Mamtsuli
Minua inhottaa huutaminen, huudan itse ja LUJAA. Olen myös läppäissyt miestäni joskus teinivuosina selkään eli en voi sanoa itseäni rauhalliseksi persoonaksi, nykyään olen rauhallisempi kun ikää on kertynyt. No miehellä on tapana joskus huutaa (opittu kotoa) ja kiroilla myös. Huutaa ja kiroilla yhtäaikaa. Hänen isänsä on juuri samanlainen tässä asiassa, tosin hän huutaa ja kiroaa herkemmin kun oma mieheni.
Minun mieheni ei huuda pikkuasioista kuten siitä että tiskin et ole laitettu vaikka onkin siisti mies, hän kyllä kiroaa mutta se nyt ei liity mitenkään minuun.
No tämän parisuhteen aikana on toki ollut riitoja. Yksi niistä sellainen että en huomioinut poikaystävää tarpeaksi ja hän päätti ruveta tympeäksi. No kysyin mikä on jä hän sanoi että kaipaisi huomiota ja on monta kertaa yrittänyt ns "vietellä minua" mutta olen niinkun en huomaisi. Ja en todellakaan ollut huomannut. No seksiä ei tehnyt mieli enään siinä vaiheessa harrastaa. Mua rupes nyppimään miehen murjotus ja sitte hermostuin. Kyselin 10 kertoja että onko hän todella minulle tuollainen koska minä en huomaa hänen seksiyrityksiään eikä minun tee mieli. Hän sanoi että kyse on ylipäätänsä huomiosta, pussailukin olisi kuulemma silloin käynyt. No minä sitten fiksuna sanoin :"no pussaillaan nyt!" no sitten hän heittäytyi OIKEIN lapselliseksi ja tokaisi :"no ei mun enään tee mieli" no sota kasvoi ja kasvoi. Siinä vaiheessa purskahdin itkuun ja tokaisin :"Sulle seksi on kaikkikaikessa, sun kannattaa miettiä jos sulla on seksiaddektio sairautena." no tästähän hän ei tykännyt ja tilanne kärjistyi.
No hän ei halunnut enään keskustella asiasta koska viereisessä huoneessa nukkui hänen veljensä joka oli kylässä. Hän monta kertaa sanoi että "veli nukkuu" mutta jatkoi papatustani siitä seksiaddektio asiasta ja siitä kuinka hän oli nyt minua loukannut. Noh, sitten hän kypsyi "mäkätykseen" kun pelkäsi että veli kuulee ja herää hän sanoi todella vihaisesti :"Nyt turpakiinni" no en totellut vaan jatkoi, hän sanoiu toisen kerran tosdella vihaisesti saman.
no sitten hiljenin ja menin nukkumaan. Tämä hänen "nyt turpakiinni" sai mulle kamalan olon, mä vaan jotenki tärisin ja mulla oli paha olla. Vaikka mitään pelkoa ei ole, vaikka mies on vihainen ja huutaisikin/kiroaisikin ei mitään pelkoa ole. No mä en saanu tätä tärinää loppumaan, itkin ja tärisin.
Mies ei reagoinut tähän oikeen mitenkään vaan alkoi itse nukkumaan. No sitten tokaisin että kun hän ei välitä niin eroamme. Siitä sitten nousi hirveä kirosana vyöry. Hän tiuski vihaisesti "mitä helvettia, sä et voi olla jumankauta tosissaan, vähänkö oot paska jos eroat musta tän takia!"
Miksiköhän kiroilu/huutaminen saa mussa joskus tälläsen reaktion? onko reagointini täysin ylireagoimista mielestänne? Mies sanoi että hän ainakin on ihan hämmästynyt joskus reagoinnistani, ei tajua miten voin mennä niin poistolaltani jonkun riidan takia, jotka hänen mielestään kuuluvat elämään.. Hän myös tästä tilanteesta sanoi että ei tiedä voiko tehdä mitään (sanoa joskus vähän lujemmin, kirota kun on paha riita päällä) kun reagoin tuohon tuollatavalla.
