Moi, saisiko täältä apua...neuvola ei ota todesta.
Meillä on kolme lasta joista keskimmäinen on 4. Jatkuvasti liikkeessä, millään lelulla ei leiki "kunnolla" vaan se joko hajotetaan tai sitten se on täysin huomiotta. Kaikkialle juosten, kaupungissa joudun pitämään valjaita. Ei keskity esim. piirtämiseen, osaa kyllä neuvolan kolmiot ja neliöt mutta tiukkaa tekee. Puhuu koko ajan ja on ns. viidessä paikassa yhtä aikaa. Nämä vielä menisivät, mutta hän on erittäin äkkipikainen, ja tottelematon. kerhossa on ollut TÄHÄN asti ok, nyt viimeksi jouduin menemään paikalle kun vetäjät soittivat että huutaa vain keskellä pihaa eikä mikään/kukaan saa aisoihin. Poika oli täysin omassa huudossaan, ei reagoinut mihinkään, ihan raivona vain, kun sain viimein rauhoittumaan, syy oli juoksukilpailun häviö. Ei siis mitään vakavaa. Näitä vastaavia sattuu kotona päivittäin, ilman syytäkin saatta suuttua, rikkoa, lyödä, potkia, ja sitten minutin kuluttua kuin ei mitään olisi sattunutkaan. Eli raivarit tulevat ja menevät. Neuvola sanoo jo toista vuotta minulle kun puhun tästä, että se kuuluu ikään. Mielestäni ei voi kuulua, ei enää, kun tätä on ollut aina ja se vain pahenee kun pojan voimat kasvaessa lisääntyvät. Hän on lyönyt tovereitaan pihalla, ja rikkonut tahallaan lelujansa yms, kun ei ole saanut tahtoaan läpi. Enkä ole mikään eilisen teeren äiti, joten kasvatus ei ole pullamössöä.
Kaupoissa yms paikoissa hänen kanssaan on hankalaa, juoksee, kirkuu, matkii kissaa, koiraa, käkeä, huutaa, pitelee tavaroihin, ei tottele, autossa vielä on ihan normaali, mutta heti kun ympärille tulee esim. marketin kaikki hälinä ja siellä olevat ihmiset ja asiat, poika ikäänkuin sekoaa, ja tatsia ei enää saa kuin pakottamalla ja huutamalla vain kuulee, joloin ollaankin tilanteessa että muksu huutaa, minä kannan kainalossa väkisin ulos jossa sitten rauhoitutaan ja kaupan päälle siihen tulee joku mummeli neuvomaan....
Kuljetan koulubussille koulupäivinä, jolloin kaikki lapset ovat kyydissä, poika karkaa autosta, renaa muiden autojen kahvoja, juoksee tielle, on kuin mettässä kasvanut. Mitään kontaktia ei saa, ei millään. Tällaiset ovat meillä jokapäiväistä. Välillä toki menee tunti pari ilman mitään konfliktia...
Vanhempi poika on 7 ja rauhallinen, leikit ovat enommäkseen heidän välillään kinaa ja tappelua, kun 4 vuotias menettää hermonsa. Nuorin on 1 vuotias ja häneen 4 vuotias suhtautuu ihan hyvin, ei ole mustasukkainen tms. Leikkivät ihan ok, ilmeisesti koska 4 vuotias voi johtaa ja päättää yksin 1 vuotiasta vastaan helposti mitä seuraavaksi tapahtuu.
Poika saa lisäksi kamalan kohhtauksen jos olen lähdössä vain yhden lapsen kanssa jonekkin ja pitäisi jäädä isän kanssa kotiin. Sama juttu toisin päin, isä lähtee toisen kanssa ja hänen pitäisi jäädä minun kanssa. Kumpikin on saanut taspuoisen kohtelun kaikessa, sääntöjä on noudatettu, tavat opetettu.
Kaikesta tästä olen puhunut neuvolassa jo kauan, ja aina sitä pidetään jotenkin liioiteltuna tai ikään kuuluvana. Alkaa hirvittää kahden vuoden päässä oleva eskari...miten siitä selvitään?
Onko kellään mitään - siis ihan mitä tahansa sanottavaa tähän? Vastaavia kokemuksia? Mistä olette saaneet apua? Meneekö tämä ikinä ohi? sähköpostini on sissy@netti.fi, jonne toivon vastauksia. Luen kyllä tätäkin palstaa, mutta edelliseen vedoten harvoin.