ylireagoinko?- kaverista (ja lapsen kummista)

[htm]

Eilen vietettiin aika isoilla juhlilla tyttöni 3v synttäreitä oikeana synttäripäivänä. Kaverini ja lapsen kummi (itse lapseton) ilmoitti pari pv aikaisemmin, ettei pääsekään juhliin kun tuli työvuoro (periaatteessa on sellaisessa asemassa että pystyy itse vaikuttamaan vuoroihinsa). No sovimme, että kun synttärit alkavat klo 15 ja työ loppuu klo 18 (tai ehkä voisi jopa päästä aikaisemmin) niin soittelee siinä iltapäivästä jos tulisi vuoronsa jälkeen.

No eilen aamupäivällä soitti kysyäkseen neuvoa ongelmaansa (johon ammattinipuolesta pystyn auttamaan). Sanallakaan ei maininnut lapseni synttäreitä ja lopetti puhelun nopeasti. Seuraava soitto tuli sitten 23 aikaan illalla, ja silloinkin paasasi omasta työstään ja työvuorostaan, ei maininnutkaan synttäreitä saatika onnitellut tyttöäni. Itse sitten kerroin vähän synttäreistä, oli paljon yhteisiä kavereita paikalla ja mitä puhuttiin. Sitten hermoistui kun jossain sivulauseessa oli sivuttu hänen tämän syksyn eroansa, ei saisi kuulemma puhua mitään seläntakana, kaikki oli siis ihan ystävällisessä hengessä puhuttua. Kun lopetimme puhelun tuli vielä tekstiviesti, että oon tosi paska ihminen kun puhun hänestä seläntakana !!

Nyt aika paska fiilis, jos lapsenkin puolesta- ei mitään muistamista nyt tai joulunakaan. En oleta suurta lahjomista, meillä on kamaa jo riittämiin, mutta edes onnittelua yms. Raha tilanne kaverilla on huono, ja ajattelinkin ettei ehkä siksi halua tulla synttäreille jos oletetaan lahjaa tms. Toisaalta juhli uutta vuotta kalliisti kalliissa paikassa, ja julisti kuinkan kaikki "lakosivat hänen kauneutensa edessä" . Ja sitten tuo mun haukkuminen, kaveri on tosiaan eronnut tänä syksynä ja ollut sairastamista. Itse olen yrittänyt olla aina tukena ja lähteä lyhyelläkin varoitusajalla käymään, puhunut maratonpuheluita yms vaikka mulla on pieni vauva. Tän sitten saa palkaks.. tekis mieli laittaa välit poikki, vai yliragoinko nyt vaan?

 

["vieras"]

Et kyllä ylireagoi. Itsekäs ihminen on tuo sinun kaverisi.

 

["vieras"]

vähä oudolta tyypiltä vaikuttaa :O mä varmaan suosista jättäsin yhteydenpidon vähä vähemmälle..

 

[juupsis]

Hmm.. no kyllähän tuo aika epäreilulta kuulostaa, lapsi kun ei ole millään tapaa kuitenkaan syyllinen aikuisten onglemiin...

Ymmärrän kyllä kaveria, ehkä hän ei tosiaan kehdannut tulla synttäreille, jos rahatilanne oli huono, ehkä hän kuitenkin ajatteli, että olis kiva muksua muistaa, mutta kun.. ja toki kummilapsen synttäreihin olis voinu varautua, jos kerran oli varaa uutta vuottakin juhlia.

Jos kuitenkin nielisit moisen käytöksen ja yrittäisit pyytää kahville, pyydä vaikka sillä varjolla, että synttärikakkua jäi, tulisitko kahville? Tai jos sä itse pääset liikkumaan, niin ehdota, että menisitte muksun kanssa käymään siellä ja sanot vaikka, että tuot "kahvileipää" tullessasi

 

["vieras"]

Miksi kummin pitää muistaa syntymäpäivänä ja jouluna jos on muutoinkin tekemisissä. Tuskin sun lapses pahoittaa mieltään ettei kummi tullut 3-vee synttäreille, miksi sinne edes kutsutaan aikuisia, eikö ne ole lasten juhlia. Joulunahan joulupukki tuo lahjat eikä kummi...

Mielestäni se on seläntakana puhumista jos sellaisen henkilön asioita setvitään, joka ei ole paikan päällä. Vaikka hän olisi vuoroihinsa voinut vaikuttaa niin miksi niitä alkaa kovin sumplimaan lapsen syntymäpäivien vuoksi, sori mut mie en ymmärrä.
Itse olen kummi ja lapsen kanssa tekemisissä todella paljon, olen sanonut etten tule olemaan se kummi joka ostelee lahjoja, vaan se jonka luokse voi lapsi tulla sitten teininäkin purkamaan mieltä kun vanhemmat ei kotona ymmärrä...

