R
"Riittu"
Vieras
Minulla on yksi maisterin tutkinto ja teen nyt sen alan työtä. Nyt kuitenkin kiinnostaisi toinen ala, johon vaaditaan myös maisterin tutkinto. Alat ovat niin erilaiset, että mitään hyvityksiä edellisestä tutkinnosta ei saa. Perheellisenä ja asuntovelallisena en pysty (enkä halua) jäämään täysin opiskelijaksi viiden vuoden ajaksi. Onko kenelläkään kokemusta onnistuuko yliopisto-opiskelu siten, että kävisi ainakin lähes täysiaikaisesti samalla töissä? Työni on virka-aikaan. Sellaisia pieniä helpotuksia tilanteeseen olen keksinyt, että voisin ensin opiskella työn ohessa avoimessa yliopistossa 25 opintopistettä, jotka menisivät sivuaineeseen, eikä niitä tarvitsisi käydä sitten, kun (jos) pääsee opiskelemaan. Ja kun lapset menevät kouluun, voisin jäädä osittaiselle hoitovapaalle, jolloin voisin joko tehdä neljäpäiväistä työviikkoa tai lyhennettyä päivää viitenä päivänä. Työni on myös sellainen, että periaatteessa pystyn joustamaan työajoissa jonkun verran, välillä lähtemään aikaisemmin tai tulemaan myöhemmin. Joskus töissä on niin rauhallista, että saattaisin jopa ehtiä työaikana lukea/tehdä tehtäviä, vaikka työpaikalla joutuisinkin olemaan. Ja jossain vaiheessa voisin ottaa esimerkiksi vuoden virkavapaan ja opiskella sinä aikana ahkerasti. Mitä luulette onnistuuko edes siten, että venyttäisi opintoaikaa vähän pidemmäksi, vaikka 6-7 vuoteen? En siis haluaisi irtisanoutua nykyisestä työstäni, joka on sinänsä ihan hyvä työpaikka. Koska en ole varma millainen työllistymismahdollisuus uudessa alassa olisi, niin voisin hyvin jatkaa nykyisessä paikassa valmistumisen jälkeenkin ja katsella rauhassa uuden alan töitä. Tämä olisi siis vähän tällaista itsensä kehittämistäkin ja vähän uusia tuulia, ei mikään pakollinen ammatinvaihto...