A
avuton
Vieras
Hei, meillä kaksi lasta, 5V tyttö ja 3,5V poika. Luulen että ovat molemmat jollain lailla ylivilkkaita.
Esim pukemisesta ei tahdo tulla mitään. Saa sanoa monta kertaa ja tuntuu, etteivät edes kuule mitä sanon. Ensin täytyy "herättää huomio" tyyliin hei, lapsi, katso äitiin, äidillä on asiaa. JA sitten kun saan lapsen katsomaan itseeni, sanon asiani. Usein täytyy puhua hitaasti (keskittyä itse siihen että puhun selkeästi, usein käytän kirjakieltä). Tuntuu että kumpikaan ei keskity siihen että kuuntelisi mitä sanon.
Usein en saa edes asiaani sanottua, kun jompikumpi "höpöttää" päälle, tai muuten aiheuttaa häiriötä tilanteessa kun pitäisi ohjata lasta.
Juuri olivat päiväkodissa joutuneet tekemään järjestelyjä tämän pukemisongelman takia. Meidän lapset ovat aina viimeisiä ja mm häiritsevät muita pukemistilanteessa. Osaavat kyllä pukea, siitä ei johdu.
Kotona sitten usein joudun oikomaan pukemisessa, esim aamuisin kun on kiire lähteä töihin, eikä kerta kaikkiaan ole aikaa "venkslailla" vaan puen molemmat itse.
Myöskin ruokailutilanteet ovat ajoittain kamalia, taas lapset höpöttävät kovasti ja touhuavat kaikenlaista. Syövät juuri sen verran että näläntunne häviää ja sitten ryntäävät pöydästä. Jos toinen jää pöytään, toinen häiriköi.
Ei auta että olen poistanut pöydästä, joskus useitakin kertoja saman ruokailun aikana. Ei auta, että komennan esim olemaan hiljaa kun syödään.
Eivät suostu korjaamaan leluja, poika joskus satunnaisesti. Mitkään uhkailut tai komentamiset eivät tehoa.
Pesulla käynnit ovat välillä ihan mahdottomia, ja ylipäänsä ihan kaikki.
Tuntuu että ovat aivan kauhu kakaroita.
Vaatekaupassa tai vastaavassa "jossa ei ole lapsille mitään" voin viipyä ehkä n. max 5 min. Pitkästyvät heti jos joudutaan olemaan kauan aikaa paikallaan samassa paikassa.
Lapset olivat kotihoidossa siihen asti kun nuorempi oli n. vähän yli 2V. Ensin olivat vuoden perhepäivähoitajalla ja sitten menivät päiväkotiin.
Koko ajan, siis koko ikänsä ovat olleet samanlaisia, vilkkaita, mitä nyt muistan...
Tämä on aika rankkaa, kun tuntuu että koko elämä pyörii lasten ympärillä. Ja se on myös rankkaa kun tuntuu että päiväkodissa on aina jotain ongelmaa. Sama juttu oli perhepäivähoitajalla, lapsista oli aina jotain valittamista.
En tiedä mikä on vialla, mutta eivät ole "normaaleja" tai ainakin tuntuu siltä.
OLisiko kellään samanlaisia ongelmia tai kokemuksia?
Ja vinkkejä että mitä pitäisi tehdä.
Esim pukemisesta ei tahdo tulla mitään. Saa sanoa monta kertaa ja tuntuu, etteivät edes kuule mitä sanon. Ensin täytyy "herättää huomio" tyyliin hei, lapsi, katso äitiin, äidillä on asiaa. JA sitten kun saan lapsen katsomaan itseeni, sanon asiani. Usein täytyy puhua hitaasti (keskittyä itse siihen että puhun selkeästi, usein käytän kirjakieltä). Tuntuu että kumpikaan ei keskity siihen että kuuntelisi mitä sanon.
Usein en saa edes asiaani sanottua, kun jompikumpi "höpöttää" päälle, tai muuten aiheuttaa häiriötä tilanteessa kun pitäisi ohjata lasta.
Juuri olivat päiväkodissa joutuneet tekemään järjestelyjä tämän pukemisongelman takia. Meidän lapset ovat aina viimeisiä ja mm häiritsevät muita pukemistilanteessa. Osaavat kyllä pukea, siitä ei johdu.
Kotona sitten usein joudun oikomaan pukemisessa, esim aamuisin kun on kiire lähteä töihin, eikä kerta kaikkiaan ole aikaa "venkslailla" vaan puen molemmat itse.
Myöskin ruokailutilanteet ovat ajoittain kamalia, taas lapset höpöttävät kovasti ja touhuavat kaikenlaista. Syövät juuri sen verran että näläntunne häviää ja sitten ryntäävät pöydästä. Jos toinen jää pöytään, toinen häiriköi.
Ei auta että olen poistanut pöydästä, joskus useitakin kertoja saman ruokailun aikana. Ei auta, että komennan esim olemaan hiljaa kun syödään.
Eivät suostu korjaamaan leluja, poika joskus satunnaisesti. Mitkään uhkailut tai komentamiset eivät tehoa.
Pesulla käynnit ovat välillä ihan mahdottomia, ja ylipäänsä ihan kaikki.
Tuntuu että ovat aivan kauhu kakaroita.
Vaatekaupassa tai vastaavassa "jossa ei ole lapsille mitään" voin viipyä ehkä n. max 5 min. Pitkästyvät heti jos joudutaan olemaan kauan aikaa paikallaan samassa paikassa.
Lapset olivat kotihoidossa siihen asti kun nuorempi oli n. vähän yli 2V. Ensin olivat vuoden perhepäivähoitajalla ja sitten menivät päiväkotiin.
Koko ajan, siis koko ikänsä ovat olleet samanlaisia, vilkkaita, mitä nyt muistan...
Tämä on aika rankkaa, kun tuntuu että koko elämä pyörii lasten ympärillä. Ja se on myös rankkaa kun tuntuu että päiväkodissa on aina jotain ongelmaa. Sama juttu oli perhepäivähoitajalla, lapsista oli aina jotain valittamista.
En tiedä mikä on vialla, mutta eivät ole "normaaleja" tai ainakin tuntuu siltä.
OLisiko kellään samanlaisia ongelmia tai kokemuksia?
Ja vinkkejä että mitä pitäisi tehdä.