 

["vieras"]

Toi on kurjaa, ettei muista tai onnittele kummilasta ollenkaan.
Mut sit taas en mäkään tykkäis jos mun kaveri sanois, et hei me muuten puhuttiin porukalla susta ja sun erosta, ihan silleen hyvää tarkottaen vain. Ja se mitä olette puhuneet vaikuttanee myös kaverisi käytökseen. Ei ole koskaan kivaa kuulla, että toiset puhuu sun elämästä ja varsinkin se mitä puhuu..

 

[alkupe]

Itse olen kummi monelle lapselle ja olen kyllä tykännyt heille lahjat laittaa jouluna ja synttärinä, mutta kuten sanoin niin pointti ei ollut lahja, vaan enemänkin se et ois voinut edes puhelimitse onnitella kun oli kerran spesiaali-päivä (eikä paasata vain omia asioitaan..). Ja sitten se, et jos lupaa soitella ja tulla todnäk vuoron jälkeen, eikä sit edes soita. Korostan vielä, että hänen asioistaan ei todellakaan "setvitty", vaan lähinnä tosiaan mainittiin sivulauseessa erään toisen keskustelun lomassa. Mutta kiletämättä olen aina tiennyt, että kaverissani on tietynlaista narsistin vikaa, joka pitää ottaa huomioon muuten ei tule hänen kanssaan toimeen. Mut jotenkin nyt tuntuu et on taas tapahtunut liikaa.

 

[alkupe]

Nyt kaveri sit soitti ihan muina miehinä eilisen viestinsä jälkeen, taas kyselläkseen ammatillista neuvoa ongelmaansa.. sanoin et sorry en ehdi nyt puhua ja laitoin luurin kiinni. Ei taida pystyä oikeesti ajattelemaan kuin itseään..

 

[argh]

Minkä takia sanotaan "ettei kummien tarvitse ostella lahjoja" ja sitten kuitenkin vingutaan kun lahjoja ei tule!!!???!!!
Jos haluatte että kummi ostaa lahjoja niin sanokaa asiasta jo kummiksi pyydettäessä ja jos sanotte että haluatte kummien olevan läsnä lapsen elämässä ja että odota/vaadi lahjoja niin tarkoittakaa sitten sitä. Älytöntä aikuisten itkeä lahjojen perään, aika kauan menee ennenkuin lapsi ymmärtää kummiensa lahjojen perään kysellä..
Kun mua on kummiksi pyydetty olen tehnyt selväksi etten ole mikään lahja-automaatti, saatan hankkia lahjan "merkkipäivinä" tai muuten vaan tai sitten en. Olen sanonut että minusta saa lapselle sellasen kummin joka on aidosti kiinnostunut olemaan läsnä ja tukena hänen elämässään.
Samoin kun itse pyysimme kummeja lapsellemme, sanoin jokaiselle ettemme odota lahjoja ja tarkoitimme sitä.
Yksi kummi soitti ennen joulua ja kysy mitä voisi ostaa lahjaksi(ei muistanut että oli loppukesästä antanut ns.joululahjan) ja sanoi että ei mitään kun sovimme että aiemmin oli sen jo saanut. Kummi oli todella hämmästynyt että olenko vakavissani. Monet kerrat kysyttyään viimein usko ettei mitään tarvitse hankkia ja vielä todella ihmeissään. Hän ostaa jouluna vain ja ainoastaan kummilapsille lahjat, ei sukulaisille tai muille.
Pitkä sepustus mutta pointtina se että älkää sanoko ettei lahjat ole tärkeitä jos ne on. Lapsi kopioi vanhemmiltaan tuon käytöksen ja huomaa helposti jos tehdään "numeroa" kun joku ei tuokaan pakettia.
Muistamiset, puh.soitot ym on erikseen mutta materian perään vinkuminen lapsen puolesta on naurettavaa.

 

[a.p.]

Jos oikeesti luit tämän ketjun niin tajuat, että kyseessä ei todellakaan ole lahja- vaan pikemminkin miten tämä ihminen kohtelee minua henkilökohtaisesti. Olemme kuitenkin "hyviä" ystäviä ja olen tukenut häntä ongelmissaan viime syksynä melkeinpä yli omien rahkeitteni. Näin ollen olen enemmän loukkaantunut siitä, että hän täysin sivuutti lapseni juhlapäivän (olisin yhtälailla loukkaantunut vaikka kysessä olisi ollut tämän vauvani synttäri), joka luonnollisesti on myös minulle tärkeä päivä. Toin esiin, että hän on kummi lähinnä korostaakseni, että hän on minulle periaatteessa varsin hyvä ystävä. Ja koen loukkaavana sen, että hän kaataa syytöksiä niskaani pahan puhumisesta, jos yleisessä keskustelussa edes on mainittu sana hänen erostaan (joka jokatapauksessa oli jo jokaiselle läsnäolijalle tuttu juttu), minähän en pysty hallinnoimaan vieraitteni puheita. Ja tänään sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut..