Yllätys raskaudesta..

Kauanko teillä/miehhillä on mennyt aikaa totuttautua asiaan?

 

Mulla meni ehkä pari päivää, kun osasin jo iloita asiasta.
Mies (silloinen siis) ei ole tottunut vieläkään, 9 vuoden jälkeen.. :/

 

:hug:

 

jaaa...en tiiä onko vieläkään. väittää että on mutta välillä epäilen.
rv 31+5

 

Minä tottusin kyl tosi nopeesti. Odotin vaan kokoaika poikaa mut sit tuliki tyttö

 

Mulla meni ehkä pari päivää, kun osasin jo iloita asiasta.
Mies ei ole tottunut vieläkään, 9 vuoden jälkeen.. :/

Aika jännä, että noin pitkään... Saako kysyä, miten se oikein ilmenee, ettei ole tottunut?

 

Se toinen täti, kerroin jo tuola toisessa paikassa kans.
kiitos.

kyllä tästä henkiin jää, ukolta kyselin meneekö se viikonloppuna juomaan, ei kuulemma taida. :xmas: Ite lähtisin jos voisin. ollappa mies..

 

...yllätys raskauden takia vai asiaa yllätysraskaudesta...? Argh, mikä tässä voi olla noin vaikeeta!?

 

Mies tottui asiaan tosi nopeasti, mulla meni useampi kuukausi ennenkuin osasin nauttia odotuksesta ollenkaan...

 

Mulla meni ehkä pari päivää, kun osasin jo iloita asiasta.
Mies ei ole tottunut vieläkään, 9 vuoden jälkeen.. :/

Aika jännä, että noin pitkään... Saako kysyä, miten se oikein ilmenee, ettei ole tottunut?

Esikoisen biologinen isä siis..
Ei ole tavannut tyttöä koskaan oikein kunnolla. Viimeksi ovat nähneet vuonna 2004.

 

...yllätys raskauden takia vai asiaa yllätysraskaudesta...? Argh, mikä tässä voi olla noin vaikeeta!?

ihan miten tykkäät, meillä ei todellakaan ollu lasta tilauksessa ja moinen nyt ois tulossa, haikara on matkalla.
ei tartte tulla nillittämään, hus pois! :saint:

 

Ainakin teille tulee kivat ikäerot =)

 

Muutama päivä meni kun tottu ajatukseen.. sitten joku viikko kun hyväksyi asian .. itellä siis.. mies kans muutamassa päivässä..

 

Esikoisen biologinen isä siis..
Ei ole tavannut tyttöä koskaan oikein kunnolla. Viimeksi ovat nähneet vuonna 2004.

Aa, no sitten , harmillista tuo kyllä .

 

On kyl tosi kiva et jotkut sanoo yllätysraskaus eikä aina vaan "vahinko"raskaus. ihan ku vahingos vois tulla raskaaks.

 

Meiän kolmas lapsi sai alkunsa vaikka söin pillereitä ihan ohjeiden mukaan. Se oli aikasmoinen yllätys, kun silti testi näytti plussaa. Mies oli ihan sillä sekunnilla TOSI onnellinen, ja itekin aika nopeesti kyllä ihan positiivisin mielin.

Neljäs lapsi saikin sitten alkunsa vähän vaivihkaa hetikohta kolmosen syntymän jälkeen (jotenkin vähän luotin täysimetykseen 3 tunnin välein, menkat ei olleet alkaneet eikä seksielämäkään aktiivista vielä silloin), ja vasta kun aloin liikkeitä tuntemaan, tein testin joka oli positiivinen ja sitten ultra kertoi et viikkoja onkin jo 22+5. Sillon olin myös aikas yllättynyt, aluksi myös järkyttynyt, mutta nopeasti siihenkin tottui. Ja mies tästäkin aivan innoissaan... Lähinnä mun intoo tästä neljännestä raskaudesta laimensi kamala synnytyspelko...

Mulla on ollut aina ihana lähipiiri (mies, äiti, ystävät) jopka tukenut ja iloinnut raskaudesta heti täysillä, ja kannustanut eteenpäin. Jos olis kovin negatiivista kommenttia tullut, olis varmaan mennyt pidempään sulatella ja hyväksyä näitä meidän yllätysvauvoja... Ja miehen into on ollut ihanaa, sekun haluskin monta lasta, itse aikanaan päätin et korkeintaan 2 lasta tulee meille...

 

Esikoisen biologinen isä siis..
Ei ole tavannut tyttöä koskaan oikein kunnolla. Viimeksi ovat nähneet vuonna 2004.

Aa, no sitten , harmillista tuo kyllä .

Harmillista on. :/ Itseänsä saa "isä" kyllä joskus syyttää, ei tyttö edes halua nähdä häntä enää, täysin vierasta ihmistä.

Onneksi nykyinen mieheni on esikoiselle OIKEA ISÄ. :heart: :heart: