi ja olisi jo lähdössä lääkäriin.

En tarkoittanut avauksessani sitä, että kyseiset henkilöt olisivat mielisairaita, mutta että heillä tulisi jokin shokkireaktio tms., jonka seurauksena pystyisivät asian keiltämään itseltäänkin niin, että asia olisi todellakin yllätys loppuraskaudessa, kun totuus todella valkenee.

Normaalitilassa oleva ihminen aistii esim. iltaisin vuoteessa unta odotellessaan pienetkin ilmankiertämiset vatsassa. Siis jos suolistossa ilmakupla vilistää niin, että sen tuntee. Kuinka voisi olla huomaamatta, kun vatsa heiluu, joku iso sisällä työntyilee sinne tänne.

Ja sitten: oma käsitykseni on se, että kaikki raskaanolevat näyttävät raskaanaolevilta viimeistään viimeisillä raskausviikoilla - vaikka vauva olisi pienikin.
 
No olen kuullut myös tapauksista, joissa äiti ei vaan ole oikeasti tajunnut ollenkaan epäillä olevansa raskaana. Joskus syksyllä oli hesarissakin juttua nuoresta äidistä(ei edes ollut kuvan mukaan ollenkaan lihava, mikä olisi voinut selittää että maha on jäänyt huomaamatta), joka oli tajunnut saavansa lapsen vasta synnytyksessä. Lapsi oli ollut pienikokoinen (olikohan jotain 2,5kg syntyessään?), vähäliikkeinen, istukka etuseinässä vaimentamassa liikkeitä, tytöllä vuotoa koko raskausajan jne... Monta sattumaa. Mutta jutun tekemisen aikaan lapsi oli terve parivuotias.

Toisen tapauksen tiedän 1-tyypin diabeetikolla, joka ei ollut kiinnittänyt huomiota epäsäännöllisiin kuukautisiin kun oli muutenkin lääkityksestä/hormoneista johtuen kaikenlaista. Oli sitten lopulta mennyt sairaalaan kamalien vatsakipujen takia, sairaalassakin olivat vaan epäilleet varhaista keskenmenoa kunnes olivat tajunneet että hitto täältähän syntyy täysiaikainen lapsi!

Että vaikka itsestä tuntuisikin omalle kohdalle aivan uskomattomalta(kun on valtava pallomaha joka heiluu puolelta toiselle...), mutta kyllä se joidenkin kohdalle kai voi sattua... Ilman mitään mielenterveysongelmiakaan.
 
Onhan noita aika paljonkin. Joka kuukausi sairaalassa on tuollainen synnytys. :(
Useimmilla varmaankin on jotain mt-ongelmia, mutta kyllä tuo on mahdollista muutenkin.
Vaatii silloin tietty hyvin epäsäännöllisen kuukautiskierron. :) Mutta tiedän esimerkkinä tapauksen, jossa rouvalla oli kuukautiset muutenkin kahdesti vuodessa. Olivat yrittäneet raskautta monta vuotta siinä onnistumatta, ja luopuneet sittemmin toivosta. Ehkäisyä ei siis ollut käytössä varmaan vuosikymmeneen. Rouva oli huomannut vatsansa hieman kasvaneen ja siippakin oli kuulemma aiheesta jotain leikkimielisesti todennut. Vatsa oli kuitenkin niin pieni, ettei kukaan lähipiiristäkään epäillyt raskautta. Oireina oli ollut myös väsymystä ja lisääntynyttä unentarvetta, ja näitäkin rouva oli työpaikan kahvipöydässä päivitellyt tyyliin tänä talvena on tuo kaamos väsyttänyt.
 
Minulla on eräs tuttu, kenen raskaus tuli yllätyksenä ihan kaikille hänen tuttavilleen ! Nuori, hoikka tyttö, ei yhtään mahaa. Lähtivät äitinsä kanssa polille tytön kovien selkäkipujen takia, ja sairaalassakin kesti lääkärien hetki tajuta, että hänhän tosiaan on raskaana, ja synnytys käynnistynyt. Söi koko raskauden ajan e-pillereitä ja kuukautiset tuli ajallaan.
 
Mä tiedän yhden jolle käynyt noin: 20+ ikäinen parisuhteessa elävä ihan täysjärkinen ihminen.
Tosi hoikka mutta vauvamahaa ei kyllä näkynyt lainkaan.

Varmaan monella on ongelmia mielenterveyden kanssa ja kieltää asian itseltään niin mutta ei aina kuitenkaan niinkään.

En voi kans käsittää miten on mahdollista kun oma kohtalo on aina näyttää viimeisillään olevalta jo puolessa välissä raskautta ja liikkeet tuntuu ja näkyy niin että saa kantapäästä napattua kiinni :D
Kyllä luonto vaan on ihmeellinen.
 
Vaikka kuukautiset tulisivat normaalisti, niin liikkeet esim. viikolta 30 eteenpäin ovat niin voimakkaita, semmoista raisua, supistuksiakin aiheuttavaa mönkimistä, että vaikka ne tuntuisivat lievinäkin, niin normaalitilassa oleva ihminen kyllä tosissaan ihmettelisi ja olisi jo lähdössä lääkäriin.

En tarkoittanut avauksessani sitä, että kyseiset henkilöt olisivat mielisairaita, mutta että heillä tulisi jokin shokkireaktio tms., jonka seurauksena pystyisivät asian keiltämään itseltäänkin niin, että asia olisi todellakin yllätys loppuraskaudessa, kun totuus todella valkenee.

Normaalitilassa oleva ihminen aistii esim. iltaisin vuoteessa unta odotellessaan pienetkin ilmankiertämiset vatsassa. Siis jos suolistossa ilmakupla vilistää niin, että sen tuntee. Kuinka voisi olla huomaamatta, kun vatsa heiluu, joku iso sisällä työntyilee sinne tänne.

Ja sitten: oma käsitykseni on se, että kaikki raskaanolevat näyttävät raskaanaolevilta viimeistään viimeisillä raskausviikoilla - vaikka vauva olisi pienikin.

Itsellä kolme raskautta takana. Esikoinen liikkui kovasti ja välillä jopa epämiellyttävästi jo raskauden puolivälin jälkeen. Toisen ja kolmannen raskauden aikana en liikkeitä tuntenut ollenkaan. Tosin tiesin olevani raskaana ja on mulla kunnon vatsa ollut. Mitään supistuksia en ole tuntenut ollenkaan ennen kuin lapsivedet ovat menneet.
 
Mielenterveyden ongelmiin viittaaminen on aika helppo keino niille, joiden lähipiirissä ei tällaista ole sattunut. Ei se kuitenkaan ihan niinkään mene.

En tarkoittanut perinteisiä mielenterveysongelmia - tai oikeastaan lainkaan mielenterveysongelmia. Vaan jonkinlaista "todellisuudentajun menetystä" juuri kyseisessä asiassa kieltämisreaktion tms. myötä. Kieltämisreaktion voisi aiheuttaa esim. parisuhteen huono tila, parisuhteen puuttuminen tai muu stressi elämässä. En tiedä. Mielenkiintoinen ilmiö, enkä pohdi sitä ajatuksella, että "hulluhan sellaisen on pakko olla".
 
Tiedän erään sukulaiseni saaneen kaikki kolme (!!) lastaan niin, että vasta synnytyksessä on raskaus tullut hänelle ilmi. En voi tajuta!! Samoin tiedän pari muutakin tapausta (yhdet lapset vain), joille raskaus on selvinnyt synnytyksessä. Toisella tuli menkat koko ajan. Toisesta oli hänen työkaverit kyselleet, koska hän kertoo pomolle jäävänsä äitiyslomalle ja tämä vain oli todennut lihoneensa vähän. On hoikka. Tällä viimeisimmällä lienee jotain mt-ongelmia ja hänen lapsensa on henkisesti kehitysvammainen.
 
mä kans ihmettelin samaa, kun olin kuin maapallon puolikas ja joka paikkaan sattui ja vauva niin, että laatta oli lentaa ja mua pyörrytti koko ajan...

Mutta oli mun lapsenikin sitten 5-kiloinen jässikkä. itse olen 160cm pitkä, joten se 10 kg lisäpainoa (joka jäi synnärille) ei olis voinu jäädä näkymättä.
 
No vaikka asian alitajuisesti kieltäisikin itseltään, niin ei se kyllä automaattisesti tarkoita, että olisi mielenterveydellisiä ongelmia. Ihan normaalit ihmiset vaikuttavat alitajuisesti itseensä jokapäiväisessä elämässä.

Tuollaiset tapaukset on monien asioiden summia. Itse kun on kokenut kaksi raskautta, joissa vauvat on olleet todella liikkuvaisia ja mahakin kasvanut aivan valtavaksi, on hieman vaikea kuvitella tilannetta, jossa oma raskaus olisi jäänyt huomaamatta. Mutta ei se siltikään poissulje sitä asiaa, että jollakin toisella ihmisellä raskaus aika voi olla hyvinkin erilainen ja olosuhteet muodostua sellaisiksi, että raskautta ei tajua jos sitä ei osaa odottaa (ei ole "tekemässä" lasta).
 
[QUOTE="vieras";25553952]Onhan noita aika paljonkin. Joka kuukausi sairaalassa on tuollainen synnytys. :(
Useimmilla varmaankin on jotain mt-ongelmia, mutta kyllä tuo on mahdollista muutenkin.
Vaatii silloin tietty hyvin epäsäännöllisen kuukautiskierron. :) Mutta tiedän esimerkkinä tapauksen, jossa rouvalla oli kuukautiset muutenkin kahdesti vuodessa. Olivat yrittäneet raskautta monta vuotta siinä onnistumatta, ja luopuneet sittemmin toivosta. Ehkäisyä ei siis ollut käytössä varmaan vuosikymmeneen. Rouva oli huomannut vatsansa hieman kasvaneen ja siippakin oli kuulemma aiheesta jotain leikkimielisesti todennut. Vatsa oli kuitenkin niin pieni, ettei kukaan lähipiiristäkään epäillyt raskautta. Oireina oli ollut myös väsymystä ja lisääntynyttä unentarvetta, ja näitäkin rouva oli työpaikan kahvipöydässä päivitellyt tyyliin tänä talvena on tuo kaamos väsyttänyt.[/QUOTE]

Voi vain kuvitella, miltä asiantilan tajuaminen on tuntunut :) - kaiken jälkeen...
 
En tarkoittanut perinteisiä mielenterveysongelmia - tai oikeastaan lainkaan mielenterveysongelmia. Vaan jonkinlaista "todellisuudentajun menetystä" juuri kyseisessä asiassa kieltämisreaktion tms. myötä. Kieltämisreaktion voisi aiheuttaa esim. parisuhteen huono tila, parisuhteen puuttuminen tai muu stressi elämässä. En tiedä. Mielenkiintoinen ilmiö, enkä pohdi sitä ajatuksella, että "hulluhan sellaisen on pakko olla".

Monelle tuo kieltäminen tai ymmärtämättömyys yhdistää joitain koettuja oireita tuntuu olevan yhtä kuin mielenterveydenhäiriö. Siihen haluan tehdä välihuomautuksen. Asia ei näin ole. Vaikka kieltämistä tapahtuisi, se ei itsessään kerro vielä mistään yksilön mielenvikaisuudesta. Ja yleensä se kieltäminen tarkoittaa ainakin jotain alitajuista ymmärrystä. On myös yllätyssynnyttäjiä, joille synnytys on oikeasti tullut täysin yllätyksenä. Kuukautiset tulleet normaalisti, oireita ei lähes lainkaan tai hyvin epämääräisiä jne. Mutta en voi kieltää etteikö näissä synnyttäjissä olisi mielenterveydellisesti epävakaita henkilöitä, enkä voi sanoa edes että suurin osa yllätyssynnyttäjistä olisi vakaita näiden epävakaiden sijaan.
 
Kiva nyt yleistää mt-ongelmat tähän. Kaverin eka raskaus, ei tuntenut YHTÄÄN potkua koko aikana. Vauva potki tonne sisuskaluihin koko ajan, eikä silleen kun normaalisti! Toista kun odotti, sanoi että kyllä on outoa kun ekasta ei tuntunu mitään ja nyt kaamee mylläkkä.
 
Minä tiedän rouvan, joka kyllä meni lääkäriin, pari viikkoa ennen synnytystä, ilmavaivojen vuoksi. Oli jo vaihdevuodet hyvässä vauhdissa, eikä kukaan osannut epäillä raskautta. Lääkärissä sitten selvisi ja jäi samoin tein mammalomalle.
Tiedän myös tytön, joka synnytti samoihin aikoihin kun minä. Hän oli silloin 17v ja kertoi syöneensä pillereitä. Kun ekat menkat jäi pois, olikin menossa rv 25. Hän oli tosi laiha ja pieni, harrasti balettia aktiivisesti. Yhtään eivät arvanneet, että raskaus oli jo niin pitkällä vaan luulivat sen olevan alussa.
 
Kiva nyt yleistää mt-ongelmat tähän. Kaverin eka raskaus, ei tuntenut YHTÄÄN potkua koko aikana. Vauva potki tonne sisuskaluihin koko ajan, eikä silleen kun normaalisti! Toista kun odotti, sanoi että kyllä on outoa kun ekasta ei tuntunu mitään ja nyt kaamee mylläkkä.

Luehan hiukan tarkemmin, mitä olen kirjoittanut :) Tunnen hyvinkin mielenterveysongelmia, kun niitä on miehen suvussa. Käytin tiettyjä sanoja kuvaamaan - ehkä epäonnistuneesti - kieltämisreaktio-ilmiötä, joka asiantuntijoiden mukaan on monissa tapauksissa mukana, ei varmastikaan kaikissa. Olen lukenut muutamista yllätyssynnytystapauksista, enkä missään tapuksessa ole ajatellut näiden ihmisten olleen mielenterveysongelmaisia - päinvastoin, ihan tavallisia ihmisiä.

Eikä mielenterveysongelmissa ole mitään kamalaa, kuten tunnut ajattelevan :) - meitä on moneen junaan.
 
Minun mielestä tuollainen raskaus olisi ihana asia. Sehän tarkoittaisi sitä, että ei olisi ollut raskauspahoinvointia tai muita raskausvaivoja. =) En muutenkaan juo alkoholia tai polta tupakkaa niin lapsi ei olisi edes vaarassa tämän suhteen.

Noita yllätysraskauksia tapahtuu ihan tervejärkisille. Siinä vain sitten osuu kaikki asiat kohdalleen, ei tule suurta raskausmahaa, lapsen potkuja ei tunne, ei tule pahoinvointia. Tästä johtuen yllätysraskaudet ovat harvinaisia, koska suurimmalle osalle tulee edes joitakin oireita.
 

Yhteistyössä