Mutta tosiaan, taidan olla aika kova ylireagoimaan?
Minun mieheni ei huuda pikkuasioista kuten siitä että tiskin et ole laitettu vaikka onkin siisti mies, hän kyllä kiroaa mutta se nyt ei liity mitenkään minuun.
No tämän parisuhteen aikana on toki ollut riitoja. Yksi niistä sellainen että en huomioinut poikaystävää tarpeaksi ja hän päätti ruveta tympeäksi. No kysyin mikä on jä hän sanoi että kaipaisi huomiota ja on monta kertaa yrittänyt ns "vietellä minua" mutta olen niinkun en huomaisi. Ja en todellakaan ollut huomannut. No seksiä ei tehnyt mieli enään siinä vaiheessa harrastaa. Mua rupes nyppimään miehen murjotus ja sitte hermostuin. Kyselin 10 kertoja että onko hän todella minulle tuollainen koska minä en huomaa hänen seksiyrityksiään eikä minun tee mieli. Hän sanoi että kyse on ylipäätänsä huomiosta, pussailukin olisi kuulemma silloin käynyt. No minä sitten fiksuna sanoin :"no pussaillaan nyt!" no sitten hän heittäytyi OIKEIN lapselliseksi ja tokaisi :"no ei mun enään tee mieli" no sota kasvoi ja kasvoi. Siinä vaiheessa purskahdin itkuun ja tokaisin :"Sulle seksi on kaikkikaikessa, sun kannattaa miettiä jos sulla on seksiaddektio sairautena." no tästähän hän ei tykännyt ja tilanne kärjistyi.
No hän ei halunnut enään keskustella asiasta koska viereisessä huoneessa nukkui hänen veljensä joka oli kylässä. Hän monta kertaa sanoi että "veli nukkuu" mutta jatkoi papatustani siitä seksiaddektio asiasta ja siitä kuinka hän oli nyt minua loukannut. Noh, sitten hän kypsyi "mäkätykseen" kun pelkäsi että veli kuulee ja herää hän sanoi todella vihaisesti :"Nyt turpakiinni" no en totellut vaan jatkoi, hän sanoiu toisen kerran tosdella vihaisesti saman.
no sitten hiljenin ja menin nukkumaan. Tämä hänen "nyt turpakiinni" sai mulle kamalan olon, mä vaan jotenki tärisin ja mulla oli paha olla. Vaikka mitään pelkoa ei ole, vaikka mies on vihainen ja huutaisikin/kiroaisikin ei mitään pelkoa ole. No mä en saanu tätä tärinää loppumaan, itkin ja tärisin.
Mies ei reagoinut tähän oikeen mitenkään vaan alkoi itse nukkumaan. No sitten tokaisin että kun hän ei välitä niin eroamme. Siitä sitten nousi hirveä kirosana vyöry. Hän tiuski vihaisesti "mitä helvettia, sä et voi olla jumankauta tosissaan, vähänkö oot paska jos eroat musta tän takia!"
Miksiköhän kiroilu/huutaminen saa mussa joskus tälläsen reaktion? onko reagointini täysin ylireagoimista mielestänne? Mies sanoi että hän ainakin on ihan hämmästynyt joskus reagoinnistani, ei tajua miten voin mennä niin poistolaltani jonkun riidan takia, jotka hänen mielestään kuuluvat elämään.. Hän myös tästä tilanteesta sanoi että ei tiedä voiko tehdä mitään (sanoa joskus vähän lujemmin, kirota kun on paha riita päällä) kun reagoin tuohon tuollatavalla.
Mutta tosiaan, taidan olla aika kova ylireagoimaan?
Mikset pitänyt turpaasi kiinni ja jatkanut jankkaamista vaikka aamulla? Ihme asioista ihmiset saa riitaa aikaiseksi.